Lentotekniikan opetus Suomessa
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lentotekniikan opetus on käytännössä lakkautettu Aallossa. Patrian rahoittama professuuri Tampereen yliopistossa puuttuu. |
Lentotekniikan opetus Suomessa tarkoittaa lentokoneteollisuuden, lentoyhtiöiden ja ilmavoimien tarvitsemien ilmailuinsinöörien, teknikoiden ja mekaanikoiden koulutusta.
Lentotekniikan opetusta antavat oppilaitokset Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aalto-yliopisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmailuinsinöörejä kouluttaa diplomi-insinööritasolla Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu. Sen lentotekniikan professoreina ovat toimineet Arvo Ylinen (1940–56), Veikko Linnaluoto (1960–78), Seppo Laine (1978–2002) ja Jaakko Hoffren (2004–2008) ja Erkki Soinne (2008-2010). TKK:ssa on vuosina 1945–2004 tehty 13 väitöskirjaa lentotekniikasta. Diplomi-insinöörejä on valmistunut yli 400.
Teknillisen korkeakoulun aikainen Lentotekniikan laitos koostui kahdesta laboratoriosta. Aerodynamiikan laboratoriossa oli useita tuulitunneleita ja laskentakapasiteettia laskennallisen virtausmekaniikan tarpeisiin. Suuri alisooninen tuulitunneli oli niistä tärkein. Se oli riittävä lentokoneiden skaalamallien testaamiseen. Siellä testattiin myös muun muassa suomalaisten mäkihyppääjien aerodynamiikkaa 1980-luvulla. Aerodynamiikka ajettiin alas vuonna 2013, käytössä on enää tuulitekniikan tuulitunneli, jolla voidaan simuloida luonnontuulia.[1]
Kevytrakennetekniikan laboratoriossa oli fasiliteetit kuitulujitteisten komposiittimateriaalien suunnitteluun ja valmistukseen. Se osallistui merkittävällä panoksella PIK-20-purjelentokoneen suunnitteluun ja sen taitotieto on siirtynyt Patrian osaamiseen, joka näkyy esimerkiksi Airbus A380:n spoilerien suunnittelussa. Polyteknikkojen ilmailukerho oli perustamisestaan 1970-luvun lopulle merkittävä monien purjelentokoneiden ja niiden hinauskoneiden suunnittelussa ja samalla diplomitöiden tekoa varten.
Vuoden 2009 TKK:n tiedekuntauudistus ja myöhemmin tullut Aalto-yliopiston organisoituminen aiheuttivat rakenteellisia uudistuksia myös lentotekniikkaan. Lentotekniikka kuului ensin Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekuntaan, ja 1.1.2011 lähtien Aallon insinööritieteiden korkeakouluun. Lentotekniikkaa opetetaan Sovelletun mekaniikan laitoksessa, jossa opettaa 9 professoria. Sovelletun mekaniikan laitoksen johtaja on lentotekniikkaa edustava kevytrakennetekniikan professori Olli Saarela. Lentotekniikan opetus- ja tutkimusalue on jakaantunut nykyisin kolmeen tutkimusryhmään. Aerodynamiikka-ryhmä tutkii ilman ja muiden kaasujen ja nesteiden virtauksien ilmiöitä. Tutkimuskohteita löytyy mm. lentokoneista, maakulkuneuvoista, kaupunkien tuuliolosuhteista ja tehdaslaitteista. Lentomekaniikka-ryhmä tutkii lentokoneiden ja muiden lentävien kappaleiden liikkumista ilmassa. Rakenteet-ryhmä on keskittynyt kevytrakenteiden, erityisesti muovikomposiittirakenteiden tutkimukseen. Painopistealueina ovat muovikomposiittien vaurioitumisen mallinnus ja korjausmenetelmien kehitys.[2]
Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu[3][4]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tampereen yliopistossa konetekniikan diplomi-insinöörin tutkintoa voi täydentää lentokoneiden järjestelmätekniikkaan painottuvalla opintokokonaisuudella. Tampereen ammattikorkeakoulussa taas voi ainoana suomalaisena ammattikeorkeakouluna opiskella lentokonetekniikkaan suuntautuvan koneinsinöörin tutkinnon.
Opinnot toteutetaan oppilaitosten yhteistyönä, johon TAMKin ja TUNI:n lisäksi osallistuu myös ilmailuteollisuus ja Pirkanmaalla lentoteknisen alan toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoavat SASKY koulutuskuntayhtymä ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu. Opetuksen toteuttamismallilla Pirkanmaalle syntyy koko Euroopan tasolla ainutlaatuisen opintoputkimahdollisuuden lähtien toisen asteen ammatillisesta tutkinnosta ja päätyen diplomi-insinööritutkinnon kautta aina tekniikan tohtoriin.
Lentokoneasentajakoulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentokoneasentajia kouluttaa muun muassa Finnair, Ilmavoimat ja Patria. Sastamalan koulutuskuntayhtymä kouluttaa Mäntän seudun koulutuskeskuksessa lentokoneasentajan tutkintoa. Savon ammatti- ja aikuisopistossa, Rovaniemen teknillisessä ammattioppilaitoksessa, Vantaan ammattiopisto Variassa, Kouvolan seudun ammattiopistossa ja Porin ammattiopistossa on lentokoneasentajan koulutuslinjat. Tampereen seudun ammattiopistossa voi opiskella lentokoneasentajan tutkinnon.
Yhdistyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentokoneinsinööreillä on oma ammatillinen yhdistys. Ilmailuinsinöörien kerhon perustava kokous pidettiin Helsingissä ravintola Friscossa 2. joulukuuta 1933. Kerho suunnitteli ja toteutti Viri-lentokoneen. Vuonna 1986 kerho liittyi Suomen Teknillisen Seuran kautta jäseneksi kansainväliseen yhdistykseen, ICAS:iin. Seuran jäsenmäärä on kasvanut pienestä määrästä liki 400:aan vaihdellen vuosikymmenittäin ollen nyt noin 200. Ilmavoimien tekniikan henkilöstöllä on lentotekniikan kiltoja eri puolella Suomea. Niiden toiminta liittyy etenkin sotilasilmailun historian vaalimiseen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.aero.hut.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://appmech.aalto.fi[vanhentunut linkki]
- ↑ Tampereen ammattikorkeakoulu: Mediatiedote 19.3.2015. Tampereen ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 24.3.2015.
- ↑ Tampereen teknillinen yliopisto: Mediatiedote 19.3.2015. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 24.3.2015.