Leila Josefowicz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leila Bronia Josefowicz (s. 22. lokakuuta 1977 Mississauga, Ontario[1]) on kanadalaissyntyinen, Yhdysvalloissa varttunut viulisti.[2]

Josefowicz syntyi puolalaiselle fyysikkoisälle ja englantilaiselle geneetikkoäidille.[2] Perheen muutettua Los Angelesiin hän aloitti viulutunnit kolmevuotiaana.[1] Opetus annettiin Suzuki-menetelmällä. 8-vuotiaasta saakka Josefowicz sai opetusta Robert Lipsettiltä Colburn Schoolissa. 13-vuotiaana hän pääsi stipendillä Philadelphian Curtis Institute of Musiciin. Opettajia olivat Jaime Laredo, Joseph Gingold, Felix Galimir ja Jascha Brodsky. Vuonna 1994 hän sai eksklusiivisen levytyssopimuksen Philipsiltä. Samana vuonna Josefowicz teki Carnegie Hall -debyyttinsä tulkitsemalla Pjotr Tšaikovskin viulukonserton Neville Marrinerin johtaman Academy of St. Martin in the Fieldsin kanssa. Hän pääsi pian esiintymään muiden maailman johtavien orkesterien kanssa ja sai toisella levytyksellään Diapason d'Orin. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin toinen Diapason d'Or ja vuonna 1998 Echo Klassik -palkinto.[2] Josefowiczin myöhemmin saamia tunnustuksia ovat olleet MacArthur Fellowship (2008) ja Avery Fisher -palkinto (2018).[3]

Josefowicz asettui Curtis Institutesta valmistumisensa jälkeen New Yorkiin. Hän on tulkinnut orkesteriteosten soolo-osuuksien lisäksi kamarimusiikkia ja pitänyt resitaaleja. Yhteistyökumppaneita kamarimusiikissa ovat olleet John Novacek[3], Thomas Hampson, Sylvia McNair, András Schiff, Mitsuko Uchida, Truls Mørk, Martha Argerich ja Mischa Maisky.[2] Josefowicz on tehnyt levytyksiä Philipsin lisäksi Deutsche Grammophonille ja Warner Classicsille.[3] Hänellä on ollut Grammy-ehdokkuuksia.[4]

Josefowicz on kantaesittänyt monia häntä varten sävellettyjä konserttoja ja muita teoksia esimerkiksi sellaisilta säveltäjiltä kuin Colin Matthewsilta, Steven Mackeylta ja Esa-Pekka Saloselta. Hän on esittänyt usein myös Oliver Knussenin teoksia. Josefowicz osallistui merkittäviin yhteistyöhankkeisiin myös koronaviruspandemian aikana esimerkiksi kantaesittämällä Matthias Pintscherin hänelle säveltämän teoksen La linea evocativa.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]