Kutnon taistelu
| Kutnon taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Puolan offensiivia | |||||||
 Puolalainen ratsuväki etenee Kutnon taistelussa
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
8 000 kaatunutta |
18 000–20 000 kaatunutta | ||||||
Kutnon taistelu (saks. Schlacht an der Bzura, puol. Bitwa nad Bzurą tai Bitwa pod Kutnem) käytiin Saksan ja Puolan joukkojen välillä Kutnon kaupungin ja Bzurajoen lähellä keski-Puolassa 9.–22. syyskuuta 1939. Se oli Saksan Puolan offensiivin suurin yksittäinen taistelu.
Adolf Hitlerin johtama Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Operaatio käynnistyi hurjalla nopeudella verrattuna ensimmäisen maailmansodan juoksuhautasodankäyntiin. Saksalaisten kehittelemä salamasota osoittautui menestykseksi. Yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutuneet puolalaiset yrittivät taistella vastaan, mutta saksalaisten kaluston määrä ja laatu eivät antaneet mahdollisuuksia puolustajille. Merkittävin taistelu käytiin Bzurajoen ja Kutnon kaupungin lähellä Varsovasta länteen.
Kutnon taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kutnon taistelu voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:
- Puolalaisten hyökkäys kohti Strykówia 9.–12. syyskuuta
- Puolalaisten hyökkäys kohti Łowiczia 13.–16. syyskuuta
- Saksalaisten vastahyökkäys ja puolalaisten häviö, puolalaisten vetäytyminen kohti Varsovaa ja Modlinia
Poznań-armeijan komentaja Tadeusz Kutrzeba huomasi 9. syyskuuta, että itään päin etenevän Johannes Blaskowitzin johtaman Saksan 8. armeijan pohjoinen sivusta on heikosti puolustettu. Kutrzeba hyökkäsi pohjoisesta kohti Strykówin aluetta. Hänen jalkaväkidivisionansa ja ratsuväkiprikaatinsa aiheuttivat saksalaisille tappioita ja pakottivat armeijan osia vetäytymään. Toisessa vaiheessa Władysław Bortnowskin johtama kevyesti varustettu Pomorze-armeija aloitti hyökkäyksen kohti Łowiczia, mutta joutui keskeyttämään, kun kävi ilmi, että saksalaiset olivat siirtämässä alueelle panssarijoukkoja. Saksalaiset onnistuivat saartamaan armeijat ja aloittivat vastahyökkäyksen joka suunnalta 16. syyskuuta. Vain osa puolalaisista joukoista pystyi murtautumaan saarroksista.
Saksan ilmavoimilla oli taistelun nopean ratkaisun kannalta ratkaisevin merkitys. Puolalaiset onnistuivat viivyttämään pääkaupunkiaan kohti edenneitä saksalaisia ja saivat näin ostettua vähän lisäaikaa Varsovan puolustuksen järjestämiselle.