Lustgarten
Lustgarten on puistomainen aukio Berliinin historiallisessa keskustassa Spreeinselin saarella. Sen vierellä sijaitsevat Berliinin tuomiokirkko ja Altes Museum. Lustgartenia erottaa viereisestä Schlossplatz-aukiosta Karl-Liebknecht-Strasse-katu.
Lustgarten oli alkujaan Berliinin kaupunkilinnan keittiöpuutarha.[1] Se luotiin Brandenburgin vaaliruhtinaan Juhana Yrjön määräyksellä vuonna 1573 kuivaamalla paikalla sijainnut suo.[2] Puutarha pääsi villiintymään kolmikymmenvuotisen sodan aikana, ja vuonna 1646 hovipuutarhuri Michael Hanf muutti sen hollantilaistyyliseksi muotopuutarhaksi. Myöhemmin puutarhaan sijoitettiin suihkulähteitä, patsaita, lintuhäkkejä ja muita huvituksia, ja se avattiin yleisölle. Kuningas Fredrik Vilhelm I muutatti sen paraatikentäksi, mutta 1700-luvun lopussa sinne istutettiin jälleen puita.[1]
Kun kuninkaallinen museo (nykyinen Altes Museum) valmistui aukion laidalle vuonna 1830,[1] arkkitehdit Karl Friedrich Schinkel ja Peter Joseph Lenné suunnittelivat Lustgartenille uuden ilmeen.[3] Aukiolle sijoitettiin vuonna 1828 noin 70 tonnia painava suuri graniittinen malja.[2] Schinkel suunnitteli sen alkujaan Altes Museumin rotundaan, mutta yhdestä graniittilohkareesta veistettyä halkaisijaltaan seitsenmetristä maljaa ei ollut mahdollista siirtää rakennuksen sisälle, joten se tyydyttiin sijoittamaan aukiolle museon edustalle.[4] Vuonna 1870 maljan tilalle pystytettiin Fredrik Vilhelm II:n ratsastajapatsas. Tuomiokirkon nykyinen rakennus valmistui aukion itälaidalle vuonna 1905.[3]
Weimarin tasavallan aikana Lustgarten oli suosittu poliittisten joukkokokousten järjestämispaikka. Kansallissosialistien noustua valtaan aukio tasattiin uudelleen paraatikentäksi vuonna 1934. DDR:n aikana Lustgartenista ja viereisestä Schlossplatzista muodostettiin yhdessä uusi Marx-Engels-Platz-niminen suuraukio.[1] Paikka pysyi avoimena kenttänä vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen on pyritty palaamaan Schinkelin 1820-luvulla laatimaan puistosuunnitelmaan.[3] Aukion tunnetuin nähtävyys, Schinkelin suunnittelema graniittimalja, palautettiin vanhalle paikalleen.[2]
Vuonna 1942 Herbert Baumin johtama juutalainen vastarintaryhmä yritti tuhota Lustgarteniin pystytetyn, Joseph Goebbelsin suunnitteleman natsien propagandanäyttelyn, jonka aiheena olivat olot Neuvostoliitossa. Ryhmän jäsenet jäivät kiinni ja heidät teloitettiin. DDR:n hallinto pystytti vuonna 1981 Lusgarteniin muistomerkin Baumin vastarintaryhmälle. Siitä on myöhemmin peitetty tekstit, joissa vannottiin ikuista ystävyyttä Neuvostoliitolle.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lustgarten (saksaksi) Berlin.de (Internet Archive). Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b c Lustgarten (englanniksi) Visit Berlin. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b c Lustgarten (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ a b Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 33. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lustgarten Wikimedia Commonsissa