Lana Clarkson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lana Jean Clarkson (5. huhtikuuta 1962 – 3. helmikuuta 2003) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja valokuvamalli.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lana Clarkson syntyi Long Beachillä Los Angelesin piirikunnassa Kaliforniassa Donna ja James M. Clarksonille. Hän kasvoi Napa Valleyn rinteillä Kaliforniassa. Lanalla oli veli, Jesse J. Clarkson, ja sisar Fawn. Asuessaan Pohjois-Kaliforniassa hän kävi Cloverdale High Schoolia ja Pacific Union College Preparatory Schoolia. Joulukautena 1978 Clarksonin perhe muutti isän kuoleman jälkeen takaisin Los Angelesin piirikuntaan ja Lana haki työtä esiintyjänä ja valokuvamallina.

Clarkson sai 1980-luvun alussa pieniä osia elokuvissa ja televisiossa. Vuonna 1982 hän suoritti ensiesiintymisensä valkokankaalla avustavassa roolissa Amy Heckerlingin kasvukomediassa Kuumat kinkut (Fast Times at Ridgemont High) tiedeopettaja Mr. Vargasin (Vincent Schiavelli) puolisona. Elokuva oli hänen ensimmäinen puheroolinsa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clarksonin tunnetuimmat elokuvat ovat luultavasti Roger Cormanin tuottamia. Clarkson esiintyi ensimmäisen kerran Cormanin tuotannossa vuoden 1983 fantasiaelokuvassa Deathstalker, jossa hän esitti naispuolista taistelijaa ja Richard Hillin näyttelemän elokuvan päähenkilön rakkauden kohdetta. Corman kohdisti elokuvansa nuorille miehille sekoittaen toimintaa ja vähäpukeisia naisia. Tämä sopi Clarksonille, sillä hänelle ei tuottanut vaikeuksia esiintyä osittain alasti elokuvissaan. Lisäetuja olivat Clarksonin atleettinen keho, taito näytellä lavastetuissa taistelukohtauksissa ja lähes 180 cm pituus, jonka vuoksi hän kykeni olemaan vakuuttava naispuolisena toimintasankarina. Yhdistettynä hänen vaaleaverikön ulkonäköönsä tämä teki hänestä elokuvan läpimurtonäyttelijän. Deathstalkerissa esiintymisen myötä Clarksonille tarjottiin päärooli Cormanin seuraavassa elokuvassa Barbarian Queen. Tätä roolia Corman on kuvannut "alkuperäiseksi Xenaksi", sillä elokuva esitteli miekkaa heiluttavan voimakkaan naispuolisen toimintasankarin roolin. Elokuva nousi kulttiasemaan, osittain johtuen elokuvan kohtauksesta, jossa Clarkson on ilkeän kuninkaan kuulusteltavana sidottuna yläosattomissa piinapenkkiin.

Vuonna 1987 Clarkson esiintyi John Landisin tieteiskomediassa Amazon Women on the Moon. Sen jälkeen hän esiintyi Roger Cormanin Barbarian Queenin jatko-osassa Barbarian Queen II: The Empress Strikes Back; elokuvan juoni ja roolihahmot eivät liittyneet mitenkään edeltävään osaan. Meksikossa kuvatussa elokuvassa esiintyi mutapainia harrastavia amatsoneja ja taikasauvoja. Edeltävän elokuvan tavoin Clarksonin roolihahmoa kidutettiin jälleen lähes alastomana. Elokuva julkaistiin suoraan videolle. Vaikka videon myynti oli pientä, niin Corman teki silti voittoa.

Clarksonin työ tieteiselokuvien b-elokuvissa teki hänestä kulttihahmon ja sarjakuvakirjojen harrastajien kokoontumisten suosikin.

Clarkson esiintyi myös lukemattomissa muissa b-elokuvissa ja television tietoiskuissa ja mainoksissa muun muassa Mercedes-Benzille, Kmartille, Nikelle, Mattelille ja Anheuser-Buschille. Hän esiintyi myös televisiosarjoissa Night Court, Silk Stalkings, Riptide, Three's Company, Ritari Ässä ja Wings, sekä vierailevana näyttelijänä roiston roolissa Roger Cormanin elokuvan Black Scorpion televisiosovituksessa vuonna 2001, josta tuli hänen viimeinen roolinsa.

Kolmenkymmenen vuoden iän lähestyessä Clarksonin ura alkoi hiipua. Näyttelijän työ ei enää turvannut toimeentuloa ja Clarkson alkoi etsiä korvaavia tulonlähteitä. Hän ryhtyi myymään oman internetsivustonsa kautta allekirjoituksellaan varustettuja elokuviensa DVD-levyjä ja keskusteli faniensa kanssa omalla keskustelupalstallaan.

Asuttuaan Kalifornian Venicessä jo useita vuosia Clarkson kirjoitti, tuotti ja ohjasi uransa esittelyvideon Lana Unleashed vuonna 2001. Turvatakseen toimeentulonsa hän meni tammikuussa 2003 osapäivätöihin musiikkiravintolaketju House of Bluesiin West Hollywoodissa.

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Phil Spector

2. helmikuuta 2003 Clarkson tapasi musiikkituottaja Phil Spectorin West Hollywoodin House of Bluesissa työskennellessään siellä emäntänä. Clarksonin työvuoron loputtua Spector kutsui hänet kotiinsa drinkille. Pian keskiyön jälkeen he lähtivät House of Bluesista Spectorin limusiinilla tämän kotiin Alhambraan, Kaliforniaan.

Aamun varhaisina tunteina 3. helmikuuta Clarkson löydettiin kuolleena ampumahaava suussaan Spectorin "Pyrenees Castle" -kartanon eteisaulasta. Hänet julistettiin kuolleeksi kello 6.25 aamulla. Alhambran poliisiosastoon soitettiin kello 5.02 aamulla ja Spector pidätettiin murhaepäiltynä. Myöhemmin päivällä hänet vapautettiin yhden miljoonan dollarin takuita vastaan. Spector väitti virallisesti Clarksonin tehneen vahingossa itsemurhan. Spectorin autonkuljettajan ja hovimestarin Adriano DeSousan mukaan tämä oli kuitenkin ennen poliisin saapumista tunnustanut tappaneensa juuri jonkun. Los Angelesin piirikunnan oikeuslääkäri Tri. Luis Pena suoritti Clarksonin ruumiinavauksen ja totesi kuoleman henkirikokseksi. 20. marraskuuta 2003 Phil Spectoria syytettiin Lana Clarksonin murhasta.

Clarksonin hautajaiset pidettiin kaikessa hiljaisuudessa 19. helmikuuta 2003 Los Angelesissa. Hänen tuhkansa sijoitettiin Hollywood Forever -hautausmaalle Hollywoodiin.

13. huhtikuuta 2009 – kuusi vuotta Clarksonin kuoleman ja kahden oikeudenkäynnin jälkeen – Spector tuomittiin murhasta.[1] 29. toukokuuta julistettiin elinkautinen tuomio toisen asteen murhasta, josta on mahdollisuus vapautua ehdonalaiseen aikaisintaan 19 vuoden kuluttua.[2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Lana Clarkson
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lana_Clarkson&oldid=22200386”