Kuressaaren piispanlinna
| Kuressaaren piispanlinna | |
|---|---|
 Kuressaaren piispanlinna etelästä nähtynä. |
|
| Sijainti | Kuressaare, Viro |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | linnoitus |
| Valmistumisvuosi | 1300–1800-luku |
| Rakennuttaja | Saarenmaan-Läänemaan hiippakunta |
 |
|
Kuressaaren piispanlinna (vir. Kuressaare piiskopilinnus) on linna Kuressaaren kaupungissa, Viron Saarenmaalla. Linnoitus rakennettiin alun perin 1300-luvulla Saarenmaan-Läänemaan piispan tukikohdaksi, ja sittemmin se toimi linnoituksena myös Tanskan, Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa aina vuoteen 1836 saakka, jolloin se poistettiin linnoitusluettelosta. Linnoitusta on uudistettu ja laajennettu useaan otteeseen. 1900-luvulla sen tiloja on kunnostettu ja entisöity. Nykyisin linnan tiloissa toimii Saarenmaan museo.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuressaaren piispanlinna rakennettiin Saarenmaalle, joka oli viimeinen ristiretkeläisten käsiin jäänyt virolainen muinaismaakunta. Saarenmaa kukistui vuonna 1227 ja paikalliset kapinoivat vielä sittemmin useaan otteeseen, esimerkiksi Yrjönyön kapinan aikaan vuosina 1343–1345. Ristiretkeläiset jakoivat valtaamansa alueet keskenään vuonna 1254 ja tuolloin suurimmasta osasta Saarenmaata tuli Saarenmaan-Läänenmaan piispan aluetta. Arkeologisten kaivausten perusteella Kuressaaren linnan rakentaminen alkoi todennäköisesti piispa Jakobin kaudella (1322-1338), ja ensimmäiset rakennelmat olivat Sturvoltin tornin alaosa ja tila sen merenpuoleisella sivulla. Linnan alkuperäistä rakennussuunnitelmaa ei tunneta tarkemmin, ja linnan rakentaminen jäi kesken Yrjönyön kapinan takia. Linnan päärakennusta alettiin rakentaa 1300-luvun jälkipuoliskolla. Päärakennusta ympäröi muuri ja sittemmin täytetty vallihauta. Ympärysmuuria on pidetty joskus päärakennusta noin 100 vuotta vanhempana, mutta tätä ei ole voitu todentaa löytöjen perusteella.[1] Ensimmäinen maininta linnasta historiallisissa lähteissä on vuodelta 1381.[2] Esilinnaa laajennettiin sittemmin 1400-luvun jälkipuolella ja 1500-luvun alkupuolella.[1]
Kuressaaren piispanlinna toimi Saarenmaan-Läänenmaan piispojen toimipaikkana aina vuoteen 1559 saakka, jolloin Saarenmaan omistanut piispa Johannes V Münchhausen myi tilansa Tanskalle. Tanska ryhtyi uudistamaan linnaa 1600-luvulla tykkien tulivoiman kasvun myötä. Näihin aikoihin alettiin siirtyä keskiajalle tyypillisistä kivilinnoista linnoitusmaisiin puolustusrakennelmiin. Rakennustöissä vuodesta 1600 vuoteen 1640 rakennettiin nurkkalinnoitusten järjestelmä, jota ympäröi noin 30 metriä leveä meriveden täyttämä vallihauta. Saarenmaa siirtyi Brömsebron rauhassa vuonna 1645 Tanskalta Ruotsille. Ruotsalaiset jatkoivat linnoituksen uudistustöitä ja vuonna 1684 Erik Dahlberg ja Paul Essen aloittivat ranskalaisten linnoitusinsinöörien ideoiman projektin, jossa rakennetut suuret linnoitteet ja puolustusrakenteet ovat säilyneet näihin päiviin saakka.[1]
Linnoituksen ruotsalainen varuskunta antautui venäläisille suuren Pohjan sodan aikana 8. syyskuuta 1710 ilman vastarintaa. Sen vallanneet venäläiset poistuivat vuonna 1711 ja heidän lähtiessään linnoituksen tykkitorni, päärakennuksen holveja ja puolustustornin sisäosa räjäytettiin. Linnoituksen valleja ja puolustusrakenteita kunnostettiin sittemmin 1700-luvun aikana, mutta sen päärakennus poistettiin linnoitusten luettelosta vuonna 1783. Puolustustornin yläkerrokset purettiin vuonna 1791. Monet tilat olivat käytössä viljavarastoina. Linnoitus alkoi menettää strategista merkitystään Venäjän uusien aluevaltausten jälkeen Puolan kolmannen jaon ja Suomen sodan jälkeen. Kuressaaren linnoitus poistettiin lopullisesti linnoitusten luettelosta vuonna 1836, kun Venäjä rakennutti Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalle Ruotsin alueen välittömään läheisyyteen. Linnoitus myytiin vuonna 1835 Saarenmaan ritarikunnalle 3000 ruplan hintaan. Linnoituksen päärakennus kunnostettiin vuosien 1903-1912 välillä arkkitehtien Wilhelm Neumannin ja Hermann Seuberlichin johdolla. Linnoituksen perusteellinen entisöinti aloitettiin vuonna 1968 arkkitehti Kalvi Aluven johdolla ja entisöintitöiden toinen vaihe alkoi vuonna 1985. Uudet kunnostustyöt aloitettiin vuonna 2010 Euroopan unionin tuella.[1] Kuressaaren piispanlinna on ollut vuodesta 2002 Viron aielistalla Unescon maailmanperintöluetteloon.[3] Nykyisin linnoitus kuuluu Viron vanhimpiin museoihin lukeutuvan Saarenmaan museoon ja sen tiloissa on useita eri näyttelyjä. Museossa vierailee vuosittain 70–80 tuhatta henkilöä.[4]
Rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä],_Estland.JPG)
Kuressaaren piispanlinnan päärakennuksen pohjapiirros on suorakulmainen ja se sisältää kaksi tornia, Sturvoltin tornin linnan pohjoisosassa ja hieman korkeamman Pikk Hermannin tornin itänurkassa. Linna on rakennettu helppotyöstöisestä saarenmaalaisesta dolomiittista. Rakennuksessa on neljä siipeä, joiden keskellä on sisäpiha, minkä lisäksi rakennukseen kuuluu kellari. Sisäpihan eteläosassa on kaarikattoinen kappeli.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Linna-linnoituksen historiasta Saaremaa Muuseum. Arkistoitu 8.9.2018. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 93. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203
- ↑ Kuressaare Fortress Tentative Lists. Unesco. Viitattu 2.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Vierailijalle Saarenmaa Museum. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 2.3.2018.
- ↑ 20868 Kuressaare linnus Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. Viitattu 2.3.2018. (viroksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuressaaren piispanlinna Wikimedia Commonsissa
- Arensburg. Keskiaikainen piispanlinna Saarenmaalla, Aamulehti, 14.09.1924, nro 213, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Ester Ståhlberg : Kuresaaren eli Ahrensburgin vanha linna, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 28.12.1931, nro 52, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot