Kromaatti
Kromaatti-ioni (CrO42-) on anioni, joka syntyy kromihapon protolysoituessa dikromaatti-ionien lisäksi. Kromaatti-ioneita sisältäviä ioniyhdisteitä kutsutaan kromaateiksi. Useiden kromaattien väri on keltainen. Usein käytettyjä kromaattiyhdisteitä ovat muun muassa kaliumkromaatti (K2CrO4) ja keltaisena väriaineena käytetty lyijykromaatti (PbCrO4). Dikromaateissa on Cr2O72−-ioni, ja ne ovat väriltään voimakkaan oransseja.
Kemialliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kromaatti-ionissa kromilla on sen korkein mahdollinen hapetusluku VI, minkä takia kromaatit ovat voimakkaita hapettimia. Kromaatit korrosoivatkin voimakkaasti metalleja. Niitä voidaan kuitenkin käyttää myös korroosion estämiseen. Anodisina inhibiittoreina ne vaikuttavat anodilla tapahtuvaan sähkökemialliseen reaktioon sen nopeutta pienentävästi[1].
Vesiliuoksessa kromaatti-ionit sekä dikromaatti-ionit ovat tasapainossa.
- 2 CrO42− 2 H3O ⇌ Cr2O72− 3 H2O
Tasapainoa voidaan siirtää Le Châtelier’n periaatteen mukaisesti kromaatti-ionin puolelle nostamalla liuoksen pH:ta eli tekemällä liuoksesta emäksisempi. Vastaavasti tasapaino siirtyy dikromaatti-ionin puolelle pH:ta laskemalla eli tekemällä liuos happamaksi. Tasapaino riippuu myös liuosten konsentraatiosta.
Natriumkromaatti, kaliumkromaatti ja ammoniumkromaatti liukenevat veteen hyvin. Sen sijaan kromaattiyhdisteet, joissa on kationina raskasmetalli, lantanoidi tai maa-alkalimetalli ovat veteen vain hieman liukoisia.
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kromaatit ovat karsinogeenisia. Kromaatit ovat yksi yleisimmistä syöpäriskiä aiheuttavista aineista työpaikoilla [2]. Kromaatit onkin Suomessa luokiteltu erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaviksi tekijöiksi[3]. Kromaatit aiheuttavat myös helposti allergisia iho-oireita[4].
Kromaatteja ja dikromaatteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammoniumdikromaatti (NH4)2Cr2O7, CAS-numero 7789-09-5
- Bariumkromaatti BaCrO4, CAS-numero 10294-40-3
- Cesiumkromaatti Cs2CrO4, CAS-numero 13454-78-9
- Cesiumdikromaatti Cs2Cr2O7, CAS-numero 13530-67-1
- Hopeakromaatti Ag2CrO4, CAS-numero 7784-01-2
- Hopeadikromaatti Ag2Cr2O7, CAS-numero 7784-02-3
- Kadmiumkromaatti CdCrO4, CAS-numero 14312-00-6
- Kaliumkromaatti K2CrO4, CAS-numero 7789-00-6
- Kaliumdikromaatti K2Cr2O7, CAS-numero 7778-50-9
- Kalsiumkromaatti CaCrO4, CAS-numero 13765-19-0
- Litiumkromaatti Li2CrO4, CAS-numero 14307-35-8
- Lyijykromaatti PbCrO4, CAS-numero 7758-97-6
- Natriumkromaatti Na2CrO4, CAS-numero 7775-11-3
- Natriumdikromaatti Na2Cr2O7, CAS-numero 10588-01-9
- Nikkelikromaatti NiCrO4, CAS-numero 12018-18-7
- Rauta(III)kromaatti Fe2(CrO4)3, CAS-numero 10294-52-7
- Rubidiumkromaatti Rb2CrO4, CAS-numero 13446-72-5
- Rubidiumdikromaatti Rb2Cr2O7, CAS-numero 13446-73-6
- Sinkkikromaatti ZnCrO4, CAS-numero 13530-65-9
- Strontiumkromaatti SrCrO4, CAS-numero 7789-06-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sähkökemiallinen korroosio (pdf) ylivieska.cop.fi. Arkistoitu 27.1.2007. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ ASA-rekisteri työsuojelun ja tutkimuksen apuna Työterveyslaitos. Arkistoitu 9.2.2005. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ Valtioneuvoston päätös terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä Finlex. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ Käsi-ihottuma – ongelma työssä ja vapaa-aikana (pdf) Psoriasisliitto. Arkistoitu 8.11.2007. Viitattu 25.4.2008.