Tämä on lupaava artikkeli.

Maaria Wirkkala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maaria Wirkkala
Henkilötiedot
Syntynyt4. tammikuuta 1954 (ikä 70)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Taiteilija
Ala kuvataide
Palkinnot

Kritiikin kannukset 1985
Axel Lindin pohjoismainen kulttuuripalkinto 1987
Suomen Kuvanveistäjäliiton 80-vuotisjuhlastipendi 1990
Ars Fennica -palkinto 1991
Edstrand Säätiö, Ruotsi 2000
Suomi-palkinto 2002
Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 2002
Pro Finlandia -mitali 2008

Ympäristötaide
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.

Rut-Maaria ”Maaru” Piritta Wirkkala (s. 4. tammikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija.[1] Hän on tehnyt sekä pienikokoisia esinesommitelmia että suurikokoisia installaatioita. Valolla, tilalla ja ajalla on tärkeä osa hänen taiteessaan.

Wirkkalan teoksia on muun muassa Kiasman,[2] Helsingin taidemuseon,[3] Saastamoisen säätiön[4] ja Wihurin rahaston kokoelmissa.[5]

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaria Wirkkalan isä Tapio Wirkkala on kuuluisa suomalainen muotoilija ja kuvanveistäjä. Äitiä, Rut Brykiä, pidetään puolestaan yhtenä keskeisimmistä suomalaisen modernin keramiikkataiteen uudistajista. Maarian isoveli, vuonna 1948 syntynyt, Sampsa ”Sami” Tuomas Wirkkala toimii sisustusarkkitehtina.[6]

Nelivuotiaana Maaria Wirkkala piirsi kuvia, jotka Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola otti vanhempien ehdotuksesta tapettimalliksi tuotantoon. Enkeli-tapetista Wirkkala sai myöhemmin, vuonna 1963, kunniakirjan American Institute of Interior Designersilta. Malli on noussut muiden ajan taiteilijatapettimallen ohella 1900-luvun lopulla uudelleen suosioon.[7][8]

Wirkkala opiskeli Taideteollisen korkeakoulun keramiikkasuunnittelun osastolla vuosina 1973–1977 ja Ranskassa École des Beaux-Artsin kokeilevassa ateljeessa Aix-en-Provencessa vuosina 1981–82.[9]

Wirkkala on ollut naimisissa näyttelijä Timo Torikan kanssa vuodesta 1991 lähtien.[10] Heillä on yhteinen tytär Tinni.[11] Pari asuu Espoon Nöykkiössä.[12]

Taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukko, Espoo, 1983.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wirkkala on pitänyt 1980-luvulta lähtien lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla.[13][14] Wirkkala on tehnyt myös muutamia julkisia veistoksia. Esimerkiksi vuonna 1987 hän teki Taikakaappi-nimiset teokset, jotka sijoitettiin viiteen Helsingin alueella ja yhteen Valkeakoskella sijaitsevaan päiväkotiin. Wirkkala on tehnyt lisäksi muun muassa teatterilavastuksen vuonna 1983 Lappeenrannassa esitettyyn Maria Jotunin Huojuva talo -näytelmään.[14] Viime vuosien aikana Wirkkala on työskennellyt erityisesti ulkomailla ja hänen teoksiaan on ollut harvemmin esillä Suomessa. [15]

Monet Wirkkalan teoksista ovat väliaikaisia installaatioita. Esimerkiksi vuonna 2009 Kaustisen kamarimusiikkiviikoilla esillä ollut teos Veden varassa oli näytteillä vain viikon ajan, kun taas 2010–2011 Lahden historiallisessa museossa esillä ollut Jokaisella on oma aikansa -teos kesti viisi kuukautta.[16]

Vuosina 1991–1992 Wirkkala tutki museoita ja museon käytäntöjä Turun ja Kouvolan taidemuseoissa sekä Tornion Aineen taidemuseossa esillä olleissa Ars Fennica -näyttelyissä. Turun taidemuseossa esillä olleessa Hetkien arkisto: Taidemuseo kätkee kokoelman -teoksessa Wirkkala toi näyttelytilaan museon säilytystilasta unohdettuja esineitä kuten tyhjiä kehyksiä, muotokuvien kipsikopioita muoveissa, jalustoja sekä paketoituja asiakirjoja. Aineen taidemuseoon Wirkkala toi puolestaan lähellä sijainneen maakuntamuseon esineistöä kuten veneen, ahkion ja pysähtyneitä kelloja. Teoksessa historialliset esineet saivat uusia merkityksiä kun niitä tarkasteltiin taidemuseossa.[17]

Parikymmentä vuotta myöhemmin Lahden historiallinen museo pyysi Maaria Wirkkalaa toteuttamaan museoon kuolema-aiheisen näyttelyn. Wirkkalaa pyydettiin työskentelemään museoon, koska museon henkilökunta oli pohtinut, miten museon esineitä voisi asettaa näyttelyssä esille perinteistä historiallisen museon näyttelyä käsitteellisemmin. Wirkkalan Jokaisella on oma aikansa -näyttelyssä on esillä sekä museon historiallista esineistöä että Wirkkalan omia esineitä, joista taiteilija oli koostanut monta huonetta käsittävän teosinstallaation.[18]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedon häivä, Turku, 2003.

Wirkkala tekee paikkasidonnaista taidetta, ja tilalla on erityinen asema hänen teoksissaan. Usein Wirkkala muuntaa ja muuttaa tilaa pienillä eleillä ja teoilla, joita voi olla joskus hankala huomata. Hän tekee tilasta toisen tilan, paikan, merkitsemällä sen. Wirkkalan teokset vaativat usein katsojalta aikaa ja tarkkaavaisuutta.[19]

Vuoden 1991 Ars Fennica -palkinnonsaajan valinnut saksalainen René Block oli omien sanojensa mukaan vaikuttunut Wirkkalan kyvystä ”työskennellä valmiissa, olemassaolevissa tilanteissa”. Blockin mukaan Wirkkala pystyy muuntamaan ympäristöään toisenlaiseksi lisäämällä hienovaraisesti valmiita esineitä tai valoa siihen.[20]

Wirkkalan taiteessa toistuvat usein tuolit ja lasista tehdyt tikapuut. Syytä tähän taiteilija ei osaa itse sanoa.[21] Hänen taiteessaan valolla ja varjoilla on usein tärkeä asema. Joidenkin teosten kohdalla Wirkkala on tehnyt yhteistyötä valosuunnittelijoiden, kuten Jukka Mikkosen kanssa.[14]

Wirkkala on itse kirjoittanut: ”Tekemiseni edellytys on katsoa tilanne ja käyttää sitä materiaalina. Tyhjä tila on: LÄHTÖ / KOHTA.”[22] Wirkkala leikkii suomen kielellä muun muassa antaessaan teoksilleen sellaisia nimiä kuin Silta varalta ja Mielen tila.[23]

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wirkkala on edustanut Suomea Venetsian biennaalissa kaksi kertaa, vuosina 1995 ja 2007.[11] Hänelle on myönnetty Kritiikin Kannukset 1985,[9][24] Axel Lin’s Nordic Prize 1987[24], Ars Fennica -palkinto 1991,[25][24] Estrand Foundation Art Prize 2000[24], Suomi-palkinto 2002[24] ja Pro Finlandia -mitali 2008.[26] Vuonna 2002 Wirkkala oli Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija.[26] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2020 alusta[27].

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Vuosi Tekotapa Sijainti, tietoja
Enkeli[28] 1958 tapetti Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy
Tirami sú - Confession Dialogue[29] 1995 installaatio Campo Bandiera y Moro, Venetsia
Muistiin merkintöjä[30] 1996 installaatio Valtion taidemuseo
Ase, So What[31] 2002 installaatio Valtion taidemuseo
Vakain aikein[32] 2006 huoneinstallaatio Valtion taidemuseo
Landing Prohibited[33] 2007 lattiainstallaatio Venetsian biennaali, Venetsia

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 1014. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Taidekokoelmat: Wirkkala, Maaria, kuvataiteilija. Valtion taidemuseo. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 5.2.2013.
  3. ↑ Johansson, s. 148.
  4. ↑ Maaria Wirkkala EMMA Espoo Museum of Modern Art. Arkistoitu 24.5.2013. Viitattu 5.2.2013.
  5. ↑ Nature Forte -näyttelytiedote Rovaniemen taidemuseo. Viitattu 5.2.2013.
  6. ↑ Kalha, Harri: ”Wirkkala, Tapio (1915–1985)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 687–690. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Nykänen Andersson, Elna: Enkelten kieltä. Avotakka, toukokuu 2010, s. 107–108. A-lehdet Oy. ISSN 0355-2950
  8. ↑ Enkeli-tapetti Pihlgren & Ritolan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b Johansson, s. 149.
  10. ↑ Timo Torikka Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
  11. ↑ a b Jäämeri, Hannele: Tilanne Venetsiassa. Suomen Kuvalehti, 2007, nro 23, s. 46. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Kliseiden taakse: Ateneumin näyttely katsoo Suomen tunnetuinta muotoilijaa Tapio Wirkkalaa monelta kantilta Helsingin Sanomat. 3.6.2015. Viitattu 12.9.2021.
  13. ↑ Maaria Wirkkala, s. 56–57.
  14. ↑ a b c Johansson, s. 146–148.
  15. ↑ Wirkkala, s. 46–47.
  16. ↑ Lahden historiallinen museo: Jokaisella on oma aikansa lahdenmuseot.fi. Arkistoitu 6.6.2013. Viitattu 2.2.2013.
  17. ↑ Johansson, s. 49–64, 88
  18. ↑ Willman, Terhi (toim.): Jokaisella on oma aikansa, s. 5–6. Lahti: Lahden kaupunginmuseo, 2010. ISBN 978-952-5749-22-9
  19. ↑ Maaria Wirkkala, s. 32–33.
  20. ↑ Maaria Wirkkala, s. 60.
  21. ↑ Sakari, Marja: Ainoa varmuus on epävarmuus. Kiasma, 2006, nro 30, s. 10–11. Helsinki: Nykytaiteen museo.
  22. ↑ Johansson, s. 50.
  23. ↑ Maaria Wirkkala, s. 32.
  24. ↑ a b c d e Awards (Taiteilijan kotisivu.) Maaria Wirkkala. Arkistoitu 30.1.2013. Viitattu 5.2.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Palkinnonsaaja 1991: Maaria Wirkkala. (Arkistoitu – Internet Archive) Ars Fennica. Viitattu 3.12.2008.
  26. ↑ a b Maaria Wirkkala – Wondering Suomen suurlähetystö, Ateena. 11.5.2011. Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.2.2013.
  27. ↑ Taiteilijaeläkkeen sai 61 taiteilijaa Taiteilijalehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.
  28. ↑ Enkeli Pihlgren & Ritola, Tapettitehdas.
  29. ↑ Tirami su Maariawirkkala.com.
  30. ↑ Wirkkala, Maaria, Muistiin merkintöjä, 1996. Kansallisgalleria. Arkistoitu 28.3.2015.
  31. ↑ Wirkkala, Maaria, Ase, So What, 2002. Kansallisgalleria. Arkistoitu 28.3.2015.
  32. ↑ Wirkkala, Maaria, Vakain aikein, 2006. Kansallisgalleria. Arkistoitu 28.3.2015.
  33. ↑ Landing prohibited. UJUO - Un Jour Une Oeuvre. 18.6.2009. Arkistoitu 3.5.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maaria_Wirkkala&oldid=22707447”