Lindau-luokka
Lindau-luokka | |
---|---|
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 470 t |
Pituus | 47,2 m |
Leveys | 8,3 m |
Syväys | 3 m |
Nopeus | 16,5 solmua |
Aseistus | |
Ilmatorjunta | 1 × Bofors 40 mm |
Lindau-luokka eli tyyppi 320 oli Saksan laivaston kahdeksantoista miinanraivaajan muodostama alusluokka, joka tilattiin Saksan liittotasavallan laivaston ensimmäisessä laivasto-ohjelmassa. Alukset valmisti Burmeister Bremen magneetittomista komponenteista.
Saksan laivastossa ei palvele enää ainuttakaan luokan alusta, mutta osa aluksista siirrettiin Viron, Liettuan ja Latvian laivastoille. Lisäksi Flensburg ja Weilheim museoitiin.
Alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1970 alkaen yksitoista luokan alusta modernisoitiin Fulda-luokan (tyyppi 331) miinantorjunta-aluksiksi ja vuodesta 1979 kuusi palveluksessa ollutta modernisoitiin Ulm-luokan aluksiksi (tyyppi 351). Luokan alukset korvattiin Ensdorf-luokalla (tyyppi 352), jonka jälkeen Ulm-luokan alukset myytiin vuonna 2001 Etelä-Afrikan laivastolle. Vuonna 2009 Etelä-Afrikka myi viisi jäljellä ollutta alusta yksityisomistukseen, joka muutti ne huvijahdeiksi.
Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
---|---|---|---|---|---|
Göttingen | Burmester, Bremen | 1. huhtikuuta 1957 | palveluksesta 1976 2000 Latvialle varaosiksi | ||
Koblenz | Burmester | 6. toukokuuta 1957 | palveluksesta 1975 1999 Liettualle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Sūduvis | ||
Lindau | Burmester | 16. helmikuuta 1957 | 1. helmikuuta 1958 | palveluksesta 1975 2000 Virolle, joka liitti sen laivastoonsa nimellä EML Sulev | |
Tübingen | Burmester | 12. elokuuta 1957 | palveluksesta 1975 muutettu yksityiseksi huviveneeksi | ||
Wetzlar | Burmester | 24. kesäkuuta 1957 | palveluksesta 1976 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gardiner, Robert s. 153