Litiumfluoridi
| Litiumfluoridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | LiF |
| Moolimassa | 25,941 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia tai värittömiä kiteitä |
| Sulamispiste | 845 °C [1] |
| Kiehumispiste | 1 676 °C[1] |
| Tiheys | 2,635 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 0,27 g/100ml (18 °C)[1] |
Litiumfluoridi (LiF) on litium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Litiumfluoridia käytetään muun muassa metallurgiassa ja optisissa sovelluksissa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litiumfluoridia valmistetaan käsittelemällä litiumhydroksidin tai litiumkarbonaatin vesiliuoksia vetyfluoridin vesiliuoksella.[1]
- LiOH HF → LiF H2O
- Li2CO3 2 HF → 2 LiF CO2 H2O
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litiumfluoridia käytetään lasin ja emalien valmistuksessa, fluksina hitsattaessa ja juotettaessa alumiinia, rakettien polttoaineissa ja aurinkoenergian talteenotossa.[1][2]
Litiumfluoridin transmittanssi on UV-säteilyn alueella suurempi kuin millään muulla aineella. Tämän vuoksi yhdistettä käytetään UV-optiikan sovelluksissa.[3] Lisäksi litiumfluoridia käytetään termoluminisenssidosimetreissä.[4]
Myrkyllisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litiumfluoridi on ärsyttävä yhdiste ja haitallista hengitettynä tai joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa. Myrkyllisyys johtuu pääasiassa fluoridi-ionista, joka voi aiheuttaa vakavia palovammoja iholle joutuessaan. Hengitettynä aine aiheuttaa hengenahdistusta ja yskää. Pienet pitoisuudet eivät ole erityisen myrkyllisiä johtuen litiumfluoridin niukkaliukoisuudesta veteen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 500. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.01.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Jeffrey W. Vincoli: Risk Management for Hazardous Chemicals, s. 2061. CRC Press, 1996. ISBN 978-1566702003 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2010). (englanniksi)
- ↑ Lithium Fluoride (LiF) Crystran. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
- ↑ S. Lovell: An introduction to radiation dosimetry, s. 94. Cambridge University Press, 1979. ISBN 9780521294973 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2010). (englanniksi)