Kultaranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tasavallan presidentin kesäasuntoa. Kultaranta on myös Naantalin kaupunginosa sekä tasavallan presidentin edustusaluksen nimi.
Kultaranta
Gullranda
Osoite Luonnonmaantie
Sijainti Naantali
Koordinaatit 60°28′04″N, 021°59′57″E
Valmistumisvuosi 1916
Suunnittelija Lars Sonck
Rakennuttaja Alfred Kordelin
Omistaja Suomen valtio
Käyttäjä Suomen tasavallan presidentti
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kultaranta (ruots. Gullranda) on Naantalissa Luonnonmaan saaressa sijaitseva Suomen tasavallan presidentin kesäasunto. Huvilatilan pinta-ala on 54 hehtaaria, koostuen useista puistoista, rakennuksista ja kasvihuoneista. Puistot on jaettu kolmeen osaan, muoto-, metsä-, ja hyötypuutarhaan, joista matkailijat voivat kesäisin tutustua muoto- sekä hyötypuutarhaan. Huvilatilan korkeimmalla paikalla sijaitsee Kultarannan päärakennus graniittilinna Villa Kultaranta. Tasavallan presidentti saapuu kesänviettoon Kultarantaan noin 10. kesäkuuta ja lähtee elokuun puolessa välissä.

Vuosittain Kultarannassa käy noin 18 000 vierailijaa.[1] Kultaranta on yksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultarannan tila oli pakkohuutokaupattavana vuonna 1906 ja sen osti maanviljelysneuvos Alfred Kordelin.[3] Hän rakennutti graniittilinnan vuosina 1914–1916, omaksi kesähuvilakseen. 19-huoneisen linnan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Talo on rakennettu Uudenkaupungin harmaasta graniitista, jota louhittiin muun muassa Lepäisten saaresta.[4]

Alfred Kordelin ehti viettää uudessa huvilassaan vain muutaman kesän ennen murhaansa vuonna 1917. Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle. Vuonna 1922 rakennus ja sen tontti siirtyivät Suomen valtion omistukseen silloisen eduskunnan päätettyä käyttää Kultarantaa tasavallan presidentin kesäasuntona. Ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg kävi Kultarannassa vain lepäämässä, ja tasavallan presidentin kesävirka-asunnoksi Kultaranta vakiintui vasta Lauri Kristian Relanderin aikana. Sota-aikana Kultarannassa oli hiljaista. Risto Ryti kävi presidentin kesäasunnolla vain virkatehtävissä. Carl Gustaf Emil Mannerheim vieraili Kultarannassa, mutta heikon terveytensä takia ei viettänyt kesiä siellä.[3]

Kesällä 2010 järjestettiin ensimmäinen taidenäyttely Kultarannassa.[5] Näytteillä oli kuvanveistäjä Kari Huhtamon 10 abstraktia teräsveistosta.[6] Näyttely pidettiin ulkona Kultarannan puutarhassa ja presidentti Tarja Halosen mukaan on mahdollista, että Kultarannasta tulisi pysyvä veistospuisto tai näyttelyistä jokavuotinen traditio.[5] Näin kävikin, ja kesällä 2018 oli kahdeksas kerta kun Tasavallan presidentin kanslia ja Alfred Kordelinin säätiö järjestivät veistosnäyttelyn yhteistyössä. Näyttelyssä oli teoksia 11 taiteilijalta, muiden muassa Emil Wikströmiltä ja Viktor Janssonilta. Alkuvuosina näyttely oli taiteilijakohtainen, myöhemmin näytteillä oli samanaikaisesti eri taiteilijoiden teoksia.[7]

Linna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentin kesäasunto Kultaranta 1920-luvulla.

Kultarannan päärakennus, graniittilinna Villa Kultaranta, rakennettiin vuosina 1913–1916. Alun perin linna piti rakentaa rantaan, mutta Sonck muutti päärakennuksen rakennuspaikan 18 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevalle kalliolle.[3] Sisäosat korjattiin ja linnaa laajennettiin vuonna 1929. Nykyään se käsittää 19 huonetta. Linnan alakerrassa sijaitsevat juhla- ja asuinhuoneet, yläkerrassa ovat makuu- ja vierashuoneet. Linnan torniin johtavat marmoriportaat ja tornista on hyvät näkymät viereiseen Naantalin kaupunkiin ja huvilatilan puistoon. Alkuperäinen sisustus ei ole säilynyt, vaan suurin osa alkuperäisestä kalustosta päätyi myyntiin huutokaupassa. Alkuperäisestä sisustuksesta on jäljellä vain verannan terassikalusteet sekä kultaisen salongin yksi tuoli. Yleensä ottaen linnan sisäosat ovat kokeneet suuria muutoksia 1920-luvun kunnostustöissä, esimerkiksi kultaisen salongin holvikaaren mallinen tähtitaivaskatto on myöhemmin muutettu tasakatoksi.

Presidentin ollessa paikalla Kultarannan tornissa liehuu Tasavallan presidentin lippu. Lipun nostaa venekuljetuksista vastaava aliupseeri.

Muut rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tasavallan presidentti Kyösti Kallio adjutanttinsa eversti Paasosen kanssa Kultarannan huvilan parvekkeella
Kartta
Kultaranta: 1 Villa Kultaranta, 2 Portinvartijan asunto, 3 Karhupaviljonki, 4 Puutarhamestarin huvila, 5 Puutarhapaviljonki, 6 Munkkimäki, 7 Puutarhan lipunmyynti

Itse päärakennuksen lisäksi huvilatilaan kuuluu useita muita rakennuksia, kuten Munkkimäki ja Pikkulinna, jotka ovat pääasiassa henkilökunnan käytössä. Työntekijöiden asuntolana toimiva Munkkimäki tunnetaan myös nimellä Villa Waltonen.

Vuonna 2000 valmistui kaksikerroksinen Vierasmaja aivan merenrannan läheisyyteen. Vierasmajan ensimmäiset käyttäjät olivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia.

Puistot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultarannan puistoa kesällä 2015.

Kultarannan puutarhan suunnittelivat Helsingin kaupunginpuutarhuri Svante Olsson ja hänen poikansa Paul Olsson vuosina 1914–1915. Puutarha jakaantuu kolmeen osaan: metsäpuistoon, muotopuutarhaan ja hyötypuutarhaan.[1]

Metsäpuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäpuutarha on alueista vanhin ja se ympäröi päärakennusta. Pohjoispuolella sijaitseva puisto on säilytetty lähes koskemattomassa luonnontilassa, aluetta on puhdistettu ja sinne on rakennettu vain muutamia hiekkateitä. Paikalla sijaitsi aikoinaan Kordelinin rakennuttama rattikelkkarata, silloin ainoa Suomessa.[1]

Muotopuutarha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muotopuutarha on 16 hehtaarin suuruinen alue, jota kutsutaan medaljongiksi. Se on Kultarannan puutarhan keskeisin osa[1] ja käsittää 7 500 ruusua ja seitsemän lajiketta: muun muassa ruusut, "Tellervo", "Astrid Lindgren",[8] "Presidentti Kekkonen" ja "Tarja Halonen". Sen muita osia ovat punatarha, sinitarha, pergola, huvimajat, vesialtaat ja kuusiaitojen reunustamat "diplomaattikäytävät".[1]

Hyötypuutarha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentin vihannekset, marjat ja kukat saadaan ympärivuotisesti Kultarannan kasvihuoneista, joiden pinta-ala on 1000 neliömetriä.[1] Hyötytarha tuottaa presidentin talouteen esimerkiksi porkkanaa, lanttua, perunaa, salaatteja, yrttejä, papuja ja herneitä sekä useita marjoja, kuten herukoita, mansikoita ja pensasmustikoita. Hyötytarhan kasvihuoneissa kasvatetaan esimerkiksi lähes kaikki itsenäisyyspäivän kukka-asetelmiin tarvittavat kasvit.

Arvovieraat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Tarja Halonen Kultarannassa vuonna 2001.

Ensimmäinen Kultarannassa vieraillut valtionpäämies oli Ruotsin kuningas Kustaa V vuonna 1927.[3] Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, Edinburghin herttua vierailivat vuonna 1976.[9] Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush 1983.[10]

Presidentti Tarja Halosen aikana Kultarannassa vierailivat muun muassa Venäjän presidentti Vladimir Putin kahdesti,[3] Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kahdesti[11], YK:n pääsihteeri Kofi Annan, Unkarin presidentti Ferenc Mádl, Latvian presidentti Vaira Vīķe-Freiberga,[3] FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf 2002[12], Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodi 2004 [13] ja Pakistanin presidentti Pervez Musharraf 2004.[14] Arvovieraita varten presidenteillä on ollut käytössään myös Kultaranta-nimisiä veneitä, joiden kyydissä useat valtionjohtajat seuralaisineen ovat saaneet tutustua Turun saariston luontoon.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentin kesäasunto Kultaranta ja presidentin sauna vuonna 2006. Etualalla höyrylaiva S/S Ukkopekka.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Tekniikan Akateemiset: Tasavallan presidentin haastattelu Tekniikan Akateemiset -lehdessä 14.9.2001 14.9.2001. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 19.10.2012.
  2. ↑ Kultaranta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  3. ↑ a b c d e f Presidentti Tarja Halosen haastattelu Väli-Suomen sanomalehdissä 8.8.2004 9.8.2004. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2012.
  4. ↑ Selonen, Olavi ym.: The Uusikaupunki granite – a corner stone in the Finnish national romantic architecture of the early 20th century, s. 10. (Geotechnical report 3) Helsinki: The Finnish Natural Stone Association, 2016. ISBN 978-952-68554-1-7 Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ a b Virtanen, Janita: Veistonäyttely Kultarannassa. Naantalin–Raision kaupunkiuutiset, 30.6.2010, 17. vsk, nro 24, s. 13. Naantali: Kaupunkiuutiset.
  6. ↑ Jokinen, Mari: Teräsveistokset sulautuvat Kultarannan puutarhaan. Vakka-Suomen Sanomat, 17.6.2010, 61. vsk, nro 67, s. 21. Uusikaupunki: Vakka-Suomen Sanomain kuntayhtymä.
  7. ↑ Honkasalo, Sari: Kultarannan puutarhassa kooste naisfiguureita. Vakka-Suomen Sanomat, 14.6.2018, 69. vsk, nro 66, s. 16–17. Uusikaupunki: Vakka-Suomen Media Osuuskunta. ISSN 2343-5410
  8. ↑ Koivisto, Anna: Puutarhavinkkejä Kultarannasta. Rannikkoseutu, 24.7.2009, nro 56, s. 12. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  9. ↑ Elisabet II vierailee Suomessa 1976 Ylen elävä arkisto
  10. ↑ Vuosikirja 1983 sivu 156.
  11. ↑ Peltotalo, Mika: Ruotsin kuningaspari saapuu tiistaina 25.8. Rannikkoseutu, 14.8.2009, nro 62, s. 8. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  12. ↑ Tasavallan presidentin kanslia: Tasavallan presidentin viikko-ohjelma vko 29/2002 presidentti.fi. 15.7.2002. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2012.
  13. ↑ Tasavallan presidentin kanslia: Presidentti Halonen tapaa EU-komission puheenjohtajan Romano Prodin presidentti.fi. 1.7.2004. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2012.
  14. ↑ Tasavallan presidentin kanslia: Pakistanin presidentti viralliselle vierailulle Suomeen presidentti.fi. 30.6.2004. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 19.10.2012.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heikkilä, Hannu (toim.): Kultaranta. (Kirjokansi, 61) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 2323-7392 ISBN 978-952-222-552-8
  • Ruoff, Eeva: Kultaranta. Gullranda. A summer home in Finland. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21016-1
  • Uino, Pirjo, 1982. Villa Gullrandas trädgårdsarkitektur. Finskt Museum 1980 (87. årg.), s. 33–85. Helsingfors.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kultaranta.
  • Gullranda hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kultaranta&oldid=22622194”