Lasse Liemola
| Lasse Liemola | |
|---|---|
 Lasse Liemola joulukuussa 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Lars-Erik Olavi Liemola |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1937 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | toimitusjohtaja-yrittäjä |
| Puoliso | Sirje Liemola ( 1981) |
| Lapset | 3 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Lasse Liemola |
| Laulukielet | Suomi |
| Aktiivisena | 1957–1966 |
| Tyylilajit | rock'n'roll |
| Soittimet | laulu, kitara |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lars-Erik ”Lasse” Olavi Liemola (s. 5. syyskuuta 1937 Helsinki)[1] on suomalainen iskelmälaulaja. Hän voitti vuonna 1957 kykyjenetsintäkilpailut ja pääsi levyttämään singlen ”Sininen kuu” / ”Kadun aurinkoisella puolella”. Liemola nousi nuorisoidoliksi samana vuonna levytetyllä laulullaan ”Diivaillen”[2] (alun perin brittiläisen Lonnie Doneganin skiffle ”Puttin’ on the Style”). Muita Liemolan menestyskappaleita olivat ”Anna pois” (yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä singleistä[3], alun perin ”Hand Me Down”), Paul Anka -suomennos ”Diana” ja alun perin Cliff Richardin ”Living Doll”. Suosionsa myötä Liemola pääsi myös mukaan muutamaan elokuviin kuten Iskelmäketju vuodelta 1959, Nuoruus vauhdissa vuodelta 1961 ja Onnelliset leikit vuodelta 1964.
Viikkosanomien vuosittain järjestämässä Suosituin suomalainen -äänestyksessä Liemola sijoittui vuonna 1959 neljänneksi pikaluistelija Juhani Järvisen, presidentti Urho Kekkosen ja kirjailija Väinö Linnan jälkeen. Kukaan toinen kevyen musiikin laulaja ei ollut ennen Liemolaa yltänyt kyseisessä äänestyksessä näin korkealle. Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon mukaan Liemola oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ennen kaikkea aikaansa seuraavan kaupunkilaisnuorison suosikki. Vaikka Liemolan levyjä myytiin aikanaan melko hyvin, listojen kärkeen hän ei koskaan yltänyt, sillä tuolloin vain harvoilla nuorilla oli varaa ostaa äänilevyjä, levysoittimista puhumattakaan.[4]
1960-luvun alussa Liemola levytti viimeiset menestyslevynsä Me nuoret (The Young Ones vuonna 1960) ja No niin, Mary Lou (Hello Mary Lou 1961), mutta sen jälkeen hänen suosionsa alkoi hiipua. Viimeiset levytyksensä hän teki vuonna 1963.[4] Hän päätti lopettaa laulajauransa ajettuaan keikkamatkalla kolarin vuonna 1966 ja oltuaan sairaalassa puolitoista kuukautta.[5] Hän ryhtyi opiskelemaan ekonomiksi.
Hän aloitti kaupallisen uransa 1960-luvulla äänilevykauppiaana, toimi lyhyen aikaa makeistehtaan toimitusjohtajana ja sittemmin siirtyi vanhempiensa tapaan vihannes- ja kalatukkualalle. Myöhemmin hän on esiintynyt skiffle-tapahtumissa laulamassa.
Vuonna 1961 Liemola sai yhdysvaltalaisen Rat Pack -ryhmän innoittamana ajatuksen vastaavanlaisesta suomalaisten kärkilaulajien esiintyjäryhmästä, jonka jäseniksi olisivat hänen lisäkseen tulleet Eino Grön, Kai Lind, Matti Heinivaho ja Olavi Virta. Tästä joukosta Lind ja Heinivaho olivat juuri tuolloin suosionsa huipulla, ja pisimmän uran tehnyt, äskettäin Scandialle siirtynyt Virta oli tehnyt paluun iskelmälistojen kärkeen. Suunnitelmiin kuuluivat myös televisiotuottaja Jukka Virtasen kirjoittama kehyskertomus ja kapellimestari Pentti Lasasen kokoama suuri taustaorkesteri. Ajatus kaatui kuitenkin pian omaan suurellisuuteensa, koska se olisi vaatinut tavallisia tanssilavakeikkoja paljon mittavammat puitteet, joihin ei 1960-luvun alun Suomessa olisi ollut mitään mahdollisuuksia.[6]
Liemola on ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen, Nuorsuomalaisten, RKP:n ja sitoutumattomien ehdokkaana.
Myös Lasse Liemolan veli Georg Liemola toimi pitkään laulajana; hän ei levyttänyt vaan keskittyi live-esityksiin ja hänen yhtyeensä olikin tanssilavojen kestosuosikkeja. Myös Georg Liemola vetäytyi 1970-luvulla musiikista ja siirtyi vihannestukkualalle, jossa hänestä tuli monien Helsingin kaupungin laitosten vakiohankkija.
Liemola on ollut naimisissa Sirje-vaimonsa kanssa vuodesta 1981, ja heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär.[1]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lasse Liemola (1959)
- Anna pois (1974)
- Lasse Liemolan parhaat (1980)
- Living doll (1987)
- 20 suosikkia – Anna pois (1996)
- Kadun aurinkoisella puolella (2007)
- Jäbä kelaa (2017 single)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teppo Kulmala: Anna pois mun kitarain Lasse Liemola ja nuoruus vauhdissa. ISBN 978-952-5708-08-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rautiainen, Reima: Idoli savikiekkojen ajalta. Kaleva, 5.9.2017, nro 242, s. 31. Oulu: Kaleva365 Oy. ISSN 0356-1356
- ↑ ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla 37, myyty 20 000 kpl
- ↑ ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla kaksitoista, myyty 30 000 kpl
- ↑ a b Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 337–338. Helsinki: Otava, 1986.
- ↑ 60-luvun nuorisoidoli Lasse Liemola 80 vuotta – lopetti uransa huipulla ja perusti vihannestukun Ilta-Sanomat. 5.9.2017. Viitattu 6.9.2017.
- ↑ Erola, Lasse: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 154–155. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lasse Liemola Pomus.netin tietokannassa
- Lasse Liemola Elonetissä.
- Lasse Liemola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Lasse Liemolan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
