Liikennemerkki

Stop-merkki

Liikennemerkit ovat tieliikenteen ohjauslaitteita. Suomessa käytettävät liikennemerkit määritellään tieliikenneasetuksessa (sekä maastoliikenneasetuksessa) ja ne ovat eurooppalaisen käytännön mukaisia.

Yleistä

Liikennemerkeillä annetaan tienkäyttäjille tärkeitä tietoja edessä olevasta liikennetilanteesta. Liikennemerkit jaetaan käyttötarkoituksensa mukaan seitsemään pääryhmään:

• varoitusmerkit
• kielto- ja rajoitusmerkit
• etuajo-oikeus- ja väistämismerkit
• määräysmerkit
• ohjemerkit
• opastusmerkit
• lisäkilvet.

Liikenteenohjauslaitteita ovat erilaiset siirrettävät tieliikenteen ohjauslaitteet (esimerkiksi sulkuaidat) sekä ajoratamaalaukset eli tien pintaan tehtävät maalaukset.

Liikennemerkkien yhtenäistämiseksi tehtiin vuonna 1968 kansainvälinen yleissopimus. Yleis­sopimusta täydentää vuonna 1971 tehty eurooppalainen sopimus. Sopimukset sallivat kuitenkin eri maiden liikenne­merkkien välillä tiettyjä eroja. Niinpä esimerkiksi varoitus­merkit ovat useimmissa maissa tasa­sivuisen kolmion, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa vinoon asentoon asetetun neliön muotoisia. Useimmissa Euroopan maissa varoitus- ja kielto­merkkien värit ovat punainen, valkoinen ja musta, mutta Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa valkoinen on korvattu keltaisella, jotta merkki olisi paremmin havaittavissa lumisessa ympäristössä. Joissakin maissa, esimerkiksi Puolassa ja Kreikassa varoitusmerkit ovat keltaisella mutta kieltomerkit valkoisella pohjalla.

Liikennemerkkien pääryhmät

Varoitusmerkit

  

  

  

  

   (aiemmin )

Varoitusmerkkien tarkoituksena on varoittaa poikkeavasta liikennetilanteesta. Ne ovat Euroopassa, Afrikassa ja suuressa osassa Aasiaa pääsääntöisesti kolmion muotoisia ja ne on asetettu kanta alaspäin. Niissä on punaiset reunat ja joko valkoinen tai keltainen pohja. Merkin keskellä on useimmiten musta symboli, joka esittää mistä merkki varoittaa. Esimerkiksi Amerikassa sekä Australiassa, Thaimaassa, Japanissa ja Irlannissa varoitusmerkit ovat vinoneliön muotoisia ja väriltään kelta-mustia. Kiinassa on käytössä kolmionmuotoiset varoitusmerkit, joilla on mustat reunat ja keltainen pohja.

Joissakin maissa, missä normaalisti varoitusmerkit ovat valkoisella pohjalla, on väliaikaiset varoitusmerkit (esimerkiksi tietyö-merkki) keltaisella pohjalla.

Useimmat varoitusmerkkien symbolit ovat melko yhteneviä eri maissa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Suomessa ja Ruotsissa on käytössä esimerkiksi hirvieläimistä ja poroista varoittava liikennemerkki ja Australiassa kenguruista varoittava merkki. Muu vaara -merkin sisällä on nykyisin yleensä huutomerkki, mutta Ruotsissa pelkkä pystypalkki, jollainen merkki oli myös Suomessa käytössä 1990-luvulle asti. Vartioimattomasta rautatien tasoristeyksestä varoittavan merkin symbolina on useimmissa Euroopan maissa höyryveturi, mutta Saksassa nykyaikainen juna.

• 
  Brittiläinen muu vaara -merkki
• 
  Venäläinen tietyö-merkki
• 
  Australialainen kenguruista varoittava merkki

• 
  Sveitsiläinen tienmutkasta varoittava merkki
• 
  Suomalainen puomittomasta rautatien tasoristeyksestä varoittava merkki
• 
  Yhdysvaltalainen tekstillinen, kapeasta sillasta varoittava merkki

Kielto- ja rajoitusmerkit

Kielto- ja rajoitusmerkit ovat lähes kaikkialla maailmassa ympyrän muotoisia, ja niissä on punaiset reunat sekä yleensä valkoinen pohja ja musta symboli, joka kuvaa mitä merkki kieltää. Symbolin tilalla voi olla numero, esimerkiksi nopeusrajoitusmerkeissä on numero joka kertoo mitä nopeutta ei saa ylittää. Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa kielto- ja rajoitusmerkkien pohjaväri on keltainen, ja lähes kaikkialla Euroopassa pysäköinnin ja pysäyttämisen kieltävissä merkeissä on sininen pohja. Kiellettyä ajosuuntaa esittävässä merkissä on kansainvälisen käytännön mukaan punaisen ympyrän sisällä valkoinen tai keltainen vaakapalkki.

Pohjoismaissa jalankulun ja tietyillä ajoneuvoilla ajon kieltävissä merkeissä on symbolin yli kulkeva vino poikkiviiva, kun taas muualla Euroopassa merkissä on yleensä vain punaiset reunat ja keskellä symboli. Tällainen malli oli myös Suomessa käytössä 1980-luvulle asti. Yhdysvalloissa joissakin kieltomerkeissä on vain teksti, joka kertoo mikä on kielletty.

• 
  Moottoriajoneuvoilla ajon kieltävä merkki Ruotsissa
• 
  Jalankulku kielletty -merkki Itävallassa
• 
  Vasemmalle kääntymisen kieltävä merkki Portugalissa
• 
  Kielletty ajosuunta -merkki Japanissa
• 
  Ohituskieltomerkki Yhdysvalloissa
• 
  Ajoneuvon korkeusrajoitusmerkki Belgiassa

Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit

Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit ovat eri muotoisia, ja niiden tarkoituksena on osoittaa ajojärjestys edessä olevassa tienkohdassa tai liikennetilanteessa (eli onko tienkäyttäjällä etuajo-oikeus vai väistämisvelvollisuus). Tähän ryhmään kuuluu muun muassa kärkikolmio sekä punainen, kahdeksankulmainen STOP-merkki. Länsimaissa Stop-merkin sisällä lukee yleensä valkoisella tekstillä englannin kielen sana "STOP", mutta jossain muualla, kuten Kiinassa, pysähtymisvelvollisuutta osoittava teksti kirjoitetaan maan omalla kielellä. Joissakin maissa, kuten Britanniassa, on kärkikolmion sisällä väistämisvelvollisuutta osoittava teksti. Etuajo-oikeutettua tietä tarkoittava merkki on Euroopassa yleensä vinoneliö, joka on keskeltä keltainen ja reunoilta mustavalkoinen.

• 
  Hollantilainen kärkikolmio
• 
  Kiinalainen Stop-merkki
• 
  Etuajo-oikeutetun tien merkki Saksassa

Määräysmerkit

  

  

  

   ja

   , ja

   (aiemmin )

   Ei käytä mitään standardisoitua määräysmerkkivarianttia

Määräysmerkit ovat Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa pääsääntöisesti ympyränmuotoisia, pohjaväriltään sinisiä ja niissä on valkoinen ohut reunus. Merkin keskellä on valkoinen nuoli tai symboli, joka velvoittaa tienkäyttäjää kulkemaan nuolen osoittamaan suuntaan tai toimimaan symbolin osoittamalla tavalla. Latinalaisen Amerikan maissa määräysmerkeissä on yleisesti punainen reuna, valkoinen keskusta ja musta symboli. Liikennemerkeistä tehty kansainvälinen yleissopimus sallii tämän mallin, mutta se on helposti sekoitettavissa eurooppalaisiin kieltomerkkeihin. Määräysmerkit eroavat näissä maissa kieltomerkeistä yleisesti siten, että kieltomerkeissä symbolien yli kulkee punainen, vino poikkiviiva, mutta määräysmerkeissä ei ole poikkiviivaa.

Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Australiassa, ei käytetä mitään standardisoitua määräysmerkkivarianttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pakollista ajosuuntaa tarkoittavat merkit ovat suorakaiteen muotoisia, pohjaväriltään valkoisia ja niissä on musta ohut reunus ja musta nuoli.

• 
  Pakollista ajosuuntaa tarkoittava merkki Italiassa
• 
  Pakollista ajosuuntaa tarkoittava merkki Brasiliassa
• 
  Pakollista ajosuuntaa tarkoittava merkki Yhdysvalloissa

• 
  Pyörätien merkki Italiassa
• 
  Pyörätien merkki Brasiliassa. Merkki on helposti sekoitettavissa yleiseurooppalaiseen polkupyörällä ajo kielletty -merkkiin.
• 
  Pyörätien merkki Yhdysvalloissa

Ohjemerkit

Ohjemerkit ovat pääsääntöisesti neliön tai suorakaiteen muotoisia ja niiden tarkoituksena on antaa tienkäyttäjille sääntö tai osoittaa tienkohta, jossa merkkiin liittyvää liikennesääntöä sovelletaan. Ne voivat tiedottaa esimerkiksi suojatiestä, pysäköintipaikasta tai bussipysäkistä taikka taajaman tai moottoritien alkamisesta tai päättymisestä. Ohjemerkkien värit vaihtelevat eri maissa: esimerkiksi moottoritien merkki on joissakin maissa vihreällä ja joissakin maissa sinisellä pohjalla.

• 
  Singaporelainen suojatien merkki
• 
  Japanilainen pysäköintipaikan merkki
• 
  Yhdysvaltalainen yksisuuntaisen tien merkki
• 
  Ruotsalainen moottoritien merkki
• 
  Tanskalainen taajaman merkki
• 
  Kreikkalainen bussipysäkin merkki

Opastusmerkit

Opastusmerkkien tarkoituksena on opastaa tienkäyttäjiä eri kohteisiin ja paikkakunnille sekä antaa tietoa tien varrella olevista palveluista. Ne eivät siis kielto-, etuajo-, määräys- ja ohjemerkkien tavoin velvoita tienkäyttäjää toimimaan tietyllä tavalla. Opastusmerkkejä ovat muun muassa tienviitat, suunnistus- ja etäisyystaulut sekä umpitien merkit. Ne ovat pääsääntöisesti nelikulmaisia tai suorakaiteen muotoisia, ja niissä käytetyt värit vaihtelevat eri maissa ja usein myös sen mukaan, koskeeko merkki moottoritietä, tavallista maantietä vai taajama-aluetta.

• 
  Ranskalainen tienviitta, jossa on etäisyydet kilometrin tarkkuudella
• 
  Kanadalainen suunnistustaulu
• 
  Suomalainen pyöräilijöiden suunnistustaulu, jossa on etäisyydet kilometrin kymmenesosan tarkkuudella
• 
  Umpitien merkki Jamaikalla
• 
  Ensiapuaseman merkki Portugalissa
• 
  Nähtävyys-merkki Norjassa

Lisäkilvet

Lisäkilpi on nimensä mukaisesti merkki, jota käytetään jonkin muun merkin ohessa täsmentämään missä, milloin tai ketä koskien merkki on voimassa. Lisäkilpeä harvoin käytetään yksin, vaan se on useimmiten jonkin merkin ylä- tai alapuolella. Lisäkilven väri määräytyy yleensä sen mukaan minkä merkin yhteydessä sitä käytetään. Suomessa ja Ruotsissa kielto- ja varoitusmerkkien kanssa käytetyt lisäkilvet ovat punareunaisia ja keltapohjaisia, ja niissä on musta teksti tai symboli. Niissä maissa, joissa kielto- ja varoitusmerkit ovat valkopohjaisia, on myös lisäkilvet tyypillisesti valkopohjaisia. Määräysmerkkien ja muun muassa pysäköintipaikan merkin kanssa käytetään tyypillisesti lisäkilpiä, joiden pohjaväri on sininen sekä reunat ja teksti tai symboli valkoinen.

• 
  Turkkilainen lisäkilpi, joka osoittaa kohteen sijaintia nuolen suunnassa
• 
  Turkkilainen lisäkilpi, joka osoittaa tietyn liikennemerkin koskevan kuorma-autoja
• 
  Suomalainen lisäkilpi, joka esittää voimassaoloaikaa arkisin (käytetään mm. pysäköintikieltomerkin yhteydessä)
• 
  Suomalainen lisäkilpi, joka esittää voimassaoloaikaa arkisin (käytetään mm. pysäköintipaikka-merkin yhteydessä)

Katso myös

• Liikennevalo-ohjaus
• Luettelo Suomen liikennemerkeistä
• Luettelo Australian tieliikennemerkeistä
• Luettelo Ranskan tieliikennemerkeistä
• Luettelo Ruotsin tieliikennemerkeistä
• Luettelo Saksan tieliikennemerkeistä
• Luettelo Yhdysvaltain tieliikennemerkeistä

Lähteet

• Tieliikenneasetus 5.3.1982/182 3 luku
• Maastoliikenneasetus 12.1.1996/10 3 luku

Kirjallisuutta

• Kemppainen, Hanna et. al.: Liikennemerkkien käyttö kaduilla. Kuntaliitto, 2022. 3. uudistettu painos. ISBN 978-952-293-816-9. Julkaisu luettavissa verkossa (PDF).

Aiheesta muualla

• Väylävirasto: Maanteiden liikennemerkit
• Eri maiden liikennemerkit vertailussa