Lakkimakaki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lakkimakaki
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Heimo: Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae
Alaheimo: Marakattiapinat Cercopithecinae
Suku: Makakit Macaca
Laji: sinica
Kaksiosainen nimi

Macaca sinica
(Linnaeus, 1771)

Lakkimakakin levinneisyys
Lakkimakakin levinneisyys
Katso myös

  Lakkimakaki Wikispeciesissä
  Lakkimakaki Commonsissa

Lakkimakaki (Macaca sinica) on Sri Lankassa endeemisenä tavattava makaki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Emo ja poikanen.

Lakkimakakin kaksiosaisen tieteellisen nimen Macaca sinica antoi Carl von Linné (Linnaeus) vuonna 1771. Laji voidaan jakaa kolmeen alalajiin, M. s. aurifrons, M. s. opisthomelas ja M. s. sinica.[1]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakkimakakiurokset ovat jonkin verran naaraita suurempia. Urosten paino on 4–5,5 kiloa ja naaraiden 2,5–4,5 kiloa. Makakien ruumiiden pituus on 35–53 cm ja häänän pituus 40–60 cm. Niiden turkki on kultaisen ruskea päältä ja valkoinen vatsan puolelta. Naamassa ei ole karvoitusta. Urosten naama on hieman naaraiden vaaleanpunaista naamaa tummempi. Suussaan makakeilla on poskipussit, joihin ne voivat kerätä ravintoa. Pussien lihakset työntävät ruuan takaisin suuhun tarvittaessa. Makakien ulkonäessö on joitakin eroavaisuuksia esimerkiksi esiintymsialueen tai alalajin mukaan.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Makakeja valokuvassa.

Lakkimakaki on endeeminen laji Sri Lankalla. Alalajia M. s. sinica tavataan maan pohjois- ja itäosissa, alalajia M. s. aurifrons lounaisosissa ja alalajia M. s. opisthomelas maan keskiosissa. Kokonaisuutena lajin esiintymislaue on hyvin pirstoutunut.[1]

Lajia tavataan useissa eri metsätyypeissä aina 2 100 metrin korkeudelle merenpinnasta. Elinympäristö vaihtelee jonkin verran alaljien mukaan. M. s. aurifrons on alavien maiden sademetsien laji, M. s. opisthomelas korkeammalla sijaitsevien vuoristosademetsien laji ja M. s. sinica kuivien ikivihreiden metsien laji.[1]

Lakkimakaki on pääasiassa aktiivinen päivisin.[1] Suuri osa niiden ajasta kuluu maassa neljällä jalalla kulkiessa, mutta ne ovat myös hyvin taitavia puissa kiipeilijöitä. Ne ovat myös suhteellisen hyviä uimareita ja pystyvät esimerkiksi pakenemaan saalistajiaan veteen, sekä jopa sukeltamaan veden alle. Nukkuessaan makakit saattavat kerääntyä ryhmiksi puihin.[2]

Makakit käyttävät ravinnokseen pääasiassa hedelmiä, mutta ne syövät myös esimerkiksi kukkia ja hyönteisiä[1], sekä jopa matelijoita ja lintuja.[2] Makakit saattavat etsiä ruokaa myös ihmisten viljelmiltä ja kaatopaikoilta.[1]

Uhat ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut lakkimakakin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajia uhkaa etenkin sen elinympäristöjen pieneneminen plantaasien viljelyksen ja polttopuiden keruun takia. Makakeja myös metsästetään pyydyksin ja ampumalla tuhoeläiminä. Lakkimamaki on ainut Sri Lankan endeeminen laji, jota ei ole suojeltu paikallisilla laeilla. Lajin elinalue käsittää useita luonnonsuojelualueita, mutta alalajin M. s. opisthomelas esiintymislaue ei käsitä suojeltuja alueita lainkaan.[1]

  1. a b c d e f g h Dittus, W., Watson, A. & Molur, S.: Macaca sinica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  2. a b c Toque Macaque Dilmah Concervation. Dilmah Ceylon Tea Company. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]