Kristiina Halkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristiina Halkola
Kristiina Halkola Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2011.
Kristiina Halkola Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt3. kesäkuuta 1945 (ikä 79)
Kuusankoski
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti näyttelijä, laulaja, poliitikko
Vanhemmat Kerttu ja Lauri Halkola
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Eero Melasniemi

Marja Kristiina Halkola (s. 3. kesäkuuta 1945 Kuusankoski)[1] on suomalainen näyttelijä, laulaja ja poliitikko.

Halkola syntyi työväenaatetta kannattaneiden Kerttu ja Lauri Halkolan viisilapsisen perheen nuorimpana lapsena. Halkolan perhe joutui muuttamaan Kymenlaaksossa osuuskaupanhoitajana työskennelleen isän töiden perässä paikkakunnalta toiselle.[2] Hän muun muassa kävi oppikoulua Mikkelissä.[3]

Lokakuussa 2011 julkaistiin Kristiina Halkolasta kertova elämäkertakirja Kristiina Halkola - Jos rakastat. Sen on kirjoittanut Pirkko Vekkeli ja kustantaja on Minerva.[3]

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkola aloitti uransa jo 1960-luvulla esiintymällä suosituissa elokuvissa Käpy selän alla, Lapualaismorsian ja Mustaa valkoisella.[4] Hän myös lauloi elokuvissaan, muun muassa kappaleen "Laulu rakastamisen vaikeudesta" elokuvassa Käpy selän alla. Halkola on esiintynyt myös muun muassa televisiosarjoissa Hukkaputki ja Rauta-aika.[5] Hän oli aktiivisesti mukana vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen toiminnassa.[6] Love Records julkaisi hänen sooloalbuminsa Täytyy uskaltaa vuonna 1971.[7] Albumista julkaistiin vuonna 1996 CD-uusintapainos, jossa on neljätoista lisäkappaletta.[8] Halkolan esittämiä kappaleita ovat muun muassa Kaj Chydeniuksen säveltämät "Laulu 20 perheestä" ja "Jos rakastat".

Halkola oli 1960-luvulla tunnettu suomalainen seksisymboli.[9] Tämä johtui Käpy selän alla -elokuvasta ja osin siitä, että Jörn Donner sisällytti elokuvaansa Mustaa valkoisella paljastavan rakastelukohtauksen, jossa Halkolan tilalla oli sijaisnäyttelijä.[10] Tämä tapahtui ilman lupaa ja juttu johti seitsemän vuotta kestäneeseen oikeudenkäyntiin, jonka Halkola voitti.[3]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkola liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen 1973. Puolueen hajottua oppositiota kannattanut Halkola valittiin vuonna 1986 Demokraattinen Vaihtoehto -puolueen puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi kolme vuotta. Hän oli samalla ensimmäinen naispuolinen puoluejohtaja Suomessa.[3] Deva sai vuoden 1987 eduskuntavaaleissa neljä kansanedustajaa, mutta puheenjohtaja jäi valitsematta.[11] Halkola oli pitkään Helsingin kaupunginvaltuutettu.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halkolan ensimmäinen aviomies oli näyttelijä Kari Franck, ja heillä on yhteinen lapsi Samuel.[3] 1970-luvun alusta lähtien Halkola on ollut naimisissa näyttelijä Eero Melasniemen kanssa.[13] Heillä on kolme lasta, joista Joel Melasniemi on muusikko ja Vilma Melasniemi näyttelijä.[14][15] Halkolan ja Eero Melasniemen lapsenlapsista Elli Melasniemi ja Aamu Milonoff ovat myös näyttelijöitä.[16][17] Halkola seurusteli teini-iässä koulun jazzkerhossa tapaamansa tulevan jazzmuusikko Eero Koivistoisen kanssa.[18]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1, sivu 174.
  2. ↑ Aila Seppälä: Puolimaalainen Iltalehti. 5.3.2007. Arkistoitu 20.3.2007. Viitattu 12.6.2009.
  3. ↑ a b c d e Liisa Talvitie: Kokonainen elämä. (Kristiina Halkolan haastattelu) Apu, 2011, 77. vsk, nro 35, s. 36-39. Helsinki: A-lehdet.
  4. ↑ Käpy selän alla - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010.
    Lapualaismorsian - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010.
    Mustaa valkoisella - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 15.6.2010.
  5. ↑ Hukkaputki YLE Elävä Arkisto. 28.3.2007. Arkistoitu 2.3.2009. Viitattu 15.6.2010.
    Rauta-aika Yle Elävä Arkisto. 28.3.2007. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 15.6.2010.
  6. ↑ Kristiina Halkolan Mississippi on Kymijoki Kouvolan Sanomat. 7.6.2009. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 15.6.2010.
  7. ↑ Kristiina halkola Täytyy uskaltaa Äänitearkisto. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 15.6.2010.
  8. ↑ Kristiina halkola Täytyy uskaltaa (CD) Äänitearkisto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 15.6.2010.
  9. ↑ Juha Veli Jokinen: Joulu Tabena ja Urkkina Iltalehti. 19.12.2006. Viitattu 12.6.2009.
  10. ↑ Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 1975-II-37.
  11. ↑ Vaalit 1987: Oikeisto ja vasemmisto liittoon YLE Elävä Arkisto. 30.10.2006. Arkistoitu 22.3.2007. Viitattu 15.6.2010.
  12. ↑ Suomalaisen elokuvan festivaali - Kristiina Halkola Suomalaisen elokuvan festivaali. Arkistoitu 2.6.2007. Viitattu 15.6.2010.
  13. ↑ Seppälä, Aila: Ison perheen onnea! Iltalehti. 15.3.2006. Arkistoitu 20.1.2011. Viitattu 15.6.2010.
  14. ↑ Joel Melasniemi: "Pienempien puolella isoja vastaan" Kaleva. 4.9.2006. Viitattu 15.6.2010.
  15. ↑ Kinnunen, Raila: Vilma Melasniemi & törmäävät sukupolvet: Omasta käytöksestä pitää kantaa vastuu Apu. 11.3.2008. Viitattu 15.6.2010.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Uuden sarjan päätähti Elli Melasniemi, 21, tulee kuuluisasta näyttelijäsuvusta: ”Olen nähnyt, minkälaista tämä ala on oikeasti” Ilta Sanomat. 1.1.2020. Viitattu 10.1.2020.
  17. ↑ Juho Milonoffin ja Vilma Melasniemen tytär Aamu Milonoff tähdittää uutuuselokuvaa: ”Vanhempani eivät toivoneet minusta näyttelijää” www.iltalehti.fi. Viitattu 5.8.2021.
  18. ↑ Koivistoinen, Eero: Lennosta kii!, s. 26. Teos, 2022. ISBN 978-951-851-764-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristiina Halkola.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristiina_Halkola&oldid=22777750”