Lappi

Lappi Euroopan kartalla. Rajojen määrittely vaihtelee lähteestä toiseen.

Lappi (pohjoissaameksi Sápmi, koltansaameksi Sääʹmjânnam, inarinsaameksi Säämi, norj. ja ruots. Lappland, ven. Лапландия, Laplandija) on historiallinen alue Fennoskandian pohjoisessa osassa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa. Lappi ei muodosta yhtenäistä hallinnollista aluetta.

Maantiede

Torniojärvi Ruotsin Lapissa Kiirunan kunnassa. Taustalla näkyy Lapporten-vuoristolaakso.

Keskiyön aurinko Norjan Nordkapissa.

Suomeen ja Ruotsiin kuuluvat Lapin historialliset maakunnat sijaitsevat sisämaassa. Jos Lappina pidetään koko Lapin lääniä ja Ruotsissa vastaavasti Norrbottenin lääniä, niin Suomen ja Ruotsin Lapit ulottuvat Perämeren rannalle. Lapin länsiosassa Norjaan kuuluvalla rannikolla on vuonoja aina Venäjälle asti ulottuvalla alueella. Tunturit alkavat Norjaan kuuluvasta Lapin itäosasta. Ruotsin ja Norjan rajana oleva Skandien vuoristo sijaitsee pohjoisosistaan Lapissa. Sen korkeimmat huiput ovat Kebnekaisella Ruotsissa.

Suomeen kuuluva Lapin historiallinen maakunta jaetaan luonnonmaantieteellisesti, mutta ei kuitenkaan koskaan hallinnollisesti Kittilän Lappiin, Sompion Lappiin, Enontekiön Lappiin ja Inarin Lappiin. Taigan ja tundran raja Suomessa kulkee Kaunispään alueella, joka on suosittu hiihto-, laskettelu- ja muu lomakohde. Suomen Lapissa sijaitsee kaksi suurta tekojärveä Lokka ja Porttipahta ja 483 kilometriä pitkä Kemijoki, joka on Suomen pisin joki. Suomen Lapin itäosassa on soita ja järviä, joista suurin on Inarijärvi (1 040 km²).^lähde?

Kaikki satamat lännessä Norjanmerellä ja Barentsinmerellä Murmanskiin asti ovat tavallisesti jäättömiä koko vuoden. Perämeri jäätyy talvisin, mutta leutoina talvina Selkämeri on osaksi auki. Atlantin valtameren pohja sisältää pohjoisessa ja lännessä suuria öljy- ja kaasuvaroja.

Ilmasto

Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Utsjoella yötön yö kestää 72 ja kaamos 53 vuorokautta. Maa on lumen peitossa 6–7 kuukautta. Terminen kesä kestää Rovaniemellä keskimäärin 90 päivää, Kilpisjärvellä vain 46 päivää.

Lapin eri osien ilmasto on hyvin erilainen. Jäämeri vaikuttaa paikoin Pohjois-Lapin muuten hyvin mantereiseen ilmastoon.

Etelä-Lappi ulottuu Pello-Salla-linjalta etelään Perämeren rannikolle. Perämeren rannikon keskilämpötila on noin 2 astetta ja Sallan koillisosassa noin 0 astetta. Kylmintä on tammi-helmikuussa. Alueelliset erot ovast kuitenkin suuria, Tornionjokilaaksossa voi silloinkin olla jopa plusasteita föhn-illmiön vaikuttaessa. Vuotuinen sademäärä on enimmäkseen 550–650 millimetriä, eniten sataa Perämeren rannikolla.

Ilmastolliseen Keski-Lappiin kuuluu kuusi kuntaa: Kittilän, Sodankylä, Kolari, Muonio, Pelkosenniemi ja Savukoski. Alueen etelärajalla vuoden keskilämpötila on nollassa, pohjoisrajalla on –1 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 500–600 millimetriä. Vuoden sademäärästä lähes puolet tulee lumena.

Pohjois-Lapissa vuoden keskilämpötila on Jäämeren vaikutuksesta Inarijärven ympäristössä ja Utsjoen pohjoiskolkassa –0,5 astetta. Mantereisemmassa Enontekiössä vuoden keskilämpötila on –1,5 astetta. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin Käsivarren ylätuntureilla noin 600 millimetriä ja muualla 400–550 millimetriä.

Luonto ja luonnonsuojelu

Pääartikkeli: Lapin luonto

Kasvillisuus

Syksyn ruskaa Utsjoella.

Suurin osa Lapista kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan. Varsinaista arktista tundraa on Suomen rajojen ulkopuolella Kuolan niemimaan rannoilla. Pohjoisimmassa Lapissa on kuitenkin alueita, jotka ovat korkeuden takia niin kylmiä, ettei siellä kasva metsää. Nämä paljakoiksi kutsutut alueet muistuttavat kasvillisuudeltaan tundraa.

Paljakalla lumen määrä vaikuttaa kasvillisuuteen. Paksulumisilla alueilla lumi suojaa kasveja pakkaselta ja siellä pärjäävät metsävarvut kuten mustikka. Siellä missä tuuli puhaltaa lumen pois, pärjäävät sitkeämmät kasvit kuten uuvana ja variksenmarja. Lumenviipymäalueilla kasvukausi jää lyhyeksi ja sammalet ja levät ovat valtakasveina, putkikokasveista harvat lajit kuten jääleinikki ja purorikko.

Norjan ja Ruotsin puolella kasvaa lajeja joita ei ole Suomessa kuten tunturiunikot, lehtoukonhattu, tunturirikko, valkoiset leinikit ja kellokukat.

Suomen Lapin maakuntakukka on kullero. Tunturikoivua esiintyy Pohjois-Lapissa laajoilla alueilla, etelämpänä vain tunturien rinteillä yhtenäisen havumetsävyöhykkeen yläpuolella.

Eläimistö

Poro Inarissa.

Lapille tunnusomaisia nisäkkäitä ovat poro, naali, ahma, tunturisopuli ja lapinmyyrä. Kaloista harjusta tavataan Lapin lisäksi vain Pohjanlahdella ja eräissä Saimaan osissa. Nieriä eli rautu menestyy kaikkein pohjoisimmissakin järvissä ja joissa. Lohi ja taimen elävät sekä Itämeressä että Jäämeressä. Lohi nousee niistä suuriin jokiin ja taimen pääsee pienempiinkin jokiin.

Talvipäivän lyhyt valoisa aika haittaa lintujen ravinnonhankkimista, ja monet lajit ovatkin muuttolintuja. Laulujoutsen pesi 1950-luvulla vain Lapissa, mutta on sen jälkeen levinnyt Etelä-Suomeen asti. Metsähanhi ei ole levinnyt samalla tavalla, vaan pesii vain Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kiljuhanhi on nykyisin Suomen uhanalaisin lintu.

Vertaimevien hyönteisten massaesiintyminen eli räkkä on ihmisten ja eläinten kiusana kesällä. Se on saattanut vaikuttaa nykyisenlaisen porolaidunnuskulttuurin kehittymiseen. Kasveja ravinnokseen käyttävien hyönteisten kuten tunturimittarin ja hillakuoriaisten massaesiintymisistä on havaintoja silloin tällöin. Tunturimittarin tuhoja on havaittu 25–30 vuoden välein.

Luonnonsuojelu

Suomen Lapissa sijaitsevat Lemmenjoen, Pallas-Yllästunturin, Pyhä-Luoston, Riisitunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot. Norjan Lapissa kansallispuistoja ovat Øvre Anárjohka, Øvre Pasvik, Seiland, Stabbursdalen ja Varangerhalvøya Finnmarkissa; Junkerdal, Làhku, Lierne, Lomsdal–Visten, Møysalen, Rago, Saltfjellet–Svartisen ja Sjunkhatten Nordlandissa sekä Ånderdalen, Øvre Dividal, Reisa, ja Rohkunborri Tromssan läänissä. Ruotsissa ovat Abisko, Muddus, Padjelanta, Pieljekaise, Sarek, Stora Sjöfallet ja Vadvetjåkka.

Hallinnollinen jako

Lappi on historiallisesti ollut Tanska-Norjan, Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan yhteishallintoaluetta.^lähde?

Suomen Lappi

Kilpisjärvi ja Saana-tunturi Suomen Lapin luoteisosassa.

Autiotupa Lemmenjoen kansallispuistossa.

Tykkylumen peittämää metsää Riisitunturin kansallispuistossa Suomen Lapin kaakkoisosassa.

Pääartikkeli: Lapin historiallinen maakunta, Lapin lääni, Lapin maakunta

Suomessa Lappi voi tarkoittaa useita eri asioita. Lapin historiallinen maakunta käsittää Suomen pohjoisimmassa osassa sijaitsevat Enontekiön, Inarin, Kittilän, Muonion, Pelkosenniemen, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat. Ennen Haminan rauhaa tämä alue oli osaa samaa maakuntaa Ruotsin Lapin kanssa.^lähde?

Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomeen liitettiin Petsamo, joka muodosti aluksi oman lääninsä. Vuonna 1938 perustettiin Lapin lääni, jonka osaksi Petsamo liitettiin. Suomen itsenäisyyden aikana Petsamo saatettiin joskus myös lukea osaksi Lapin historiallista maakuntaa.

Vuosina 1938–1940 Lapin lääni oli alueellisesti suurimmillaan, mutta toisen maailmansodan alueluovutukset pienensivät sen pinta-alaa. Vuonna 1940 Lapin lääniin kuuluneet Petsamon Kalastajasaarento ja Sallan itäosa (niin sanottu Sallan–Kuusamon alue) luovutettiin Neuvostoliitolle. Vuonna 1944 Neuvostoliitolle luovutettiin koko Petsamo. Rajaa muutettiin vielä kerran vuonna 1947, jolloin Jäniskosken–Niskakosken alue Inarin kunnasta myytiin Neuvostoliitolle.^lähde?

Lapin lääni säilyi ennallaan vuonna 1997 toteutetussa lääniuudistuksessa, mutta vuonna 2010 se lakkautettiin muiden Suomen läänien tavoin. Valtionhallinnossa läänin korvasi Lapin aluehallintovirasto.^lähde?

Vanhan Lapin läänin aluetta vastaa nykyinen Lapin maakunta, joka on huomattavasti Lapin historiallista maakuntaa laajempi. Nykyisen maakunnan muodostaa Lapin historiallinen maakunta ja Peräpohjola, joka on Pohjanmaan historiallisen maakunnan pohjoisin osa. Peräpohjolaan luettu Tornionjokilaakso on alkujaan historiallista Länsipohjan maakuntaa, mutta Suomessa Länsipohjaa ei tavallisesti ole luettu historialliseksi maakunnaksi vaan sen Suomeen kuuluva osa on Suomen historiallisia maakuntia koskevissa esityksissä tavallisimmin luettu Pohjanmaan historialliseen maakuntaan.^lähde?

• 
  Lapin maakunnan sijainti Suomen kartalla.
• 
  Suomen Lapin nykymaakunta koostuu kolmen historiallisen maakunnan (Lappi, Länsipohja eli Västerbotten ja Pohjanmaa) osista.

Ruotsin Lappi

Abiskon kansallispuisto.

Pääartikkeli: Lappi (Ruotsi), Norrbottenin lääni, Västerbottenin lääni

Ruotsin hallinnossa maakunnilla ei enää ole virallista asemaa, vaan ylimmän tason hallintoalueita ovat Ruotsin läänit. Pohjoisimmassa Ruotsissa sijaitsevat Västerbottenin lääni ja Norrbottenin lääni. Niiden alue jakaantuu kolmen Ruotsin maakunnan kesken. Nämä maakunnat ovat rannikkoalueet käsittävät eteläisempi Västerbotten ja pohjoisempi Norrbotten, joka ulottuu idässä Tornionjokeen asti. Näiden läänien sisämaa-alue kuuluu Ruotsin Lapin maakuntaan.^lähde?

• 
  Ruotsin Lapin maakunta.
• 
  Norrbottenin maakunta.
• 
  Västerbottenin maakunta.
• 
  Norrbottenin lääni.
• 
  Västerbottenin lääni.

Norjan Lappi

Revontulia Tromssan yllä tammikuussa 2012.

Pääartikkeli: Nordlandin lääni, Tromssan lääni, Finnmarkin lääni

Norjan Lappi kuului ennen lännestä itään ja etelästä pohjoiseen lueteltuna Nordlandin lääniin, Tromssan lääniin ja Finnmarkin lääniin. Finnmark ja Tromma yhdistettiin vuonna 2020.

• 
  Nordlandin lääni.
• 
  Tromssan lääni.
• 
  Finnmarkin lääni.

Venäjän Lappi

Tunturimaisemaa Venäjän Lapissa.

Pääartikkeli: Murmanskin alue, Kuolan niemimaa

Venäjän Lappi vastaa Murmanskin aluetta. Valtaosa siitä on Kuolan niemimaata. Historiallisesti Murmanskin alue vastaa Venäjän keisarikunnan Arkangelin kuvernementtiin kuulunutta Kuolan kihlakuntaa. Kantalahden piiri kuului aikaisemmin nykyistä Karjalan tasavaltaa vastanneeseen hallinnolliseen alueeseen, mutta liitettiin sittemmin osaksi Murmanskin aluetta. Venäjän Lappiin kuuluvat myös Suomen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovuttama Petsamo, Inarin kunnasta myyty Jäniskosken–Niskakosken alue ja Sallan–Kuusamon alueen pohjoisosa.^lähde?

• 
  Murmanskin alue.

Historia

Lapinkylät 1600-luvulla.
Lähde: Wikimedia commons.

Västerbottenin lääni ennen Haminan rauhaa 1809. Vaaleankeltaisella näkyy nykyisin Suomen ja Ruotsin kesken jaettu Lapin historiallinen maakunta.

Varhaiset vaiheet

Lappi on ollut asuttuna tuhansien vuosien ajan. Rovaniemen seudulta on löytynyt kivikaudelta peräisin oleva puinen Rovaniemen hirvenpää, joka on ajoitettu noin vuoteen 5800 eaa.

Rautakaudella jokilaaksoihin asettui maanviljelijöitä. Lapin ja Lannan raja muodostui pysyvän asutuksen ja pyyntitalouden harjoittajien alueiden välille. Rajalla oli merkitystä veropolitiikan ja sotilaiden värväyksen takia.

Valtiollinen kiinnostus pohjoisten alueiden asuttamiseen heräsi 1600-luvulla. Kuningas antoi julistuksia, joilla pyrittiin toisaalta edistämään uudisasutusta, toisaalta turvaamaan erityisesti poronhoidon edellytykset. Lappiin muuttavat talonpojat saivat verovapauden 15 vuoden ajaksi. Vuosien 1673 ja 1695 julistukset eivät juuri innostaneet talonpoikia. Vasta vuoden 1749 kuninkaallinen ohjesääntö aiheutti nopean muuttoliikkeen Lappiin.

Ruotsin Lapissa 1600-luvulla alkanut kaivosteollisuus lisäsi kruunun kiinnostusta alueeseen.^lähde?

Ruotsin ja Venäjään kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin Haminan rauhassa vuonna 1809. Ruotsi-Norjaan kuuluneen Norjan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin vuonna 1826. Norjan ja Suomen itsenäistyttyä Lappi tuli kuulumaan neljään eri valtioon.

Lapin sota ja jälleenrakennus

Saksalaisten polttama Sodankylän kirkonkylä Lapin sodassa syksyllä 1944.

Pääartikkeli: Lapin sota

Jatkosodan aikana Suomi oli Oulu–Nurmes-linjalta pohjoiseen Saksan sotavoimien hallussa. Alueella toimi tänä aikana kuitenkin suomalainen siviilihallinto. Lapin lääninhallitusta johti tuolloin Kaarlo Hillilä. Syyskuussa 1944 solmitun Moskovan välirauhan ehtojen mukaan Suomen tuli ajaa saksalaisjoukot pois maasta, mikä tarkoitti Lapin sodan syttymistä maiden välille. Saksalaiset vetäytyivät kohti Norjaa suomalaisten seuratessa ja taistellessa tulivoimaisten jälkijoukkojen kanssa. Väestö oli evakuoitu Pohjanmaalle ja Ruotsiin.^lähde?

Saksalaiset miinoittivat Lappia runsaasti vetäytyessään, ja tuhosivat suuren osan infrastruktuuria, esimerkiksi sillat, osia tiestöstä ja rautatiet. Sodan jälkeen Lapissa tarvittiin mittavaa jälleenrakentamista, minkä vuoksi monissa alueen julkisissa rakennuksissa on 1940-luvun funktionalistinen rakennustyyli.^lähde?

Hallinto

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on omat saamelaisparlamenttinsa, jotka osallistuvat alueen hallintoon. Suomen saamelaisparlamentti on valittu ensi kerran vuonna 1972, Norjan 1989 ja Ruotsin 1992.

Suomessa on jossain määrin tunnustettu alkuperäiskansojen oikeuksia ja vuonna 1973 perustettiin kulttuurikysymyksiä varten saamelaiskomitean ehdotuksista saamelaisparlamentti, joka toimi vuosina 1973–1985. Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1996.

Saamelaisneuvosto on toiminut 1950-luvulta asti. Se on kansainvälinen kattojärjestö, joka edistää ja valvoo saamelaisten oikeuksia. Saamelaisneuvoston sihteeristö sijaitsee Suomen Utsjoella.

Vuonna 2000 perustettu Saamelaisparlamenttien neuvosto (SPR) koordinoi eri maiden parlamenttien välistä yhteistyötä, ja toisinaan edustaa saamelaisia esimerkiksi EU:n aluepoliittisissa kysymyksissä.

Talous

Saamelainen poronhoitaja.

Sydvarangerin kaivos Kirkkoniemen liepeillä Norjassa.

Laskettelurinne Levin hiihtokeskuksessa.

Lapissa on perinteisesti harrastettu poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Tämän päivän Lapissa on vahva vientivetoinen suurteollisuus, joka mahdollistaa kasvua myös muulle yritystoiminnalle. Kasvavia aloja ovat kaivos- ja teollisuustoimialat sekä matkailu ja palvelut.^lähde?

Lapin maakunnan elinkeinoista teollisuus on suurin niin liikevaihdon kun työllistävyydenkin kannalta. Lapin yritysten kokonaisliikevaihdosta noin 70 prosenttia tulee teollisuudesta ja maakunnan joka neljäs työpaikka on teollinen työpaikka. Koko Lapin teollisuuden liikevaihto on yli 8 miljardia euroa, henkilöstöä on yli 16 000. Teollisuuden kokonaisliikeveihdosta 4,9 miljardia tulee kaivosteollisuudesta sekä metallien jatkojalostuksesta ja 1,3 miljardia metsäteollisuudesta. Vuonna 2016 Lapin vienti oli 3,6 miljardia, mikä oli 7 prosenttia koko Suomen viennin arvosta, kun luku ei sisällä matkailuvientiä. Metallimalmien louhinta ja kaivosteollisuus Lapissa edustavat yli puolta toimialan koosta Suomessa.

Kaivosteollisuus on nousussa. Suomen puolella on Kemin kromikaivos, Kittilän ja Pahtavaaran kultakaivokset sekä Kevitsan monimetallikaivos. Lapissa sijaitsevat myös Sakatin malmiesiintymä ja Soklin fosfaattiesiintymä. Norjassa on suuri Sydvarangerin rautakaivos Kirkkoniemessä. Ruotsi on päättänyt investoida miljardeja pohjoisen kaivosinfrastruktuuriin. Venäjän Lapissa Kuolan niemimaalla on myös kaivostoimintaa. Petsamo on tunnettu nikkelikaivoksistaan.^lähde?

Lapin matkailu on merkittävä kasvuala. Turistien suosimia aktiviteetteja Lapissa ovat kesällä ja syksyllä muun muassa retkeily ja kalastus, talvella taas laskettelu ja muu hiihtourheilu. Myös luonnonilmiöt, kuten revontulet, kesän yöttömät yöt ja syksyn ruska, houkuttelevat matkailijoita Lappiin. Erityisesti kansainvälisen matkailun kasvu on viime vuosina ollut huomattavaa, yli 10 prosenttia vuodessa. Lapin matkailun kokonaiskysyntä oli vuonna 2017 noin miljardi euroa. Toimiala työllistää noin 7 000 henkilöä ja myös vuokratyövoimaa tarvitaan paljon. Suomen Lapissa kolme neljäsosaa työpaikoista on palvelusektorilla.^lähde?

Liikenne

Pääartikkeli: Lapin liikenne

Suomen puolella Lapissa on Kemi-Tornion, Rovaniemen, Kittilän, Ivalon ja Enontekiön lentoasemat. Lentoaika Helsingistä on noin 1,5 tuntia. Ruotsissa on Jällivaaran, Pajala-Ylläksen ja Kiirunan lentoasemat. Norjassa on Tromssan, Alattion, Koutokeinon, Bodøn, Harstadin/Narvikin, Leknesin, Stokmarknesin ja Svolværin lentoasemat. Venäjällä on Murmanskin lentoasema.^lähde?

Lapissa on ollut laaja rataverkko, mutta matkustajaliikenne on lopetettu monilta rataosuuksilta. Suomessa läntinen rata kulkee Torniosta Kolariin ja itäinen rata Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta valtakunnan itärajalle Sallan Kelloselkään. Ruotsissa on Malmbanan Narvik–Kiiruna–Jällivaara–Luulaja, rantarata Luulajasta Uumajaan ja sähköistämätön yhteys Jällivaarasta Östersundomiin. Luulaja–Jällivaara-radasta on myös yhteys Tornion radalle. Norjassa on sähköistämätön Nordlandsbanen Bodöstä Trondheimiin. Kaivostoimintaa varten on suunniteltu uusia rataosuuksia kuten Soklin rata.

Eurooppateistä Lapissa kulkevat E8, E10, E12, E63, ja E75.

Väestö

Murmansk on Venäjän Lapin ja samalla koko Lapin alueen suurin kaupunki.

Lappi on yksi Euroopan harvimmin asutuista alueista. Suomen Lapin maakunnan väestötiheys on noin kaksi, Ruotsin Lapin alle yksi ja Norrbottenin noin seitsemän, Pohjois-Norjan alueen noin neljä ja Venäjän Murmanskin alueen noin viisi ja puoli asukasta neliökilometrillä. Kaiken kaikkiaan näillä alueilla asuu yhteensä noin 1,7 miljoonaa henkeä.^lähde?

Venäjän Lapissa sijaitseva, yli 300 000 asukkaan Murmansk on Lapin alueen suurin kaupunki ja muutoinkin Murmanskin alue on noin 800 000 asukkaallaan eri maihin kuuluvista Lapeista väestöltään selvästi suurin. Suomen Lapissa asuu noin 175 000 henkeä, Ruotsin Lapissa 285 000 henkeä (joista Lapin maakunnassa 93 000 ja Norrbottenin maakunnassa 192 000) ja Pohjois-Norjan alueella noin 460 000 henkeä. Muita Lapin kaupunkeja ovat muun muassa noin 70 000 asukkaan Tromssa Norjassa, noin 60 000 asukkaan Rovaniemi Suomessa sekä noin 45 000 asukkaan Luulaja Ruotsissa.^lähde?

Saamelaiset

Saamelaiskielet alueittain: 1. eteläsaame, 2. uumajansaame, 3. piitimensaame, 4. luulajansaame, 5. pohjoissaame, 6. koltansaame, 7. inarinsaame, 8. kiltinänsaame ja 9. turjansaame. Suomessa puhutaan pohjois-, inarin- ja kolttasaamea (6).

Saamelaisten lippu.

Nykyisin saamelaisia arvioidaan olevan Lapissa 80 000–100 000, joista 20 000–40 000 Ruotsissa, 50 000–65 000 Norjassa, noin 8 000 Suomessa ja noin 2 000 Venäjällä.­

Kunkin neljän maan Lapissa kyseisen maan valtaväestö on enemmistönä. Lapin alueella kaikissa neljässä maassa asuu saamelaisia, jotka ovat alueen alkuperäiskansa. Saamelaiskielet ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva ryhmä kieliä, joita saamelaiset puhuvat. Saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Uskonnoltaan Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaiset ovat pääosin evankelisluterilaisia, mutta Venäjällä, Suomessa ja Norjassa asuvat kolttasaamelaiset sekä Venäjällä asuvat kuolansaamelaiset ovat uskonnoltaan ortodokseja.^lähde?

Suomessa saamelaisten ja saamen kieltä puhuvien osuus on merkittävä Saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin, Utsjoen kunnissa ja Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta. Suomen saamelaisista jo suurin osa asuu kotiseutualueen ulkopuolella.

Kulttuuri

Poronkäristystä perunamuusin, puolukkasurvoksen ja suolakurkkujen kera.

Lapin kulttuurielämän vahvuuksina pidetään monimuotoisen saamelaisten alkuperäiskulttuurin vahvaa asemaa ja valtakunnanrajat ylittävää kulttuurista kanssakäymistä. Toisaalta on uhka, että perinteiset saamelaiset tiedot ja omaleimainen saamelaiskulttuuri eivät siirry uusille sukupolville ja että rahoitus keskittyy vain kansallisesti nimekkäille taiteen tekijöille.

Saamelaisessa kulttuurissa keskeistä on luonnon läheisyys ja suoraan luonnosta peräisin olevat antimet. Perinteiseen saamelaiseen musiikkiin kuuluu joiku-laulaminen ja vaatetukseen saamenpuku sekä poron nahasta tehdyt vaatteet. Saamelaisen keittiön rikkaus ovat laadukkaat, monipuoliset ja luonnolliset raaka-aineet kuten poronliha ja riista, leipäjuusto, marjat (lakka eli hilla, puolukka, karpalo, mustikka ja variksenmarja eli kaarnikka) ja kalat (lohi, rautu eli nieriä, tammukka ja siika). Lapin puikulaperuna on saanut EU:n myöntämän SAN-alkuperänimisuojan.

Katso myös

• Lapin historiallinen maakunta
• Lapin maakunta
• Lapin lääni
• Peräpohjola

Lähteet

• Vuokko, S.; Peiponen, J. & Varesvuo, M.: Lapin luonto-opas. Otava, 2008.

Kirjallisuutta

• Lähteenmäki, Maria: Terra Ultima. Matka Lapin historiaan. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21098-X
• Massa, Ilmo & Snellman, Hanna (toim.): Lappi. Maa, kansat, kulttuurit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-505-X
• Rantanen, Lasse & Tarmio, Hannu: Lapin sydän. Etelän vieraat pohjoisen sielua etsimässä. Helsinki: Nemo, 2009. ISBN 978-952-240-015-4
• Valkeapää, Nils-Aslak: Terveisiä Lapista. 1971.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lappi Wikimedia Commonsissa

• House of Lapland

• LaplandFinland – Virallinen matkaopas Suomen Lappiin (Arkistoitu – Internet Archive)
• VisitSweden – Ruotsin matkailun virallinen verkkosivusto – Pohjois-Ruotsi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tutkijoiden Lappi -verkkonäyttely 1800-luvun tutkimusmatkoista pohjoiseen (Oulun yliopisto)
• Lapin maakuntaportaali (Lapin liitto).