Kalsiumkarbonaatti
| Kalsiumkarbonaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaCO3 |
| Moolimassa | 100,1 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
| Sulamispiste | 825 °C (1 098 K) |
| Kiehumispiste | hajoaa |
| Tiheys | 2,8 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | ei liukene |
Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) on hiilihapon kalsiumsuola. Sitä esiintyy luonnossa monessa muodossa, kuten kalkkikivenä, marmorina ja liituna, mutta se tunnetaan myös valkeanharmaana jauheena tai suurina kirkkaina kiteinä, joita molempia käytetään lähtöaineena muita kalsiumin suoloja valmistettaessa. Kalsiumkarbonaatti on pehmeää ja täten helposti käsiteltävissä, mutta liukenee varsin huonosti veteen.[1] Kalsiumkarbonaatin moolimassa on 100,1 g/mol, sulamispiste 825 °C (hajoaa), tiheys 2,8 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 471-34-1.
Kalsiumkarbonaatti tunnetaan myös nimellä polttamaton kalkki. Tämä perustuu siihen, että kalsiumkarbonaatista voidaan valmistaa poltettua kalkkia eli kalsiumoksidia (CaO) ”polttamalla” eli kuumentamalla sitä kalkkiuunissa noin 1 000 °C:n lämpötilassa, jolloin siitä lohkeaa hiilidioksidia.
Käyttökohteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalkkikiveä, joka on kalsiumkarbonaattia, käytetään runsaasti sementin ja betonin valmistukseen.
Kalsiumkarbonaatin eräs muoto, marmori, on kiinteää, lujaa, pienenpienten kiteiden muodostamaa massaa. Käyttötarkoituksesta riippuen marmorin puhtaus vaihtelee. Kuvanveistäjien käyttämä marmori on hyvin hienojakoista ja kirkkaan valkoista. Rakennusten ulkopäällystyksiin taas käytetään enemmän värillisiä sekä kuviollisia marmorilaattoja.
Hienojakoisempaa kalsiumkarbonaattia käytetään taululiiduissa, joissa se on yleensä sekoitettu saveen.
Biljardi- ja snookerpeleissä käytetään liitua, joka estää pallon liiallisen liukkauden, kun palloon osutaan biljardikepillä.
Maataloudessa kalsiumkarbonaattia käytetään paljon maaperän happamuuden vähentämiseen ja kalsiumin lähteenä kalkituksessa.[1]
Elintarvikkeissa kalsiumkarbonaattia käytetään säilöntäaineena, paakkuuntumisenestoaineena ja väriaineena. Se merkitään pakkauksessa usein E-koodilla E 170.
Lisäksi kalsiumkarbonaattia käytetään närästyslääkkeenä ja lisäravinteena, koska se on edullinen kalsiumin lähde.
Paperiteollisuudessa kalsiumkarbonaattia käytetään aikakauslehti- ja hienopaperin täyteaineena.[1] Se on halvempaa kuin aikaisemmin käytetty kaoliinisavi, mutta toisaalta se kuluttaa karheutensa vuoksi enemmän paperikoneiden märkäviiroja. Kalsiumkarbonaatista ja suuritiheyksisestä polyeteenistä (HDPE) valmistetaan kivipaperia.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 368–369. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalsiumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: Calcium carbonate (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Calcium carbonate (englanniksi)
- ChemBlink: Calcium carbonate (englanniksi)