Kondroitiinisulfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kondroitiinisulfaatin rakenteen toistuva yksikkö

Kondroitiinisulfaatti on yksi glykosaminoglykaaneista. Kondroitiinisulfaatin sokerirunko koostuu glukuronihaposta ja N-asetyyligalaktosamiinista. Kondroitiinisulfaatti on tärkeä osa nivelkudosta, minkä vuoksi sitä käytetään useissa nivelrikon hoitoon käytettävissä valmisteissa. Kondroitiinisulfaatti on yleisin glykosaminoglykaaneista.

Kondroitiinisulfaatin rakenteessa vuorottelevat glukuronihappo- ja N-asetyyligalaktosamiiniyksiköt. N-asetyyligalaktosamiiniyksiköihin on esteröitynyt sulfaattiryhmiä yleensä, joko 4- tai 6-asemassa olevaan hiiliatomiin, jolloin puhutaan kondroitiini-4-sulfaatista tai kondroitiini-6-sulfaatista. Näiden lisäksi tunnetaan myös muotoja, joissa yhteen N-asetyyligalaktosamiinimolekyyliin on esteröitynyt kaksi sulfaatiryhmää tai glukuronihappomolekyyli on sulfatoitunut, jolloin kyseessä on kondroitiini-2-sulfaatti. Kondroitiinisulfaattimolekyylin massa on tyypillisesti noin 20 kDa. Fysiologisessa olosuhteissa sulfaattiryhmä on negatiivisesti varautunut.[1][2]

Kondroitiinisulfaattia esiintyy kaikkien selkärankaisten sidekudoksessa ja solukalvoissa. Kondroitiinisulfaatti on tärkeä osa muun muassa ruston ydinproteiinia aggregaania. Kondroitiinisulfaatti sitoo yhdessä kerataanisulfaatin kanssa rustokudoksessa vettä. Rustokudoksen lisäksi tällä glykosaminoglykaanilla on merkitystä myös solujen jakautumisen ja muiden solutoimintojen säätelyssä sekä aivoissa neuroneille. Kondroitiini-4-sulfaattia on erityisesti nisäkkäiden rustoissa, kun taas esimerkiksi hailla kondroitiini-6-sulfaatti on yleinen rustokudoksessa.[1][2][3]

Nivelrikossa kondroitiinisulfaatin määrä rustokudoksessa vähenee jo rikon alkuvaiheessa. Kondroitiinisulfaattia on tutkittu nivelrikon hoitoon, mutta sen tehosta on ristiriitaisia tuloksia. Ravintolisänä annettava kondroitiinisulfaatti lisää hieman glykosaminoglykaanien synteesiä, mutta kipua lievittävä vaikutus johtuu todennäköisimmin tulehdusta lievittävistä ominaisuuksista. Se estää mahdollisesti myös nivelrikkoon yhdistettyjen metalloproteinaasien toimintaa. Kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinin yhdistelmä voi helpottaa nivelrikon oireita, mutta vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan yhdistelmä eroaa merkittävästi lumelääkkeestä lähinnä keskivaikeaa tai vaikeaa nivelrikkoa sairastavilla.[3][4][5]

  1. a b Robert V. Stick, Spencer J. Williams: Carbohydrates: The Essential Molecules of Life, s. 397. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-240-52118-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.06.2012). (englanniksi)
  2. a b Yuehuei H. An, Kylie L. Martin: Handbook of Histology Methods for Bone and Cartilage, s. 75. Humana Press, 2003. ISBN 978-0-89603-960-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.06.2012). (englanniksi)
  3. a b Steven M. Fox: Chronic Pain in Small Animal Medicine, s. 166. Manson Publishing, 2010. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.06.2012). (englanniksi)
  4. Jari Arokoski, Katriina Vuolteenaho, Mikko J. Lammi ja Eeva Moilanen: Nivelrikon lääkehoito. Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 16, s. 1899–907. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.10.2023.
  5. Katriina Vuolteenaho ja Eeva Moilanen: Glukosamiini vs lumelääke nivelrikkopotilailla (polvi/lonkka) Käypä hoito. 9.1.2007. Arkistoitu 27.5.2011. Viitattu 10.6.2012.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.