Kurt Buch
Kurt Karl Wilhelm Buch (9. toukokuuta 1881 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 4. tammikuuta 1967 Herrljunga, Ruotsi) oli suomalainen kemisti.[1] Buch tuli ylioppilaaksi vuonna 1899 Nya svenska läroverketistä ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1918. Hän oli Merentutkimuslaitoksen talassologi ja kemian osaston johtaja vuosina 1919–1935. Sen jälkeen hän oli Åbo Akademin kemian professori 1934–1942 ja Helsingin yliopiston kemian professori 1942–1949. Hän julkaisi tutkimuksia lähinnä fysikaalisen kemian ja merentutkimuksen alalta ja kirjoitti myös oppikirjoja.[2]
Poliittiselta ajatusmaailmaltaan Buch oli suomalaisuusmies, joka vastusti Nikolai Bobrikovin politiikkaa, piti 1910-luvulla yhteyksiä jääkäriliikkeeseen ja osallistui suojeluskuntien toiminnan järjestämiseen. Työskennellessään Riihimäellä Helioksen teknokemiallisen tehtaan johtajana hän valmistutti muun muassa käsikranaatteja suojeluskuntalaisille ja johti paikkakunnalla valkoisten tiedustelupalvelua. Hän hyödynsi ammattialaansa suojeluskuntien kaasu-upseerina ja talvisodassa puolustusministeriön kaasusuojeluosastolla.[3]
Kurt Buchin isä oli Max Buch ja veli Hans Buch.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Autio, Veli-Matti (toim.): Professorimatrikkeli 1918–1996 Professorsmatrikel, s. 47. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-45-7818-X
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, p. 1536. Otava 1967.
- ↑ Autio, Veli-Matti: ”Buch, Kurt (1881–1967)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 37–39. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
