Kronotyyppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kronotyyppi on vuorokausirytmin lukuisten fysiologisten prosessien tyyppi. Iltavirkku on aktiivisin ja virkein illalla (viivästynyt unijakso) ja aamuvirkku on aktiivisin ja valppain aamulla.

Nämä ovat kaksi ääripäätä. Useimmilla yksilöillä on jonkin verran joustavuutta unijaksonsa ajoituksessa. Kuitenkin kehitysvaiheessa unijakson taipumuksissa on muutoksia, kun esimurrosikäiset lapset usein nukkuvat varhain, nuoret pitävät parempana viivästettyä unijaksoa ja monet vanhukset varhaisempaa nukkumista.

Kronotyyppien syyt ja säätely, mukaan lukien kehitysmuutokset, yksilöllinen taipumus tiettyyn kronotyyppiin ja joustava vs. kiinteä kronotyyppi, ovat vielä tieteellisesti selvittämättä. Tutkimus alkaa kuitenkin valaista näitä kysymyksiä, kuten iän ja kronotyypin suhdetta.[1] Useimmissa kehon ja aivojen soluissa on kellogeenejä, jotka säätelevät fysiologisia ilmiöitä (hormonitasoja, aineenvaihduntaa, kehon lämpötilaa, kognitiivisia kykyjä ja nukkumista). Äärimmäisimpiä ja jäykimpiä kronotyyppejä lukuun ottamatta säätely johtuu todennäköisesti geeni-ympäristövuorovaikutuksista. Tärkeitä ympäristöön liittyviä vihjeitä ovat valo, ruokinta, sosiaalinen käyttäytyminen sekä työ- ja kouluaikataulut. Lisätutkimukset ovat viitanneet evoluutioyhteyteen kronotyypin ja yöllisen valppauden välillä esi-isien yhteiskunnissa. [2]

Ihminen on normaalisti päiväeläimiä eli ovat aktiivisia päiväsaikaan. Kuten useimpien muidenkin päiväeläinten kohdalla, ihmisen toiminta-lepo-kuvioita säätelevät endogeenisesti biologiset kellot, joiden vuorokausijakso on noin 24 tuntia. Kronotyyppejä on tutkittu myös muissa lajeissa, kuten hedelmäkärpäsissä [3] ja hiirissä. [4]

Normaali kronotyypin vaihtelu kattaa uni-valvejaksot, jotka ovat kaksi tai kolme tuntia myöhäisempiä iltatyypeissä kuin aamutyypeissä. [5] Tämän alueen ulkopuolella olevat äärimmäisyydet voivat aiheuttaa henkilölle vaikeuksia osallistua normaaliin työhön, kouluun ja sosiaaliseen toimintaan. Jos henkilön aamu- tai (yleisemmin) iltavirkkutaipumukset ovat voimakkaita ja vaikeasti hallittavia niin, että ne estävät normaalin osallistumisen yhteiskuntaan, henkilöllä katsotaan yleensä olevan vuorokausirytmin unihäiriö. [6]

Ihmisen uni-valve-rytmiä säätelee 351 erilaista geeniä[7]. Suurin osa elimistön normaaleista toiminnoista seuraa tietynlaista vuorokausirytmiä, joka on ympäristön tahdittama yksilöllinen biologinen ilmiö. Noin puolet yksilöllisestä vuorokausirytmistä selittyy perinnöllisillä tekijöillä ja noin puolet ympäristövaikutuksella.[8] Uni-valve-rytmi kannattaa koettaa pitää suhteellisen lähellä omaa biologista optimia. Vuorokausirytmin ylläpitoa edesauttaa esimerkiksi ensimmäisten valveillaolotuntien aikana saatu kirkasvaloannos.[8].

Aikuisilla vuorokausirytmi on aika pysyvä, ellei ihminen sairastu tai rytmi muutoin häiriinny. Ihmiset jaetaan tutkimuksissa aamu-, ilta- ja välityyppeihin. Yli 25-vuotiaiden suomalaisten yleisin vuorokausirytmityyppi on aamuvirkkuus. Iltavirkkuus ja välityyppisyys on tätä nuoremmilla yleisempää kuin aamuvirkkuus. Kun elimistö alkaa ikääntymisen myötä rappeutua, vuorokausirytmillä on taipumus häiriintyä siten, ettei se pysy enää optimissaan. Ikääntyneillä on siten enemmän haasteita pitää yllä säännöllisiä biologisia rytmejä ja hyvää uni-valve-tilaa.[8] Rappeutuneet aivosolut reagoivat heikommin unirytmiin vaikuttaviin "aikamerkkeihin" kuten auringonvalon muutoksiin, aterioihin ja fyysiseen aktiivisuuteen. Ikääntyminen vähentää lisäksi aivoihin päätyvän valoinformaation määrää.[9]

Aamunvirkut ja illanvirkut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamuihmiset (aamuvirkut ja illantorkut) ovat aamuisin virkeitä, menevät iltaisin aikaisin nukkumaan ja heräävät aamulla aikaisin kun taas iltaihmiset valvovat pidempään ja heräävät myöhemmin. Suomalaisista aamuihmisiä on joka viides ja iltaihmisiä joka kahdeksas.[10]

Aamu- ja iltaunisuudesta puolet määräytyy suoraan perintötekijöistä.[10] Esimerkiksi noin puolella prosentilla väestöstä on mutaatio sisäistä kelloa säätävässä cry1-geenissä, jolloin unijakson keskikohta siirtyy kello seitsemäksi.[11] Vuosina 1999 ja 2000 julkaistujen tutkimusten mukaan myös eri melatoniinireseptoreiden mutaatiot vaikuttavat ihmisen uni-valverytmiin.[12][13] Toinen puoli johtuu ympäristötekijöistä, sillä ihmiset sopeutuvat yhteiskunnan kellonaikoihin ja toisaalta päivän pituuden vaihtelu eli valonsaati tahdittaa nukkumista. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa illat venyvät usein aiempaa myöhäisemmiksi, joten iltaihmisiä, kuten myös univelkaisia ihmisiä, on enemmän kuin aiemmin. Murrosiässä lähes jokaisen ihmisen unijakso pyrkii myöhentymään jonkin verran, ja nuorista tulee aiempaa iltavirkumpia. Sen seurauksena yläluokkien koululaisten yöunet jäävät joskus lyhyiksi.[14]

Iltavirkkuutta pidetään usein evolutiivisena sopeumana, joka auttaa luonnossa eläviä ihmisyhteisöjä välttämään joutumista öisin petojen saaliiksi. Yhteiskunta on kuitenkin rakentunut siten, että iltavirkkujen on vaikea noudattaa luontaista uni-valverytmiään, mistä aiheutuu usein terveysongelmia. Ylen ja työterveyslaitoksen vuoden 2019 unikyselyssä havaittiin, että vastaajat kärsivät sitä suuremmasta univajeesta, mitä enemmän heillä oli tarvetta myöhäistää arjen vuorokausirytmiään.[15]

Tutkimuksissa on havaittu, että iltavirkut kärsivät aamuvirkkuja enemmän sekä sairauksista että unihäiriöistä.[16] Osa kohonneesta sairastavuudesta johtuu siitä, että yksilön arkisen vuorokausirymin yhteensopimattomuus hänen biologisen kellonsa kanssa on merkittävä vaaratekijä terveydelle.[17] Jos ihminen joutuu nukkumaan väärään aikaan vuorokaudesta, lähes kaikkien niiden geenien toiminta, jotka ovat ajastuneet olemaan aktiivisia tiettyyn aikaan vuorokaudesta, häiriintyy.[18]

Aiemmin on luultu, että iltavirkkuus lisäisi ylipainoisuuden ja kakkostyypin diabeteksen riskiä, mutta vuonna 2019 julkaistiin tutkimus, jossa havaittiin, ettei tällaista riskiä ole, jos iltavirkut voivat nukkua sisäisen kellonsa säätelemänä aikana.[7] Sen sijaan tutkimuksessa havaittiin, että iltavirkuilla on vähäisessä määrin kohonnut riski sairastua mielenterveyden häiriöihin[7]. Iltavirkut menestyvät lisäksi keskimäärin muita huonommin koulussa, eikä ilmiö selity pelkästään vähemmällä unen määrällä.[19]

Iltavirkut kuolevat muita nuorempina[20], sillä selvästi iltavirkuiksi itsensä kokevilla on kymmenen prosenttia suurempi ennenaikainen kuolleisuus kuin itsensä selvästi aamuvirkuiksi kokevilla.[21] Iltavirkkujen kohonnut kuolleisuus vanhuusiässä saattaa selittyä sillä, että vanhoilla ihmisillä on usein unirytmiä häiritseviä elinikää lyhentäviä neurologisia sairauksia.

Iltavirkkuun kronotyyppiin kuuluvilla suomalaisilla on aamuvirkkuihin verrattuna keskimäärin kaksinkertainen riski kärsiä alentuneesta työkyvystä. Kaikkein iltavirkuimmilla oli suurin alenemariski. Iltavirkuille ei myönnetä kuitenkaan muita useammin työkyvyttömyysseläkettä. Suomalaiset iltavirkut elävät muita useammin työttömänä ja naimattomana.[22]

Rytmin häiriöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elimistön sisäinen kello voi häiriytyä esimerkiksi epäsäännöllisten työaikojen tai sairauden vuoksi[23]. Lisäksi on todettu, että keinovalon käyttäminen myöhentää ihmisen luontaista unirytmiä etenkin iltavirkuilla henkilöillä[24].

Rytmin korjaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltavirkku voi aikaistaa rytmiään korjaamalla elintapojaan. Esimerkiksi raskas ateria alkuillasta voi aiheuttaa väsymystä, mutta kun syö silloin kevyitä välipaloja ja vasta kahdeksan jälkeen raskaan illallisen, väsymys tulee sopivasti ennen kymmentä illalla.[25]

Vuorokausirytmin tahdistamisessa lähemmäs muiden ihmisten rytmiä on huomioitava se, että rytmin siirtäminen tunnilla eteenpäin aiheuttaa unen laadun heikkenemistä viikoksi eteenpäin.[24]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iltavirkkumisesta on haittaa ja terveysriskejä myös niille, joilla on mahdollisuus nukkua pitkään aamulla. Se aiheuttaa muuan muassa sydän- ja verisuonitauteja. Nukkumaanmeno kello 22-24 on ravitsevampaa. Suositeltavaa on herätä samaan aikaan joka aamu. Jos nukkuu viikonloppuisin 3-4 tuntia myöhempään, se on kuin lentäisi toiselle aikavyöhykkeelle viikoittain.[25]

Iltavirkku unilääkäri Henri Tuomilehto huomasi, että yötyöskentelyn lopettaminen tehosti työpäiviä, vähensi väsymystä ja paransi keskittymiskykyä niin, että hän sai työt tehtyä jo työajalla ja äreyskin katosi.[25]

Iltavirkkuun kronotyyppiin kuuluvilla on aamuvirkkuihin verrattuna kaksinkertainen riski kärsiä alentuneesta työkyvystä. Suurin riski on kaikkein iltavirkuimmilla.[26] Iltavirkut sairastuvat aamuvirkkuja useammin esimerkiksi aikuistyypin diabetekseen ja verenpainetautiin ja kuolevat keskimäärin nuorempina kuin aamuvirkut[24].

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että iltavirkkuus lisää ylipainoisuuden ja kakkostyypin diabeteksen riskiä vain silloin, kun iltavirkut eivät pysty noudattamaan sisäisen kellonsa määräämää luontaista vuorokausirytmiään[7].

Viivästynyt unijakso (diagnoosikoodi G47.21)[27] (VUJ) eli myöhästyvän univaiheen oireyhtymä on iltavirkun äärimuoto, harvinainen neurologinen sairaus, josta kärsii noin puolitoista promillea (tuhannesosaa) väestöstä[28][29].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Walker RJ, Kribs ZD, Christopher AN, Shewach OR, Wieth MB: Age, the Big Five, and time-of-day preference: A mediational model.. Personality and Individual Differences, 2014, 56. vsk, s. 170–174. doi:10.1016/j.paid.2013.09.003 S2CID:18325145
  2. ↑ Samson DR, Crittenden AN, Mabulla IA, Mabulla AZ, Nunn CL: Chronotype variation drives night-time sentinel-like behaviour in hunter-gatherers. Proceedings. Biological Sciences, heinäkuu 2017, 284. vsk, nro 1858, s. 20170967. PubMed:28701566 PubMed Central:5524507 doi:10.1098/rspb.2017.0967
  3. ↑ Zakharenko LP, Petrovskii DV, Putilov AA: Larks, owls, swifts, and woodcocks among fruit flies: differential responses of four heritable chronotypes to long and hot summer days. Nature and Science of Sleep, 21.6.2018, 10. vsk, s. 181–191. PubMed:29950910 PubMed Central:6016586 doi:10.2147/NSS.S168905
  4. ↑ Refinetti R, Wassmer T, Basu P, Cherukalady R, Pandey VK, Singaravel M, Giannetto C, Piccione G: Variability of behavioral chronotypes of 16 mammalian species under controlled conditions. Physiology & Behavior, heinäkuu 2016, 161. vsk, s. 53–59. PubMed:27090227 doi:10.1016/j.physbeh.2016.04.019
  5. ↑ Lack L, Bailey M, Lovato N, Wright H: Chronotype differences in circadian rhythms of temperature, melatonin, and sleepiness as measured in a modified constant routine protocol. Nature and Science of Sleep, 2009, 1. vsk, s. 1–8. PubMed:23616692 PubMed Central:3630920 doi:10.2147/nss.s6234
  6. ↑ The international classification of sleep disorders. Rochester, MN: American Sleep Disorders Association, 2001. ISBN 0-9657220-1-5 Teoksen verkkoversio. Arkistoitu 27.9.2007. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b c d Body Clock Study Shows Mental Health Effects of Being a "Morning Person." Inverse.com 29.1.2019.
  8. ↑ a b c Voiko iltavirkku ryhtyä aamuvirkuksi? Tutkija kertoo, mitä tapahtuu, jos herää itselleen väärään aikaan. HS.fi 10.1.20xx (Käyttäjätunnuksella).
  9. ↑ Miksi vanhenevat ihmiset heräävät niin aikaisin ja menevät nukkumaan aikaisin? Tässä syyt www.iltalehti.fi. Viitattu 17.5.2023.
  10. ↑ a b Yökyöpeleitä valvottaa geenimuunnos Tiede
  11. ↑ Mutation of the Human Circadian Clock Gene CRY1 in Familial Delayed Sleep Phase Disorder
  12. ↑ Ebisawa et al. 1999: Alleic variants of human melatonin 1a Receptor: Function and prevalence in subjects with circadian rhythm sleep disorders. Biochem Biophys Res Commun 1999 Sep;262(3):832-7.
  13. ↑ Genetic polymorphisms of human melatonin 1b receptor gene in circadian rhythm sleep disorders and controls (Arkistoitu – Internet Archive) Neurosci Lett 2000; 280(1): 29–32.
  14. ↑ Partonen 2014, s. 43–44, 51–52.
  15. ↑ “Yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen tyrannialla” – 20 000 suomalaista vastasi Akuutin ja Työterveyslaitoksen unikyselyyn Yle 18.3.2019
  16. ↑ Uniikki-lehti 3/2018, s. 17 (Arkistoitu – Internet Archive) Yliopiston apteekki
  17. ↑ Sisäisen kellon ja arjen epätahti on iso terveysriski – löytyykö nopeasta verikokeesta apua? Yle uutiset
  18. ↑ Vuorotyössä tikittää vaarallinen aikapommi: rintasyöpää, hedelmättömyyttä, sydänkohtaus Yle uutiset 28.4.2014.
  19. ↑ Nuori nukkuu myrskyn silmässä Lääkärilehti.fi. Viitattu 20.10.2021.
  20. ↑ Uniikki-lehti 3/2018, s. 17 (Arkistoitu – Internet Archive) Yliopiston apteekki.
  21. ↑ Associations between chronotype, morbidity and mortality in the UK Biobank cohort
  22. ↑ Tapio Räihä, Iiro Nerg, Heidi Jurvelin, Andrew Conlin, Marko Korhonen, Leena Ala-Mursula: Evening chronotype is associated with poor work ability and disability pensions at midlife: a Northern Finland Birth Cohort 1966 Study. Occupational and Environmental Medicine, 22.1.2021. PubMed:33622783 doi:10.1136/oemed-2020-107193 ISSN 1351-0711 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  23. ↑ Unettomuudesta työikäisten painajainen
  24. ↑ a b c Puttonen, Mikko: Tutkija: Kelloa pitäisi siirtää vielä tunti taaksepäin ja jättää sitten rauhaan ainiaaksi. Helsingin Sanomat. 26.10.2015. Viitattu 25.2.2021.
  25. ↑ a b c Väsyttää väärään aikaan Helsingin Sanomat. 5.8.2024.
  26. ↑ Tapio Räihä, Iiro Nerg, Heidi Jurvelin, Andrew Conlin, Marko Korhonen, Leena Ala-Mursula: Evening chronotype is associated with poor work ability and disability pensions at midlife: a Northern Finland Birth Cohort 1966 Study. Occupational and Environmental Medicine, 22.1.2021. PubMed:33622783 doi:10.1136/oemed-2020-107193 ISSN 1351-0711 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  27. ↑ Suomenkielinen ICD-10-tautiluokitus, THL.
  28. ↑ Schrader H & Bovim G & Sand T: The prevalence of delayed and advanced sleep phase syndromes. Journal of Sleep Research, 1993, 2. vsk, nro 1, s. 51–55. PubMed:10607071 doi:10.1111/j.1365-2869.1993.tb00061.x (englanniksi)
  29. ↑ Yazaki M & Shirakawa S & Okawa M & Takahashi K: Demography of sleep disturbances associated with circadian rhythm disorders in Japan. Psychiatry and Clinical Neurosciences, 1999, 53. vsk, nro 2, s. 267–268. PubMed:10459707 doi:10.1046/j.1440-1819.1999.00533.x (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kronotyyppi&oldid=22745397”