Kuusensuomuorakas
| Kuusensuomuorakas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset 'Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Thelephorales |
| Heimo: | Bankeraceae |
| Suku: | Suomuorakkaat Sarcodon |
| Laji: | imbricatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kuusensuomuorakas (Sarcodon imbricatus) on nimensä mukaisesti suomuinen orakaslaji. Se kasvaa kuusen seuralaisena, on pinnaltaan ruskeansuomuinen. Se on karvas eikä sovi ruokasieneksi.[2] Se luokiteltiin aikaisemmin samaan lajiin kuuluvaksi männynsuomuorakkaan (Sarcodon squamosus) kanssa, mutta nykyisin se erotetaan omaksi lajikseen.[2] Kuusensuomuorakas muistuttaa myös roso-orakasta (Sarcodon scabrosus). Suomuorakkaita voi tuskin sekoittaa muihin orakaslajeihin.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusensuomuorakkaan lakki on noin 10–20 cm leveä, kupera nuorena, kuoppakeskustainen. Keskipainanne kehittyy jopa jalan yläosaan ylettäväksi suppiloksi. Reunoilta sisäänkääntynyt, vanhetessaan oikenee reunoilta ja laakenee. Lakissa karkeita, leveitä, ruskeita suomuja, varsinkin lakin keskellä olevien suomut siirottavat. Punertavansävyisen- tai harmaanruskea, pohjaväri vaaleampi, suomut tummempia. Lakin alapinnassa on helttojen sijaan piikistö, nuorena ne ovat vaaleanharmaita, vanhana suklaanruskeita, piikit melko pitkiä noin 0,5–1,2 cm. Jalka 5-10 cm pitkä, melko tasapaksu noin 1-3 cm leveä. Kova ja täyteinen vaalea, vanhemmiten rusehtava. Malto on kiinteää, nuorena vaaleaa ja vanhemmiten harmaanruskeaa, tasaväristä kaikkialla itiöemässä. Maku on nuorena mieto, vanhemmissa karvas. Haju on heikko, mutta hyvä. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöemiä tulee esiin elo-syyskuussa.[3][4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleinen koko maassa. Etelä- ja Keski-Suomessa kuitenkin hieman harvinaistuen pohjoista kohden.[3][4]
Kasvupaikka ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rehevät kuusikot, lehdot, sekametsät, havumetsät. Kuusen juurisieni.[3][4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusensuomuorakasta käytetään lankojen värjäämiseen, suomuorakkaat sisältävät erilaisia väriaineita. Sienivärjäyksen kannalta huomattavaa on, että tästä lajista ei saada purettamalla sinisen sävyjä toisin kuin männynsuomuorakkaasta. Tästä lajista saadaan ruskeita värisävyjä.[5][6][7][3]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carla & Erik Sundström: Sienivärjäys, s. 58. (ruotsinkielinen alkuteos Färga med svampar) Otava, 1983. ISBN 951-1-07407-5 suomi
- Salo-Niemelä-Salo: Suomen sieniopas. (Suomen sieniseuran julkaisu) WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3 suomi
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 25.11.2017.
- ↑ a b Suomen Luonto: Suomuorakkaita on kaksi lajia suomenluonto.fi. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ a b c d Laji.fi: suomuorakkaat (Sarcodon) laji.fi. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ a b c Luontoportti: Kuusensuomuorakas Sarcodon imbricatus luontoportti.com. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ Riihivilla, Dyeing with natural dyes: Dyeing with Sarcodon squamosus Värjäys suomuorakkailla riihivilla.blogspot.fi. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ Carla & Erik Sundström: Sienivärjäys, s. 58. (ruotsinkielinen alkuteos Färga med svampar) Otava, 1983. ISBN 951-1-07407-5 suomi
- ↑ Salo-Niemelä-Salo: Suomen sieniopas. (Suomen sieniseuran julkaisu) WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3 suomi