Kontu

Näkymä kontulaisesta Pitkänpohjan kylästä fanitaiteilija Matěj Čadilin tulkitsemana.

Peter Jacksonin elokuvia kuvattaessa Hobittilan kylä lavastettiin Uuteen-Seelantiin erään maatilan tiluksille lähellä Matamataa. Hobitti-trilogiaa varten kylän lavasteet tehtiin aidoista materiaaleista pysyväksi nähtävyydeksi, joka tunnetaan nimellä Hobbiton. Valokuva vuodelta 2014.

Konnun sijainti Keski-Maassa (Länsikaira mukaan lukien).

Kontu (engl. Shire) on maa J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta. Konnussa asuvat hobitit. Se sijaitsee Keski-Maan luoteisosassa, Eriadorin osana ja Arnorin valtakunnan maakuntana. Sen nimi on westroniksi Sûza. Kontu on kooltaan noin 47 000 neliökilometriä. Rankkivuo-joki on Konnun itäraja. Kuitenkin sen itärannalla on Bukinmaa, joka perustettiin suojaamaan Kontua hyökkäyksiltä Vanhasta Metsästä ja jossa myös asuu hobitteja. Bukinmaasta tuli vihdoin Konnun osa kun kuningas Elessar sen siihen liitti. Pohjoisessa ja lännessä Konnulla ei ole mitään maamerkkejä rajoina, vaan sitä rajoittavat pikemminkin vanhat etelän- ja idäntiet sekä maantieteelliset muodot, kuten Tornikukkulat lännessä.

Kontu jakautui neljään Neljännykseen (Itä-, Länsi-, Pohjois- ja Eteläneljännys), mutta Bukinmaa lisättiin siihen myöhemmin. Neljännysten kanssa oli myös joitakin perheiden maita: Tukinturut, joiden lähettyvillä kaikki Tukit asuivat. Bukinmaa nimettiin Rankkibukien mukaan. Kontu oli taajaan asutettu kylin ja muutamin kaupungein, mutta siellä oli silti tilaa laajoille metsille ja soille.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hobitit asettuivat Kontuun vuonna 1601 Kolmatta Aikaa (vuosi 1 Konnunlaskun mukaan). Hobitit, jotka asuivat ennen Anduinin laaksossa, muuttivat vähitellen Sumuvuorten yli lännemmäs. Luultavasti hobitit pakenivat Synkmetsän pahuutta ja itäläisten aiheuttamia ongelmia.

Kontu oli osa Arthedainin maakuntaa ja siten myös osa Arnoria. Hobitit saivat virallisen luvan kuningas Argeleb II:lta Fornostista, asettua maille, jotka olivat aiemmin olleet asumattomia ja vain kuninkaan metsästysmaita. Hobitit pitivät itseään kuninkaan alamaisina ja lähettivät myös jousiampujia suureen taisteluun Angmaria vastaan. Angmar tuhoutui mutta hobitit eivät palanneet taistelusta. Arnorin kaatumisen jälkeen Kontu pysyi itsehallinnollisena alueena. Samoojat olivat Arnorin kansan jälkeläisiä.

Hobititeilla ei ollut varsinaista teollisuutta, mutta olivat hyvin omavaraisia hedelmällisen maan ansiosta.

Konnun ainoa virka oli pormestarin virka. Sen haltija valittiin joka seitsemäs vuosi. Keskeisin tehtävä oli juhlapäivien isännöinti, mutta virkaan oli yhdistetty postimestarin ja vartionjohtajan toimet. Bukinmassa periytynyt thainin virka oli alun perin johtaa tarvittaessa sotajoukkoa, mutta tämän käytyä Konnussa tarpeettomaksi nimitys oli kunnianimitys. Hobiteilla oli myös rajavartijoita ja konnavahteja. Heidän tehtävänsä oli lähinnä porttien ja aitojen sekä muukalaisten silmälläpito.

Kontuun ei kiinnitetty paljoakaan huomiota, ja ainoa muille kansoille sieltä tullut keksintö oli kessun polttaminen piipussa. Muista kansoista Konnun kautta kulki pääasiassa kääpiöitä sekä haltioita, sillä Sinivuoret ja Harmaat Satamat sijaitsivat Konnun koillis- ja länsipuolella. Frodo ja Sam tapasivat Gildorin johtamia, omissa tehtävissään liikkuneita haltioita pian lähdettyään Hobittilasta.

Kontua suojelivat Samoojat jotka pitivät loitolla pahat olennot ja ihmiset tehden tehtävänsä salassa. Konnun asema muuttui Bilbon tuotua Ereborin seikkailussaan haltuunsa saamansa sormuksen. Velho Gandalf alkoi epäillä sormuksen alkuperää ja luonnetta. Sormusta isännälleen etsivät Nazgûl hyökkäsivät sinne häätäen vartiossa olleet samoojat. Myöhemmin samoojat lähtivät mukaan Sormuksen sotaan ja pahoja ihmisiä ja roistoja alkoi saapua Kontuun. Sauronin ja Mordorin tuhouduttua Valtasormuksen mukana, sodassa joko omaa valtaa tai itse Sormusta tavoitellut Saruman otti vallan Konnussa käyttäen sinne asettuneita rosvoja alistamaan hobitit.

Kontuun viimein palanneet Frodo, Sam, Merri ja Pippin nostattivat Konnun. Merrin ja Pippinin johtamina Konnun joukot kukistivat rosvot sekä Sarumanin, mikä oli sodan päätös. Samoojien johtajasta Aragornista tuli sekä Gondorin että Arnorin kuningas Elessar, sillä hän oli Arnorin viimeisen kuninkaan perillinen. Gondorista, joka oli kuningaskunnan eteläinen osa, kuninkaallinen suku oli sammunut ja valtaa käytti käskynhaltija. Sam, Merri sekä Pippin olivat kuninkaan lähettiläät Konnussa. Kuningas määräsi ettei yksikään ihminen ei saisi mennä Kontuun.

Sarumanin aiheuttama tuho saatiin korjattua. Samvais Gamgi käytti Lórienin multaa, jota Galadriel antoi hänelle lahjana, puutarhurin taidolla istuttamiensa puuntaimien mukana. Galadriel antoi myös mallornin siemenen ja siitä tuli laajalti tunnettu nähtävyys vanhan, tuhotun juhlapuun tilalle. Loput mullasta Sam sirotteli tuuleen Konnun keskellä sijaitsevalta Kolmen neljännyksen kiveltä. Vuoden 1420 Konnunlaskua kesä oli satoisa, sato oli maukasta minkä lisäksi lapsia syntyi paljon ja monet olivat vaaleahiuksisia. Puuntaimet kasvoivat seuraavana keväänä hyvin voimakkaasti.

Lähteet

• Tolkien, J.R.R: Taru sormusten herrasta. WSOY. ISBN 951-0-14098-8

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kontu Wikimedia Commonsissa