Kivinilkka
| Kivinilkka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Kivinilkat Zoarcidae |
| Suku: | Zoarces |
| Laji: | viviparus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Zoarces viviparus |
|
| Katso myös | |
Kivinilkka (Zoarces viviparus) on 20–30 cm pitkäksi kasvava, Itämeressä elävä vihertävänharmaa pohjakala, joka esiintyy rakkolevävyöhykkeessä ja sitä syvemmillä pohjilla.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erikoista kalassa on erillisen pyrstöevän puuttuminen (perä on suippo, eväreunuksinen) sekä niskasta lähes pyrstöön ulottuva selkäevä. Suu on suuri ja huulet paksut. Rintaevät ovat suuret. Kala muistuttaa hieman pientä madetta (Lota lota), muttei ole sille mitään sukua. Muita kivinilkkaa muistuttavia Itämeren kaloja ovat elaska (Lumpenus lampretaeformis), ja teisti (Pholis gunnellus).[2]
Kivinilkka on aito pohjakala, eikä sillä ole lainkaan uimarakkoa. Suurin Suomessa 2000-luvulla pyydetty kivinilkka painoi 485 grammaa.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivinilkkaa tavataan Atlantin koillisosassa: Vienanmereltä Barentsinmerelle ja etelässa Englannin kanaaliin ja Britteinsaarten lähivesille ulottuvalla alueella, sekä Itämeren ja Pohjanmeren matalissa osissa.[4]
Lisääntyminen ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivinilkka on ainoa suomalainen kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Parittelu tapahtuu elo–syyskuussa, ja poikaset kuoriutuvat naaraan munarauhasessa noin kuukauden kuluttua hedelmöityksestä. Kuoriutumisen jälkeen poikaset elelevät munarauhasessa vielä tammikuulle, jolloin ne syntyvät noin 4 cm:n mittaisina. Kivinilkat syövät pohjaeläimiä kuten siiroja ja katkoja. Kun kivinilkka otetaan käteen, se kietoutuu sen ympärille kuin pieni ankerias.
Kalastus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivinilkka on esimerkiksi Baltiassa suosittu ruokakalana. Kypsennettäessä sen selkäranka ja ruodot muuttuvat vihreiksi vivianiitti-nimisen väriaineen vaikutuksesta. Suomessa sitä ei erityisesti pyydetä eikä sillä ole taloudellista merkitystä. Se on tavallinen talvipilkinnän saaliskala.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Risto Väinölä: Kivinilkka – Zoarces viviparus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Luontoportti: Kivinilkka (Zoarces viviparus) luontoportti.com
- ↑ Ennätyskalarekisteri. Viitattu 7.6.2009.
- ↑ Zoarces viviparus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Kivinilkka (Zoarces viviparus)
- Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry (SKES): Kivinilkka (Zoarces viviparus)
- ITIS: Zoarces viviparus (englanniksi)