Louis Sparre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis Sparre

Pehr Louis Sparre af Söfdeborg (alun perin Luigi Petro; 3. elokuuta 1863 Gravellona, Lombardia – 26. lokakuuta 1964 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kreivi, taiteilija, graafikko, huonekalusuunnittelija ja kirjailija. Hän oli keksijä Ambjörn Sparren ja Teresita Adèle Josefa Gaetana Barbavaran poika. Hän teki merkittävän uran Suomessa jugendin ja kansallisromantiikan parissa.[1] Hän matkusteli maalausretkillä Karjalassa Akseli Gallen-Kallelan, Emil Wikströmin ja muiden karelianistien kanssa. 1890-luvun lopulla Sparre keskittyi taideteollisuuteen ja perusti Porvooseen Iris-huonekalu- ja keramiikkatehtaan, jonka johtoon hän kutsui Alfred Finchin.[2] Hän myös osallistui Porvoon vanhan keskustan rauhoittamiseen ja entisöimiseen. Viimeiset vuotensa hän vietti Ruotsissa.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sparre vietti varhaisen lapsuutensa äitinsä kanssa Gravellonassa, isän ollessa usein työmatkoilla. Kun äiti kuoli vuonna 1867, Sparre muutti isänsä luo Pariisiin ja myöhemmin isoäitinsä luo Karlskronaan. Pian hän kuitenkin muutti Tukholmaan ja aloittaessaan opinnot kirjautui samalla myös Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian iltakouluun. Valmistumisen jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa opiskeli Académie Julianissa vuosina 1887–1890. Siellä hän tutustui suomalaisista taiteilijoista muun muassa Albert Edelfeltiin, Akseli Gallen-Kallelaan, Emil Wikströmiin ja Eero Järnefeltiin. Sparre debytoi Pariisin salongissa vuonna 1888.

Louis Sparre oli vuodesta 1893 naimisissa marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin sisaren Eva Mannerheim-Sparren kanssa.[3] Heidän lapsensa olivat Pehr Gustaf Ambjörn Sparre ja lentäjä Clas Sparre. Hänen suomenkielinen lempinimensä oli Pekka. Taiteilijana hän oli aktiivinen Ruotsissa, Suomessa ja Ranskassa.

Sparre tuli Suomeen vuonna 1889 Akseli Gallen-Kallelan seurassa. Hän ihastui maahan ja erityisesti Karjalan arkaaiseen kulttuuriin. Vuonna 1891 oli näytteillä kaksi hänen teostaan Pariisin salongissa. Samana vuonna hän päätti muuttaa Suomeen, jossa asui vuoteen 1908 saakka. Hän teki laajoja matkoja Suomessa ja kuvaili niitä maalauksissaan sekä kirjassa Kalevalan kansaa katsomassa: muistiinpanoja Kauko-Karjalan retkeltä vuonna 1892. Vuonna 1895 hän sai ensimmäisen palkinnon kilpailussa Vaasan kirkon alttaritaulusta.

Sparren pariskunnan kiinnostus taideteollisuutta ja huonekaluja kohtaan johti Iris-tehtaan perustamiseen vuonna 1897 ja taideteollisen piirustustoimiston perustamiseen 1901. Hän suunnitteli itse Iris-tehtaassa valmistetut huonekalut, mutta keramiikan ja kaakeliuunien valmistamisesta vastasi belgialais-englantilainen Alfred William Finch, jonka Sparre kutsui Suomeen[4]. Sparren perheen muutettua Ruotsiin vuonna 1908 Louis luopui taideteollisuudesta ja keskittyi maalaamiseen ja grafiikan tekemiseen. Iris-tehdas lopetti toimintansa taloudellisten vaikeuksien takia jo vuonna 1902.[5] Hän jatkoi matkustelua Euroopassa ja teki vuonna 1912 Anders Zornin kanssa matkan Egyptiin ja Pohjois-Afrikkaan.

Sparre ohjasi vuonna 1907 ensimmäisen suomalaisen elokuvan Salaviinanpolttajat yhdessä Teuvo Puron kanssa.[6]

Sparre osallistui miekkailijana Tukholman Olympialaisiin 1912. Hän pysyi aktiivisena vanhuuteen asti ja piti vielä 99-vuotiaana taidenäyttelyn.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Louis Sparre (taidemuseon verkkosivu) Amos. Amos Andersonin taidemuseo. Viitattu 4.8.2013.
  2. ↑ Mug (A Finch) V & A Museum (englanniksi)
  3. ↑ Mannerheim Sparre Eva (Arkistoitu – Internet Archive) Biografiskt Lexicon för Finland (ruotsiksi)
  4. ↑ ”Sparre, Louis”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6426. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
  5. ↑ Fokus taide. Osa 2, s. 625. Helsinki: Otava, 1974.
  6. ↑ Finnwoodland. Free Magazine.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Sparre.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louis_Sparre&oldid=22837837”