Klavulaanihappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klavulaanihappo
Klavulaanihappo
Klavulaanihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2R,3Z,5R)-3-(2-hydroksietylideeni)-7-okso-4-oksa-1-atsabisyklo[3.2.0]heptaani-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 58001-44-8
ATC-koodi ?
PubChem CID 5280980
DrugBank DB00766
Kemialliset tiedot
Kaava C8H9NO5 
Moolimassa 199,162
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 1 h[1]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Klavulaanihappo (C8H9NO5) on laktaameihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä yhdessä β-laktaamiantibioottien kanssa. Klavulaanihappo toimii beetalaktamaasientsyymien inhibiittorina ja siten parantaa antibioottien tehoa. Klavulaanihappo yhdistelmävalmisteena amoksisilliinin kanssa kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon[2].

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa klavulaanihappo on öljymäistä nestettä[3]. Klavulaanihapossa on samankaltainen β-laktaamirakenne kuin penisilliineissä ja kefalosporiineissa. Kun bakteerien laktamaasientsyymit hydrolysoivat rengasrakenteen, muodostuu reaktiivinen välivaihe, joka reagoi useiden laktamaasien aktiivisen kohdan aminohappojen kanssa inaktivoiden entsyymin. Tällöin laktamaasientsyymi ei kykene enää hydrolysoimaan antibiootteja ja antibioottien teho kasvaa. Klavulaanihapolla itsellään on vain heikko antibakteerinen vaikutus. Sitä käytetään yhdistelmävalmisteena amoksisilliinin ja tikarsilliinin kanssa.[1][4][5]

Klavulaanihappo voi lisätä allergisten oireiden ja ruuansulatuskanavan ongelmien määrää ja aiheuttaa keltaisuutta.[1][6]

Klavulaanihappo eristettiin alun perin Streptomyces clavuligerus -bakteerista, ja sitä tuottavat myös eräät muut Streptomyces-suvun lajit[3][4][5]. Aineen biosynteesin lähtöaineet ovat glyseraldehydi-3-fosfaatti ja arginiini. Nämä kondensoituvat muodostaen N'-(karboksietyyliarginiini)a, josta muodostuu kahdeksan entsymaattisesti katalysoidun reaktion jälkeen klavulaanihappoa.[7]

  1. a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 24.3.2019.
  2. WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 24.3.2019. (englanniksi)
  3. a b Burkhard Fugmann, Susanne Lang-Fugmann, Wolfgang Steglich: RÖMPP Encyclopedia Natural Products. Georg Thieme Verlag, 2014. ISBN 978-3-13-179551-9 (englanniksi)
  4. a b J. G. Stam: β‐Lactamase Inhibitors, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.3.2019 (englanniksi)
  5. a b Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 24.3.2019 (englanniksi)
  6. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 2939–2940. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53272-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)
  7. Paul Dyson: Streptomyces, s. 167–169. Caister Academic Press, 2011. ISBN 978-1-904455-77-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.3.2019). (englanniksi)