Marie Laveau
.png)
Marie Catherine Laveau (n. 10. syyskuuta 1801, New Orleans[1] – 16. kesäkuuta 1881[2]), oli neworleansilainen voodoo-papitar ja kaupungin voodoo-kuningatar.
Marie Laveau syntyi mahdollisesti vuonna 1801. Hän oli ranskankielinen Louisianan kreoli.[1] Laveaussa oli tiettävästi kongolaista, eurooppalaista ja intiaaniverta, ja hän syntyi vapaana. Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1819. Hänen toinen aviomiehensä oli ranskalainen aatelinen ja armeijan kapteeni Christophe Glapion, jonka kanssa hän sai useita lapsia.[3] Laveau oli luku- ja kirjoitustaidoton.[1]
Laveaun elämästä ei tiedetä kovinkaan paljon varmaa, ja moni hänestä kerrottu tarina saattaa kertoa hänen samannimisestä tyttärestään, joka oli myös tunnettu voodoo-papitar. Laveaun kerrotaan työskennelleen ennen papittaren uraansa varakkaiden naisten kampaajana. Hän alkoi järjestää julkisia voodoo-seremonioita Lake Pontchartrainin ja Bayou Saint Johnin rannalla. Laveau oli harras katolilainen, ja hän yhdisteli voodoohon kristinuskoa. Laveaun ansiosta voodoo saavutti suosiota paitsi mustien, myös valkoisten neworleansilaisten keskuudessa.[3]
Laveausta tuli yksi New Orleansin vaikutusvaltaisimmista naisista. Hän keräsi suuren omaisuuden, toimi viinin maahantuojana ja hankki itselleen New Orleansin suurimman kenkäkokoelman. Hänen väitettiin myös toimineen parittajana, joka hankki varakkaille valkoisille miehille rakastajattaria. Hän käytti taitojaan ja vaikutusvaltaansa vähäosaisten hyväksi: hän hoiti keltakuumeen ja koleran uhreja sekä osti orjia vapaaksi.[3]
Laveaun muistoa ja legendaa ylläpidetään yhä New Orleansin voodoopiireissä. Hänen haudakseen uskottu Glapionin sukuhauta on suosittu pyhiinvaelluspaikka, jonne vierailijat jättävät esineitä ja raapustelevat kolmen X:n sarjoja.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Marie Laveau - the Voodoo Queen of New Orleans New Orleans Historic Voodoo Museum. Viitattu 18.8.2013.
- ↑ Marie Laveaun muistokirjoitus The New York Timesissä 23.6.1881
- ↑ a b c d Tarvainen, Sinikka: Ennen syntiinlankeemusta: Vodoun maailma, s. 128–131. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-125-3
| ||||||||||||||
