Leif Segerstam

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leif Segerstam
Leif Segerstam vuonna 2011.
Leif Segerstam vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1944
Vaasa
Kuollut9. lokakuuta 2024 (80 vuotta)
Helsinki
Ammatti kapellimestari
säveltäjä
Puoliso Anna-Liisa Hannele Angervo
Minnaleena Jankko
Eija Nenonen
Lapset 5
Muusikko
Tyylilajit sinfoniaView and modify data on Wikidata
Soittimet piano, alttoviulu ja viuluView and modify data on Wikidata

Leif Selim Segerstam[1] (2. maaliskuuta 1944 Vaasa – 9. lokakuuta 2024 Helsinki[2]) oli suomalainen kapellimestari, säveltäjä ja multi-instrumentalisti.[3] Hän toimi monissa tärkeissä musiikkialan tehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla. Segerstam tunnettiin myös poikkeuksellisen tuotteliaana säveltäjänä. Segerstam palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä vuonna 1992.[4]

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstamin opettajavanhemmat Viola ja Selim Segerstam[5] muuttivat Helsinkiin vuonna 1947. Segerstam oli varhaiskypsä: hän oppi lukemaan kolmivuotiaana, lukemaan nuotteja viisivuotiaana ja teki kuusivuotiaana ensimmäiset sävellyksensä.

Segerstam opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon- ja viulunsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Vuonna 1962 hän voitti Maj Lind -pianokilpailun ja debytoi viulistina. Seuraavana vuonna hän pääsi New Yorkin Juilliard School of Music -musiikkikorkeakoulun kapellimestariluokalle, jossa häntä opetti ranskalainen kapellimestari Jean Morel.[6] Hänen opiskelutovereitaan olivat muiden muassa James Levine ja Leonard Slatkin.

Segerstam soitti myös alttoviulua, kaikkia vaskipuhaltimia ja nokkahuilua.[3]

Kapellimestarinura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leif Segerstam vuonna 1972

Segerstam toimi Suomen kansallisoopperan kapellimestarina vuosina 1965–1968 ja vuodesta 1968 Tukholman kuninkaallisen oopperan kapellimestarina, minkä jälkeen 1970-luvulla hän johti muun muassa Berliinin Deutsche Operissa sekä Itävallan radio-orkesteria, Radion sinfoniaorkesteria, Rheinland-Pfalzin sinfoniaorkesteria ja Tanskan radion orkesteria.[6]

Vuosina 2012–2019 Segerstam toimi Turun filharmonisen orkesterin johtajana ja ylikapellimestarina.[7] Lisäksi hän oli Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari emeritus.[6]

Säveltäjänura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam oli poikkeuksellisen tuottelias säveltäjä. Huhtikuussa 2014 työn alla oli Segerstamin oman ilmoituksen mukaan sinfonia numero 270.[8] Keväällä 2016 Turun filharmoninen orkesteri levytti Segerstamin sinfonian nro 288,[9] ja joulukuussa 2016 kantaesitettiin jo hänen 307. sinfoniansa.[10] Vuonna 2018 valmistui sinfonia nro 327.lähde?

Segerstamin teokset edustavat niin sanottua vapaapulsatiivista sävellystapaa[6], jossa soittajille annetaan vapauksia rytmiikan ja joskus muidenkin musiikin elementtien suhteen. Segerstamin vuoden 1993 jälkeiset sinfoniat on tarkoitettu soitettaviksi ilman kapellimestaria.

Muuta toimintaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam toimi Suomen kansallisoopperan johtajana vuosina 1973–1974.[11]

Segerstam opetti Sibelius-Akatemiassa useaan otteeseen, viimeksi orkesterinjohdon professorina 1997–2013.[6]

Marraskuussa 2011 Segerstam teki yhteistyössä Kansallisoopperan henkilökunnan kanssa rap-musiikkivideon YouTubeen.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Segerstam oli avioliitossa viulisti Hannele Angervon kanssa (1964–1999) ja harpisti Minnaleena Jankon kanssa (2002–2009[13]). Kolmas vaimo vuodesta 2012 oli Eija Nenonen.[14]

Segerstamilla oli viisi lasta.[6]

Vuoden 2024 haastattelussa Segerstam mainitsi olevansa autistinen.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haapakoski, Martti & Heino, Anni & Huttunen, Matti & Lampila, Hannu-Ilari & Maasalo, Katri: Suomalaisen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 237–240. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Äijälä, Satu: Segerstamin kuolin­ilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa is.fi. 27.10.2024. Viitattu 27.10.2024.
  2. ↑ Rinta-Tassi, Minna: Kapellimestari Leif Segerstam on kuollut 9.10.2024. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 9.10.2024.
  3. ↑ a b Leif Segerstam - Nyt! (kirjaesittely) Teos. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 22.4.2016.
  4. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 23.2.2022.
  5. ↑ Arvonen, Margit: ”Lemmikkihiiri kulki aina mukanani” Iltalehti. 28.5.2007. Viitattu 28.9.2011.
  6. ↑ a b c d e f Dahlström, Fabian: Segerstam, Leif (1944–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.9.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.12.2016.
  7. ↑ Kunnia­kapellimestarit ja nimikkosäveltäjä Turun filharmoninen orkesteri. Viitattu 13.11.2021.
  8. ↑ YLE Fem: Gamla önsdag (Konkarikeskiviikko) 1.4.2014.
  9. ↑ Brahmsin suomalainen kaksoisolento Leif Segerstam säveltää toisin Helsingin Sanomat. Viitattu 11.12.2016.
  10. ↑ Granberg, Jan: Märklig repertoar på operagalan. Hufvudstadsbladet, 18.12.2016, s. 40.
  11. ↑ Finlands nationalopera Uppslagsverket Finland. Viitattu 11.12.2016. (ruotsiksi)
  12. ↑ Kansallisooppera: Paavolle (Rap-video) Youtube. 4.11.2011. Viitattu 30.11.2012.
  13. ↑ Jokinen, Juha Veli: Avioero Iltalehti. 28.5.2008. Viitattu 28.9.2011.
  14. ↑ Huippukapellimestari yllätysavioon Savon Sanomat. 2012. Viitattu 11.12.2016.
  15. ↑ Hartikainen, Ville: ”Mähän olen melkein kuin musiikin Jeesus”, Leif Segerstam sanoo Helsingin Sanomat. 1. maaliskuuta 2024. Arkistoitu 2. maaliskuuta 2024. Viitattu 17. lokakuuta 2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lindgren, Minna: Leif Segerstam: Nyt!. Helsinki: Teos, 2005.
  • Nissilä, Anna-Leena: Life à la Leif. Kulttuuri, 2005, nro 4.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leif Segerstam.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leif_Segerstam&oldid=22732495”