Lukit
| Lukit | |
|---|---|
.jpg) Seinälukki (Phalangium opilio) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Alaluokka: | Dromopoda |
| Lahko: |
Lukit Opiliones Sundevall, 1833 |
| Katso myös | |
Lukit (Opiliones, aikaisemmin Phalangides) on hämähäkkieläimiin (Arachnida) kuuluva lahko, josta tunnetaan toistaiseksi yli 6 400 lajia, joista Suomessa esiintyy 14. Lukit ovat täysin vaarattomia ihmisille. Yleisin ja tunnetuin on seinälukki (Phalangium opilio), joka tulee usein asuntoihin iltamyöhään. Niitä näkee usein valkoseinäisten rakennusten seinissä.
Devonikaudelta, 410 miljoonan vuoden takaa on löydetty fossiilina lähes täysin nykyisenkaltaisia lukkeja, joten ryhmä lienee selvästi tätä vanhempi[1]. Eräs Kiinasta löydetty, 145 miljoonaa vuotta vanha lukkifossiili, kuuluu vielä nykyisinkin elävään heimoon.[2]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lukit ovat ryhmänä vaivaton tunnistaa niiden pienestä ja melko pyöreästä vartalosta sekä kahdeksasta pitkästä ja usein hyvin ohuesta raajasta. Erotuksena hämähäkkeihin, lukkien etu- ja takaruumis ovat sulautuneet miltei täysin yhteen. Silmiä on ainoastaan kaksi kappaletta, ne ovat suuntautuneet sivuille ja sijaitsevat kohoumassa eläimen selkäpuolella. Silmät aistivat valon ja varjon vaihtelun, mutteivat muodosta varsinaista kuvaa ympäristöstä. Lukit elävätkin ensisijaisesti tuntoaistinsa varassa. Tätä tarkoitusta varten lukin toinen raajapari (edestä lukien) on muita pidempi ja eläin käyttää niitä pääasiassa ympäristön tunnusteluun. Myös suuosat ja vatsa eroavat rakenteeltaan hämähäkeistä. Lukeilla ei ole myrkkyrauhasia ja ne kykenevät nauttimaan kiinteitä ravintohiukkasia. Hengityseliminä toimii ilmaputkisto.[3]
Eläimen vartalossa on ozoporeiksi kutsuttuja rauhasia, joista se voi ahdistettuna erittää pahanhajuista eritettä.
Lukkien raajat ovat yleensä eläimen kokoon verrattuna hyvin pitkät, joskin myös lyhytjalkaisia lajeja on. Muiden hämähäkkieläinten tapaan jalkoja on neljä paria eli yhteensä kahdeksan. Lukit irrottavat usein yhden jalkansa, jos tuntevat olonsa uhatuksi. Tällöin irronnut raaja jää maahan kouristelemaan ja kiinnittää uhkaajan mielenkiinnon.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lukit viihtyvät hämärissä ja kosteissa elinympäristöissä. Niiden suurin lajirunsaus on maapallon sademetsäalueilla. Ne ovat elävän ravinnon saalistajana kömpelöitä ja saalistusstrategiana ravinnoksi kelpaavia pehmeäruumiisia selkärangattomia kohtaan on väijyminen. Muita ravinnonlähteitä ovat kasviravinto ja sienet, mutta tyypillisimmillään lukit ovat kuitenkin kuolleen eläinravinnon syöjiä. Myös eläinten ulosteet kelpaavat ravinnoksi.[3] Toisin kuin hämähäkit, lukit sietävät toistensa seuraa ja joskus on mahdollista löytää jopa sadoista yksilöistä muodostuneita joukkoja. Lukeilla voi usein nähdä punkkeja loisina.
Lukit elävät yleensä vain yhden vuoden ja muna on tavallisimmin talvehtiva vaihe. Jotkin lajit talvehtivat täysikasvuisina.
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on tavattu 16 lukkilajia. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 yksi laji jätettiin arvioimatta (NE) ja 11 lajia on luokiteltu elinvoimaisiksi (LC).[4] Neljä lajia on tavattu ensimmäisen kerran vasta arvioinnin julkaisemisen jälkeen. Lisäksi ennen vuotta 2013 Suomen lajiluetteloon kuuluneet lajit Leiobunum rupestre ja Platybunus bucephalus ovat osoittautuneet virheellisiksi määrityksiksi, eikä kumpaakaan lajia nykytiedon mukaan ole tavattu Suomesta.[5][6]
- heimo Täplälukit Nemastomatidae
- Nemastoma lugubre täplälukki
- heimo Seinälukit Phalangiidae
- Lacinius dentiger okalukki
- Lacinius ephippiatus atrainlukki
- Lacinius horridus siililukki
- Lophopilio palpinalis piikkilukki
- Mitopus morio metsälukki
- Oligolophus hanseni havulukki
- Oligolophus tridens lehtolukki
- Opilio canestrinii keisarilukki
- Opilio dinaricus keijulukki
- Opilio parietinus muurilukki
- Opilio saxatilis paahdelukki
- Phalangium opilio seinälukki
- Rilaena triangularis luhtalukki
- heimo Panssarilukit Sclerosomatidae
- Leiobunum tisciae rauniolukki
- Nelima gothica rannikkolukki
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ University of Aberdeen: Harvestmen (englanniksi)
- ↑ Long-lasting daddy longlegs. Science News 23.6.2009 (englanniksi) (maksullinen artikkeli)
- ↑ a b Ricardo Pinto-da-Rocha, Glauco Machado, Gonzalo Giribet. Harvestmen: the biology of Opiliones. Harvard University Press 2007
- ↑ Ilpo Mannerkoski, Seppo Koponen & Pekka T. Lehtinen 2010. Lukit. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 361–362
- ↑ Uddström, Rinne & Pajunen (2013) "Opiliones new to Finland and an updated checklist". Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 89, 1 (englanniksi)
- ↑ Annika Uddström & Veikko Rinne: Suomen lukit ja valeskorpionit. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2016. ISBN 978-952-68504-0-5 s. 63
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyonteismaailma.fi - Hämähäkit ja lukit (Arkistoitu – Internet Archive) Oy Transmeri Ab