Tämä on hyvä artikkeli.

Kirka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Kirka
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Henkilötiedot
Koko nimi Kirill Babitzin
Syntynyt22. syyskuuta 1950
Helsinki
Kuollut31. tammikuuta 2007 (56 vuotta)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi KirkaView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1962–2007
Tyylilajit pop, iskelmä, rock, aikuisrock, soul, funk, rhythm and blues, hard rock, heavy metal
Soittimet laulu, harmonikka, huuliharppu, kitara
Yhtyeet Creatures, Mosaic, The Islanders, Sarcofagus, Mestarit
Levy-yhtiöt Love, Scandia, EMI, Finndisc, CBS, Flamingo, BMG
Aiheesta muualla
kirka.fi

Kirka (oikealta nimeltään Kirill Babitzin, 22. syyskuuta 1950 Helsinki – 31. tammikuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen laulaja. Hän oli Suomen suosituimpia rock- ja iskelmälaulajia, ja hänen levyjään on myyty yli miljoona kappaletta.

Kirkan läpimurtokappale oli vuonna 1967 ilmestynyt ”Hetki lyö”, ja häneltä ilmestyi lukuisia hittejä pitkin 1960- ja 70-lukuja. Kirkan suosio taantui 1970- ja 80-lukujen vaihteessa, mutta hän nousi uuteen menestykseen, kun hän oli vuonna 1984 edustanut Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Hengaillaan” ja hänen samanniminen albuminsa oli myynyt kultaa. Vuosina 1986–1987 Kirka levytti englanninkielistä hard rockia. Hän kuitenkin siirtyi pian takaisin suomenkieliseen kevyempään musiikkiin ja voitti vuoden 1988 Syksyn sävel -kilpailun kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”, mikä nosti hänet uransa huipulle. Vuosituhannen vaihteessa Kirka oli mukana suositussa Mestarit-kokoonpanossa.

Kirka oli monipuolinen laulaja, joka lauloi hyvin erilaista musiikkia. Häntä vaivasi toisinaan hänen keikka- ja levymateriaalin välinen ristiriita. Keikoillaan hän esitti paljon rockia ja soulia, mutta levytti pääasiassa kevyempää musiikkia. Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus (1950–1966)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan isä Leo Babitzin (s. 1914, Pietari) pakeni perheensä kanssa bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankaappausta Suomeen. Kirkan äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli juuriltaan osittain saksalainen Reininmaalta.[1][2] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä. Kirkan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[1]

Babitzinin perhe Maunulan asunnossa 1960-luvun alussa. Kirill vasemmalla.

Kirill Babitzin syntyi suomenvenäläisen emigranttiperheen kolmanneksi pojaksi 22. syyskuuta 1950 Helsingissä.[3] Putkimies Leo ja kotiäiti Elisabeth Babitzin asuivat lastensa kanssa Huvilakadulla ahtaasti talon alakerran huoneessa.[4][5] Babitzinien sisaruksiin kuuluvat Kirkan lisäksi myös musiikin parissa mukana olleet Aleksandr (Sammy) (1948–1973), Marija (Muska) (s. 1952), Georgij (Ykä) (s. 1955) ja Anna (s. 1961[6]) sekä kaksivuotiaana hukkunut Leo (1946–1948).[5] Perheen kotikieli oli pääasiassa venäjä. Kirilliä alettiin jo lapsuudessaan kutsua Kirkaksi, koska hänen oikea nimensä oli vaikea hänen suomenkielisille kavereilleen. Kirkan mukaan sana ”kirka” tarkoittaa venäjäksi hiilihankoa tai atrainta.[7] Perhe muutti vuonna 1961 Maunulaan,[8] Pakilantie 20:n uusiin vuokrataloihin.[9]

Kirka innostui musiikista viisivuotiaana, kun hän sai Sofia-isoäidiltään harmonikan, jonka kanssa hän esiintyi esimerkiksi vanhainkodeissa.[10] Leo Babitzin ilmoitti Kirkan ja Muskan Bulevardilla asuvan iäkkään naisen pianotunneille. He kuitenkin lopettivat sen turhauduttuaan kurinalaiseen opetustapaan.[11] Vuonna 1959 yhdeksänvuotias Kirka aloitti Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulun.[12] Seuraavana vuonna hän pääsi mukaan Kulttuuritalolla järjestettyyn televisioituun harmonikkakilpailuun, jossa hän saavutti alle 12-vuotiaiden piirinmestaruushopeaa.[13]

Kirkan kiinnostus laulamiseen heräsi noin 11–12-vuotiaana, kun Musiikki-Fazerilla lähettinä työskennellyt isoveli Sammy toi kotiin levyjä. Niiltä hän kuunteli Elvis Presleytä ja Paul Ankaa, ja myöhemmin löytyivät muun muassa Beatles ja Rolling Stones.[14] Suurimman vaikutuksen häneen teki kuitenkin raspiääninen Little Richard, joka vaikutti pysyvästi hänen laulutyyliinsä.[15] Kirkan kiinnostuttua rockista myös harmonikkaharrastus jäi,[3] ja hän opetteli soittamaan kitaraa, jota hän myöhemmin soitti toisinaan myös omissa sooloesiintymisissään.[16]

Creatures-yhtye vuonna 1966. Oikealla Kirka, rummuissa Remu Aaltonen.

Kesällä 1962 Kirka liittyi laulusolistiksi Creatures-yhtyeeseen,[a][13] joka esitti suoraviivaista rock and rollia ja rhythm and bluesia.[15] Creatures havitteli laulajakseen alun perin Kirkan isoveljeä Sammy Babitzinia, joka kuitenkin halusi jatkaa The Steelers -yhtyeessä ja suositteli Creaturesille pikkuveljeään.[18] Kirkan ensimmäinen esiintyminen laulajana oli Creaturesin kanssa Tyttöjen ammattikoulussa Helsingissä lokakuussa 1962.[10] Omien sanojensa mukaan hän ei vielä tuossa vaiheessa osannut laulaa, mutta rytmitaju ja melodianymmärrys riittivät pitkälle.[14] Hieman myöhemmin yhtyeen rumpaliksi liittyi Remu Aaltonen.[15] Uudenvuodenaattona 1964 yhtye pääsi esiintymään televisioon[13] ja vuonna 1966 elokuviin Käpy selän alla ja Topralli.[3] Levytyksiä Creatures ei kuitenkaan koskaan tehnyt.[15]

Kirka oli aloittanut koulunkäynnin vuonna 1957 Tabunovin venäläisessä koulussa.[12] Koulun toiminta päättyi seuraavana vuonna opiskelijapulan vuoksi, jolloin Kirka siirtyi Tehtaankadun kansakouluun.[19] Hän läpäisi kansakoulun rimaa hipoen, minkä jälkeen hän jatkoi Mäkelänkadulla sijainneeseen kansalaiskouluun.[20] Kirka lopetti koulunkäynnin jouluna 1966 seitsemänneltä luokalta.[13] Hän ei viihtynyt suomalaisessa koulussa vaan kertoi myöhemmin kammoksuneensa sen autoritatiivista ja tasapäistävää johtamistapaa. Kirka jäi myös pari kertaa luokalle runsaiden poissaolojensa vuoksi.[21] Hän sai kouluaikana laulustakin arvosanaksi nelosen, sillä hän laiminlöi oppitunneilla käymisen, kun keikkailu vei aikaa ja voimia. Lastensuojeluviranomaiset kävivät Kirkan kotona huomauttamassa oppivelvollisuudesta, ja häntä uhkailtiin jopa kasvatuslaitokseen joutumisella.[22] Kirka pyrki isänsä painostuksesta kolmesti oppikouluun, pääsi sisään, mutta ei koskaan mennyt tunneille.[21]

Soolouran ensivaiheet (1967–1974)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka vieraili äänitysstudiossa ensimmäisen kerran kesällä 1967, jolloin hän levytti Love Recordsille laulut ”Anna suukko vain” ja ”Silloin ihminen kaunein on”. Otto Donnerin säveltämät ja sovittamat monimutkaiset kappaleet yhdistelivät jazzia, bluesia ja jopa progressiivisia elementtejä, ja taustalla soitti Blues Section. Love julkaisi kappaleet singlenä vasta myöhemmin samana vuonna ”Hetki lyö” -ensihitin ilmestyttyä, ja se jäi vähälle huomiolle.[23]

Creatures soitti jäähyväiskeikkansa syyskuussa, minkä jälkeen Kirka toimi viikon tai kahden ajan Mosaic-yhtyeen solistina.[24] Siitä Kirka siirtyi Dannyn tilalle solistiksi The Islandersiin ja esiintyi sen kanssa ensimmäisen kerran lokakuussa.[10][13] Kirka liittyi myös Dannyn johtamaan ohjelmatoimistoon, D-tuotantoon, jolloin hänelle luotiin aiemman raggarirokkarin sijaan siistin popparin imago. Hänen pukeutumiseensa panostettiin ja siihen otettiin vaikutteita Britannian mod-kulttuurista. Kirkan mukaan hänen ohjailunsa meni kuitenkin toisinaan liian pitkälle, mikä ärsytti häntä.[25] Kirka levytti mitä levy-yhtiö suositteli, kiersi Suomea muiden mukana, pukeutui kuten käskettiin ja piti seurustelusuhteensa salassa niin kuin neuvottiin.[26]

Vuoden 1967 lokakuussa Kirka ja Islanders levyttivät Scandia-yhtiölle kappaleen ”Hetki lyö”, joka oli Pertti Reposen sanoittama käännösversio yhdysvaltalaisen The McCoys -yhtyeen laulusta ”Beat the Clock”.[27] Kirka toimi levyllä Islandersin laulusolistina, mutta hänen nimeään ei vielä mainittu singlen tiedoissa.[3][10] ”Hetki lyö” nousi nopeasti radion Kahdeksan kärjessä -musiikkiohjelman listan ykkössijalle.[28] Singlen ilmestymisen myötä Kirka lähti Islandersin kanssa ensimmäiselle kiertueelle Lappiin, missä yleisö kuitenkin usein vierasti kuulemaansa soulia, rhythm and bluesia ja rock and rollia vaatien tilalle tangoa.[29]

Kirka esiintymässä liikuntasalissa 1960-luvulla.

Kirka kiersi Suomea ahkerasti vuonna 1968, ja lisäksi Kirka ja Islanders levyttivät hitit ”Leijat” ja ”Ehkä suukon antaa saan”. Jälkimmäinen julkaistiin jo Kirkan nimellä.[3][10] Yksi tämän vuoden kiertueista oli maaliskuusta toukokuuhun kestänyt Syndikaatti tekee suurratsian, jolla olivat mukana myös Danny ja Islanders. Lisäksi Kirkalla ja Dannylla oli yhteinen kesäshow Rock Side Story, joka rikkoi yleisöennätyksiä.[13] Kiertue vahvisti Kirkan asemaa uutena tähtenä. Hän esimerkiksi nousi heinäkuussa 1968 nuortenlehti Stumpin äänestyslistan ykköseksi ja piti kärkitilaa hallussaan tammikuuhun 1970 asti.[30] Idolipalvonnalla oli kuitenkin myös kriitikkonsa.[15] Kirka oli hysteriasta aluksi imarreltu, mutta alkoi pian kokea sen rasittavaksi ja jopa pelottavaksi. Ihailijat saivat tietoonsa Kirkan kotiosoitteen ja kyttäsivät suosikkiaan rappukäytävässä ja asunnon ikkunoiden alla. Kirka joutui keksimään salareittejä päästäkseen ulos kotitalostaan, eikä hän juuri voinut liikkua kaupungilla.[31] Kirkalle perustettiin myös oma fanikerho, jota pyöritti aluksi hänen silloinen tyttöystävänsä kotoaan käsin.[32]

Levyillä kuullun popin lisäksi Kirka lauloi edelleen myös englanninkielistä rockia ja soulia, jota on paljon hänen vuonna 1969 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Kirka keikalla.[15] Se on Suomen ensimmäinen livealbumi, ja se nousi listaykköseksi.[10] Kirka järjesti myös ensimmäisen oman kesäkiertueensa Rock and Roll Circus,[10] jossa esiintyivät myös Anki Lindqvist ja Eero Raittinen sekä uutena taustayhtyeenä Okolona River Bottom Band. D-tuotannolle tyypillisesti show oli kiinni ajan hengessä, tällä kertaa esillä olivat hippiteema ja Hair-musikaali. Rock and Roll Circus ei kuitenkaan yltänyt edelliskesän Rock Side Storyn katsojamääriin.[33] Kappale ”Viimeiseen mieheen” nousi samana vuonna 1969 Suomen myyntilistalla kärkiviisikkoon.[13] Hyvin menestyi myös ”Pääsi rinnallein painuu”.[34] Molemmat hitit olivat mukana joulumarkkinoille ilmestyneellä albumilla Kirka, jolle oli koottu singleillä julkaistuja kappaleita.[35]

Kirka vapautettiin asepalveluksesta 1969 vatsavaivojen vuoksi. Myöhemmin hän myönsi liioitelleensa oireitaan, jottei armeija olisi katkaissut lupaavaa uraa.[36] Saman vuoden syksyllä Kirka osti Helsingin Konalasta sijaitsevalta Vuorikummuntieltä asunnon, jossa hän asui laulaja Kristianin kanssa.[37]

Kirka oli 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa mukana myös elokuvissa. Love Recordsille levytetty ”Avaruuslaulu” kuultiin vuoden 1968 tammikuussa ensi-iltansa saaneessa filmissä Vihreä leski.[38] Jörn Donnerin vuonna 1969 ilmestyneessä Sixtynine 69 -elokuvassa soi neljä hänen lauluaan: ”Mr. Wonderful”, ”Alku kaiken kauniin”, ”Igor” ja ”Voin haaveesi täyttää”.[39] Varsinainen rooli Kirkalla oli vuoden 1970 elokuvassa Takiaispallo. Ennakkoon kohua aiheuttivat hänen ja vastanäyttelijänsä Terhi Panulan rakastelukohtaukset, joita Panulan äidin, näyttelijä Helena Haaviston pyynnöstä leikattiin pois lopullisesta versiosta. Kirkan ihailijat puolestaan pettyivät, koska he olivat ennakkokohun perusteella luulleet, että Kirka ja Panula olisivat elokuvassa pääosissa, vaikka todellisuudessa työnjohtajaperheen kapinallisen tyttären ja keikkamuusikon rakastuminen oli pelkkä sivujuonne.[40] Roolisuorituksen lisäksi Kirka esittää Eero Koivistoisen säveltämät kappaleet ”Saat kaiken” ja ”Kaukainen valo”.[41]

Kirkan 1970-luvun alun menestyskappaleita olivat ”Venus” ja ”Kulman kundit” sekä yhdessä Sammy-veljen kanssa levytetyt Simon & Garfunkel -käännökset ”Mrs. Robinson” ja ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Muita tuon ajan hittejä olivat ”Silta yli synkän virran”[3] sekä suurimpana ”Mamy Blue”, joka nousi vuonna 1971 listakakkoseksi.[42] Saman vuoden keväällä ilmestyi Kirkan ensimmäinen varsinainen studioalbumi Saat kaiken, joka oli sekoitus edellisvuoden singlejä ja uutta materiaalia.[43] Kirkaa harmitti kappaleiden levyttäminen suomalaisella, vanhanaikaisella tyylillä.[44] Saat kaiken herättikin keskustelun Kirkan levyillään esittämästä kappalemateriaalista.[43]

Kirkan vuoden 1971 kesäshow oli nimeltään Kesäleikki, jota kuitenkin kritisoitiin voimakkaasti niin sanoma- kuin nuortenlehdissäkin. Sitä pidettiin liian vaikeaselkoisena, raskaana ja sanomallisena, eikä Kirkan katsottu päässeen esittämään suurinta vahvuuttaan yleisöä hurmaavana laulajana. Monia ärsytti myös show’hun kuulunut minimusikaali Child in Time 2000, jossa näyteltiin maailman ajautumista kolmanteen maailmansotaan. D-tuotannon syytettiin siirtyneen yleisön viihdyttämisestä maailmanparantamiseen.[45]

Juhannuksena 1971 Kirka oli lähtenyt yhdessä Lasse Mårtensonin ja Esko Linnavallin kanssa keikkakiertueelle pienlentokoneella. Kesken matkan kone joutui ukkosmyrskyyn, ja sen moottori sammui. Lentokone onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun järveen. Konetta vastaan ehti joukko ilmavoimien sotilaita ja palokunta. Artistit selvisivät tilanteesta ja pääsivät jatkamaan matkaansa poliisikyydillä keikkapaikalle Punkalaitumelle, jonne he saapuivat kuitenkin reilusti myöhässä.[46] Kirka on sanonut, että hän oli jo vuonna 1968 joutunut Dannyn sihteerin kanssa keikkamatkalla auto-onnettomuuteen, kun sihteerin kuljettama Datsun ajautui noin 150 kilometrin tuntinopeudessa katolleen peltoaukealle. He selvisivät kuitenkin vammoitta.[47]

Kirka Suomen euroviisukarsinnassa 1972.

Vuoden 1972 tammikuussa Kirka osallistui ensimmäisen kerran Suomen euroviisukarsintoihin. Erik Lindströmin ja Saukin sanoittama kappale ”Kaikkea on” sijoittui kolmanneksi.[48] Kaikkiaan Kirka oli uransa aikana mukana euroviisukarsinnoissa vuosina 1972–1996 yhteensä 22 kappaleella, useammin kuin kukaan muu.[5] Monipuolisena solistina hänet lähetettiin 1970-luvulla myös moniin Itä-Euroopan laulukilpailuihin sekä Syksyn säveleen, mutta vielä vaatimattomalla menestyksellä.[15]

Kirkan kunnianhimoisempi albumi Nykyaikaa ilmestyi vuonna 1972.[49] Sillä Kirka yritti ensimmäisen kerran kaventaa eroa esiintymistensä ja levyjensä erilaisen materiaalin välillä.[50] Edellisen albumin studiomuusikkojen sijaan sillä soittaa rockmuusikkoja, kuten Tasavallan Presidentin ja Pepe & Paradisen soittajia. Albumilla on käännöskappaleita, kuten ”Kanelipuun alla” (Neil Youngin ”Cinnamon Girl”) ja ”Maggie May” (Rod Stewart), sekä kokonaan uusia lauluja, joita sävelsivät Frank Robson, Jukka Tolonen ja Rauli Badding Somerjoki. Osa kriitikoista kehui levyä, kun taas fanit vierastivat sitä.[49][51] Vuoden 1972 singleistä ainoana listalle nousi vain hetkeksi ”Pikku veli”. Aiempaa vaisummasta levymyynnistä huolimatta Kirka voitti Suosikin Grand Prix -äänestyksen vuoden suosituimmasta kotimaisesta laulajasta.[52]

Kirka sai vuonna 1973 pienen tauon jälkeen ison hitin kappaleella ”Varrella virran”, joka kuuluu albumille Rautaa ja kettinkiä.[53] Sillä on pääasiassa käännöskappaleita esimerkiksi Sladelta, Alice Cooperilta ja Neil Youngilta. Albumilla Kirkaa säestää Islanders-yhtye.[49] Kirkan viimeinen albumi Scandialle oli vuonna 1974 julkaistu kokoelma Kirkan parhaita.[54]

Euroviisukarsinnassa 1974 Kirka oli mukana Rauno Lehtisen tekemällä kappaleella ”Energia”, joka käsitteli edellisvuoden energiakriisiä. Etukäteisarviossa sitä pidettiin jopa oman esikarsintansa suosikkina. ”Energia” sijoittui kuitenkin vasta viidenneksi ja putosi finaalista Helsingin alueraadin annettua sille heikot pisteet.[55]

Muutosten vuodet ja suosion hiipuminen (1974–1980)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkalle 1970-luvun puoliväli merkitsi itsenäistymistä. Hän alkoi levyttää materiaalia, josta itse piti sekä vaihtoi ohjelmatoimistoa ja levy-yhtiötä. [56] Kirka lähti monen muun kanssa D-tuotannosta vuonna 1974 ja siirtyi Kalle ja Tapani Kansan perustamaan uuteen ohjelmatoimistoon, Viihde Polar Oy:öön. D-tuotannon kuukausipalkkaisena työntekijänä Kirka koki jäävänsä ilman kunnollista korvausta keikkojen lipputuloista. Lähtöön vaikuttivat myös erimielisyydet levytyssopimuksesta. Kirka oli lopettanut levyttämisen Scandialle ja solminut sopimuksen Finndiscin uuden Delta-levymerkin kanssa, joka teki tiivistä yhteistyötä D-tuotannon kanssa. Kirka levytti Deltalle ”Energia”-singlen, minkä jälkeen hän odotti turhaan uuden albumin äänittämistä. Hän lähestyi sitten levy-yhtiö EMI:n johtoa, jonka suosituksesta Kirka vaihtoi levy-yhtiötä heti uudelleen ja siten hylkäsi D-tuotannon myös levyttämisen osalta.[57]

Kirka oli jo vuoden 1971 jälkeen alkanut kapinoida levytysmateriaaliaan vastaan. Osuutensa tähän oli taustayhtye Islandersiin kosketinsoittajaksi liittyneellä Kassu Halosella, joka Kirkan mukaan oli hänen ”ensimmäinen sielunveljensä musiikissa”.[58] Ohjelmatoimiston ja levy-yhtiön vaihtumisen lisäksi Kirka siirtyi levyillään lähemmäs funkia ja soulia.[49] Hänen ensimmäinen albuminsa EMI:lle oli alkuvuodesta 1975[59] julkaistu kunnianhimoinen Tiukka linja. Sillä Kirka esittää soulia, reggaeta ja rockia, joiden alkuperäiskappaleiden esittäjiin kuuluvat Stevie Wonder, Bob Marley ja Bad Company.[60] Kirkaa säestää albumilla Kassu Halosen johtama, aiempaa suurilukuisempi Islanders, johon kuului myös puhallinsoittajia.[3][59] Kriitikot kiittelivät arvosteluissaan heidän soittoaan ja levyn kappalevalikoimaa, mutta myyntiluvut jäivät vaisuiksi.[61]

Kirka oli alkuvuodesta 1975 mukana euroviisukarsinnassa Carita Holmströmin säveltämällä ja Raul Reimanin sanoittamalla kappaleella ”Oh New York, rakkain”. Soulia ja funkia yhdistellyt laulu ylsi loppukilpailuun ja sijoittui viidenneksi.[62] Euroviisujen sijaan Kirka edusti Suomea Sopotin laulufestivaaleilla kaksi vuotta vanhalla kappaleella ”Varrella virran”.[63] Vuoden 1975 toinen albumi oli Babitzinit konsertissa, jolla esiintyivät ensimmäistä kertaa yhdessä Babitzinin sisarukset Kirka, Muska, Ykä ja Anna. Kyseessä oli auto-onnettomuudessa kuolleen Sammy Babitzinin muistokonsertissa Finlandia-talolla nauhoitettu tribuutti. Albumi ei saavuttanut listasijoituksia.[64]

Tukholmassa äänitetty albumi Lauantaiyö jatkoi Kirkan kunnianhimoisempaa tuotantoa.[65] Soul-pitoiseen Tiukka linja -levyyn verrattuna Lauantaiyö on hajanaisempi: sillä on Kassu Halosen syvällisiä sävellyksiä, uudelleensovitettua vanhaa rockia, jazz-sävyjä, kevyttä rockia ja balladeja. Kappaleisiin lukeutuvat ”Hän kuudentoista on” (Chuck Berryn ”Sweet Little Sixteen”),[66] Kassu Halosen sävellys ”Nousin ristien taa” sekä ”Kun mies löytää naisen” eli Percy Sledgen ”When a Man Loves a Woman”.[65] Saman albumin kappaleella ”Mirella” Kirka oli osallistunut jo edellisvuoden 1975 Syksyn säveleen ja sijoittunut kahdeksanneksi eli kolmanneksi viimeiseksi.[62] Myöskään Lauantaiyö ei menestynyt toivotusti.[3]

Lauantaiyö oli vuonna 1976 Kirkan ainoa julkaisu, eikä häneltä ilmestynyt esimerkiksi yhtäkään singleä. Hän osallistui jälleen euroviisukarsintaan, nyt Jukka Siikavireen säveltämällä ja Erkki Mäkisen sanoittamalla laululla ”Neidonryöstö”, joka ylsi kilpailussa neljänneksi. Kirkan suosio oli laskusuunnassa. Levyt eivät myyneet entiseen tapaan, ja Suosikin vuosittaisessa Grand Prix -äänestyksessä, jossa hänet oli nähty aina kärkitiloilla, hän romahti nyt sijalle 13.[67]

Kirka avioitui Kirsti Mikkolan kanssa keväällä 1976 Lahden ortodoksisessa kirkossa.[68] He olivat tavanneet vuonna 1971, kun Mikkola oli ollut tanssityttönä Kirkan Kesäleikki-kiertueella.[54] Häiden aikaan Mikkola oli raskaana, ja heidän esikoislapsensa syntyi saman vuoden lokakuussa.[69] Kaikkiaan he saivat neljä lasta,[70] joista Alexandra (s. 1981) on esiintynyt laulajana.[71]

Kirkan raha-asiat olivat pysyneet kunnossa niin pitkään kuin hän kuului D-tuotantoon.[72] Sitä seurannut Viihde Polar hänen mukaansa esimerkiksi pimitti keikkapalkkioita tuhansien markkojen edestä.[73] Ratkaisuksi ongelmiin Kirka perusti vuonna 1975 lakimiehen ohjeistamana kommandiittiyhtiön, mutta verottaja piti sitä veronkiertona ja sulki yhtiön. Siitä seurasi verorästien kumuloituminen, minkä vuoksi Kirka joutui lähes 20 vuotta kestäneeseen velkakierteeseen. Pahimmillaan Kirkalla oli velkaa 1,8 miljoonaa markkaa ja perhe elätettävänään.[54] Verovelkojen lyhentämiseksi hän esimerkiksi joutui vuonna 1975 myymään Konalan asuntonsa,[54][74] mikä ei kuitenkaan Kirkan mukaan helpottanut tilannetta, koska Viihde Polar myi häntä keikoille hinnoilla, joista ei jäänyt mitään käteen. Asunnon myymisen jälkeen Kirkan perhe muutti ensin Kirsti Mikkolan vanhempien luokse Lahteen suureen omakotitaloon, minkä jälkeen he saivat vuokra-asunnon ortodoksisen seurakunnan talosta Helsingin Kruununhaasta. Eräs pankinjohtaja auttoi Kirkaa myöntämällä suuren lainan. Taustayhtye Islanders oli hajonnut, joten Kirka perusti tilalle toisen mielestään hyvän yhtyeen ja tinki samalla tuloistaan, koska halusi musiikillisen laadun pysyvän korkeana.[75]

Kirkan levytyssopimus EMI:n kanssa oli päättynyt vuoden 1976 Lauantaiyö-albumiin.[76] Hän levytti seuraavaksi vuonna 1977 Finndiscille, kun toimittaja Jake Nyman tuotti hänen albuminsa Kaksi puolta.[3] Albumi sisältää paljon käännösmateriaalia, alkuperäisiä esittäjiä ovat esimerkiksi Eagles, 10cc, Procol Harum ja Steve Miller Band.[65] Musiikillisesti se edustaa kevyttä rockia ja esittelee nimensä mukaisesti niin vauhdikkaampaa kuin pehmeämpääkin Kirkaa.[77] Huolellisesta työstöstä huolimatta tämäkään albumi ei menestynyt, eikä sillä ollut selvää myyntihittiä,[3] vaikkakin ”Desperado” soi jonkin verran levyautomaateissa.[78] Vuonna 1977 Kirka oli myös mukana rivimuusikkona Islandersin albumilla Speed.[54] Hän soitti levyllä huuliharppua ja lehmänkelloa sekä lauloi taustoja.[79] Hän osallistui myös Puolan Sopotissa järjestettyyn Intervision laulukilpailuun kappaleella ”Neidonryöstö”, mutta ei yltänyt kärkisijoille. Samalla laululla hän sijoittui toiseksi tammikuussa 1978 Itä-Berliinissä järjestetyssä laulukilpailussa.[80]

Vuonna 1978 Kirka kiersi ja levytti sisarensa Anna Babitzinin kanssa,[54] ja heiltä julkaistiin kaksi singleä ja kokonainen albumi Anna & Kirka.[3] Duo saavutti menestystä kappaleella ”Sinut haluan vain”, joka oli käännös John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin levytyksestä ”You’re the One That I Want”.[65] ”Cindy”-duetto ylsi sekin listoille.[78] Kirkan vuonna 1979 ilmestynyt oma single ”Nyt maistuu elämä taas” menestyi kohtalaisesti.[3] Hän teki myös yhteiskiertueita Vicky Rostin kanssa. Heillä oli kesällä 1979 yhteinen, sketsipitoinen kiertue Drive in Happy Days Bar, joka perustui yhdysvaltalaiseen Onnen päivät -televisiosarjaan ja oli rakennettu sen tunnusmusiikin ympärille. Sitä seurasi kesällä 1980 Sirkus Jamboree, mutta kiertueet eivät keränneet takavuosien kaltaisia suuria yleisömääriä. Kirka laski jääneensä näistä kahdesta kesäkiertueesta velkaa 160 000 markkaa.[81]

Kirka oli vuonna 1980 jälleen mukana Suomen euroviisukarsinnassa. Hänen esitettävänään oli Antti Hyvärisen säveltämä ja Juice Leskisen sanoittama ”Karthago”, joka nostettiin kilpailun ennakkosuosikiksi mutta hävisi Vesa-Matti Loirin ”Huilumiehelle”.[82]

Levytyksiä CBS:lle ja esiintymisiä ravintoloissa (1980–1985)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen lavakulttuuri näivettyi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, mikä vähensi Kirkan työmäärää.[10][74] Lisäksi nuorison suosioon oli noussut uusia artisteja, ja Kirkan kaltaiset kokeneemmat esiintyjät alkoivat siirtyä esiintymään ravintoloihin. Kirkan ensimmäinen ravintolashow oli keväällä esitetty 1980 Pertti Melasniemen käsikirjoittama ja ohjaama Lankkumaalari K. Babitzin. Siinä käytiin läpi Kirkan elämää ja tuotantoa muiden teemojen ohessa. Helsinki Televisio lähetti show’sta toukokuussa lähes tunnin mittaisen koosteen.[83] Kirka ei viihtynyt ravintoloissa eikä pitänyt niissä esittämästään musiikista. Taustayhtyeet vaihtelivat, eikä Kirka arvostanut niitä. Lisäksi hän vaihtoi levy-yhtiötä CBS:lle, jossa hänen levytettäväkseen annettiin epämieluista materiaalia. CBS:lle ja ravintoloihin menemistä Kirka kuvasi myöhemmin elämänsä suurimmaksi erehdykseksi.[84] Vuonna 1999 antamassaan haastattelussa Kirka kutsui tätä jaksoa ”pimeäksi ajaksi”, jolloin hänen sopivimpana yleisönään pidettiin kotirouvia.[15]

CBS ohjasi Kirkaa yhä vahvemmin iskelmälaulajan suuntaan.[85] Se julkaisi vuonna 1981 Antti Hyvärisen tuottaman studioalbumin Kirka. Perinteistä iskelmää lähentelevä levy ei miellyttänyt Kirkaa,[3] joka arvosteli sitä myöhemmin uransa huonoimmaksi.[86] Lisäksi albumilla on kappale ”Kyyneleet”, jota hän inhosi ja joka oli hänen ainoa kappaleensa, jota hän ei suostunut lainkaan esittämään.[4] CBS:n Hans Raution mukaan albumia myytiin kuitenkin mukavat 8 000 – 10 000 kappaletta, mihin oltiin levy-yhtiössä tyytyväisiä.[87] Lisäksi ”Kyyneleet” ja ”Tuo tyttö on mun” soivat paljon levyautomaateissa ja lisäsivät laulajan keikkakysyntää. Albumin kappaleella ”Amen” Kirka osallistui Syksyn säveleen, jossa sen sijoitus oli kymmenen laulun kilpailussa kuudes.[88]

Kirka vieraili heavy metal -yhtye Kimmo Kuusniemi Bandin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Moottorilinnut.[89] Kirka laulaa albumilla kappaleissa ”1000 megawatin totuus” ja ”Veistoksen ajatuksia”, jotka ovat raskainta hänen tulkitsemaansa hevimusiikkia.[90] Samana vuonna Yleisradio esitti televisiossa Kirkasta kertovan dokumentin Kirka, laulaja.[86]

Ajan myötä Kirkaa oli alkanut kyllästyttää avioelämä ja hän alkoi hakea ulkopuolisia suhteita. Välit vaimoon olivat kylmenneet, eivätkä he Kirkan mukaan ehtineet kunnolla hoitaa suhdettaan ja puhua asioista. Myös talousvaikeuksien aiheuttamat murheet vaikuttivat suoraan avioliiton tilaan.[91] Vuonna 1982 Kirkalle syntyi avioliiton ulkopuolinen tytär.[70] Kirka maksoi tämän elatusmaksut, mutta ei koskaan vaatinut tapaamisoikeutta. Kirka salasi tyttären olemassaolon vaimoltaan useita vuosia.[92]

Euroviisukarsinnassa 1983 Kirka oli mukana kolmella kappaleella: ”Täytyy uskaltaa”, ”Kaksi vaan” ja ”Tuhanteen aamuun”. Niistä parhaiten pärjäsi Kassu Halosen ja Kristian ”Kisu” Jernströmin kirjoittama ”Täytyy uskaltaa”, joka sijoittui toiseksi.[93] Myös Täytyy uskaltaa -albumi julkaistiin. Se sisältää pääasiassa lainakappaleita, kuten ”Seis – nimeen rakkauden” (The Supremesin ”Stop! In the Name of Love”) ja ”Abrakadabra” (Steve Miller Bandin ”Abracadabra”). Edelliseen Kirka-levyyn verrattuna Täytyy uskaltaa vei hänen musiikkiaan räväkkäämpään suuntaan.[94] Albumi ylsi listasijalle 28 ja oli Kirkan ensimmäinen listalle yltänyt albumi sitten vuoden 1973 Rautaa ja kettinkiä -pitkäsoiton.[95]

Kirkan kahdeksas yritys euroviisukarsinnoissa toi voiton 1984, kun Jukka Siikavireen säveltämä ja Jussi Tuomisen sanoittama ”Hengaillaan” valittiin Suomen edustajaksi Luxemburgiin. Se ylsi loppukilpailussa yhdeksänneksi, mikä oli Suomen paras sijoitus sitten vuoden 1975.[96] Itse kisamatkasta Kirkalle jäi kuitenkin huono maku Yleisradion ja CBS:n kanssa käytyjen riitojen vuoksi.[97] Kirka päätti ottaa mukaan henkilökohtaiseksi ja koko esityksen ohjaajaksi Jukka Kajava, jonka matkaa Yleisradio ja CBS eivät suostuneet maksamaan. Myös esiintymisasuista riideltiin.[98]

Hengaillaan-albumista Kirka sai uransa ensimmäisen kultalevyn. Samana vuonna 1984 Kirkalle myönnettiin myös Vuoden miessolistin Emma-palkinto.[10] Uuden nousun suosioon kruunasi Juice Leskisen suomeksi kääntämä ”Soitin vain kun taas sua kaipaan”.[3]

Viimeinen CBS:n julkaisema albumi Älä sano ei ilmestyi 1985. Levymyynnillisesti se merkitsi pudotusta edelliseen Hengaillaan-levyyn verrattuna, vaikka se nousikin listalle.[99] Menestystä saavutti kappale ”Kahden hullun matka”.[3] Levytyssopimus olisi edellyttänyt vielä yhtä albumia CBS:lle, mutta Kirka lähti yhtiöstä rojalteihin liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Riita oli kiistanalainen ja rahalliselta arvoltaan pieni, mutta CBS:n johto ei lähtenyt viemään mahdollista sopimusrikkomusta oikeuteen.[100] Kirkan ja CBS:n välejä ja raha-asioita selviteltiin vielä 1990-luvun lopullakin. Kirka myönsi, ettei ollut lukenut kunnolla sopimusta ennen sen allekirjoittamista. CBS:ltä lähdettyään hän ei allekirjoittanut sopimuksia ilman lakimiehensä hyväksyntää.[101]

Hard rockin jälkeen huippusuosioon (1986–1994)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka siirtyi 1980-luvun puolivälissä Kassu Halosen, Kisu Jernströmin ja Vexi Salmen johtamaan Flamingo-levy-yhtiöön.[3] Se julkaisi häneltä ensimmäisenä singlen, jonka molemmilla kappaleilla hän oli mukana vuoden 1986 euroviisukarsinnassa. Kim Lönnholmin kanssa duetoitu ”Aitoa taikaa” sijoittui kolmanneksi, kun taas Edu Kettusen kirjoittama ”Uusiin taivaisiin” ylsi toiseksi ja jäi vain pisteen päähän Kari Kuivalaisen ”Päivä kahden ihmisen” -tulkinnasta.[102]

Kirkalta ilmestyi vuonna 1986 hard rock -albumi R.O.C.K., joka myi kultaa.[10] Sillä on muun muassa lainakappaleita, kuten ”Born to Be Wild” ja ”School’s Out”.[103] Albumi elvytti Kirkan uran. Kriitikot suhtautuivat siihen yleisöä varauksellisemmin, ja etenkin nuorempia arvostelijoita ärsyttivät sen vanhentuneiksi koetut Deep Purple -vaikutteet. Muutamaa kuukautta ennen itse albumia ilmestynyttä singleä ”Born to Be Wild” myytiin hyvin ja se voitti Levyraadin.[104] Uuden musiikin myötä Kirka myös muutti ulkoista imagoaan hevarin suuntaan. Hänen olemuksensa muuttui itsevarmemmaksi, siistit hiukset heavyrokkarin kampaukseen ja vaatteet mustaan nahkaan.[105]

Kirkan toinen raskaan rockin albumi oli vuonna 1987 ilmestynyt The Spell.[86] Kokonaan Halosen ja Jernströmin sävellyksiä sisältävä levy oli musiikillisesti edeltäjäänsäkin rankempi, ja vaikutteita oli otettu aikakauden tukkaheviyhtyeiltä. The Spell nousi listalle, mutta putosi sieltä nopeasti pois, joskin Kirkan mukaan siitä myönnettiin kultalevy, jota hän ei koskaan saanut[106]. Hänen keikkansa alkoivat vähentyä, osittain siksi, että viimeisimpien albumien kaltaista äänekästä musiikkia oli haastavaa soittaa ravintoloissa.[107]

Kirkan harvat tulot kuluivat vanhojen verovelkojen maksuun. Kirkan mukaan taloushuolet olivat seurausta levy-yhtiö Flamingon tuoreista talousongelmista, joita aiheutti yhtiötä ohjanneen henkilön konkurssi. Kirka koki hyvin raskaana sen, että hän oli kaikkien CBS:llä kokemiensa ongelmien jälkeen päässyt jälleen esittämään hänelle rakasta musiikkia ja menettänyt sen jälleen. Töiden ja rahan puuttumisen lisäksi huolia aiheutti kariutumassa ollut avioliitto. Kaikkeen kyllästyneenä Kirka harkitsi laulajanuransa lopettamista.[108] Alkuvuodesta 1988 Kirka joutui hakemaan apua sosiaalitoimistosta, kun hänelle oli määrätty puolentoista miljoonan markan jäännösvero.[109]

Kirka siirtyi vuonna 1988 takaisin suomenkieliseen iskelmään ja nousi suosionsa huipulle voitettuaan Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”.[110] Kirka itse ei pitänyt kappaleesta, ja aluksi hän kieltäytyi levyttämästä sitä.[4] Samannimistä albumia myytiin viisinkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä, ja se oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, kunnes 1990-luvulla Jari Sillanpään esikoisalbumi rikkoi ennätyksen.[110] Vuonna 2010 Surun pyyhit silmistäni oli Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin albumi 214 000 kappaleen myyntiluvuillaan.[111] ”Surun pyyhit silmistäni” oli Kirkalle myös taloudellisesti käänteentekevä,[112] ja viimeiset verovelkansa hän maksoi pois syksyllä 1993.[113]

Albumi Anna käsi, joka ilmestyi vuonna 1989, myi tuplaplatinaa.[3] Kirka on sanonut vielä jossain määrin pitäneensä kyseisestä levystä, vaikka olisikin halunnut sen jatkavan enemmän Surun pyyhit silmistäni -albumin linjalla.[114] Vuonna 1989 Kirkalta ilmestyi myös Surun pyyhit silmistäni -niminen konserttivideo.[86]

Kirka pääsi vuonna 1990 esiintymään Monacossa järjestettyyn World Music Awards -gaalaan, jonne oli kutsuttu edellisvuoden myydyimpiä artisteja eri maista. Lähetystä seurasi noin 200 miljoonaa katsojaa. Kirkan esittämä englanninkielinen versio kappaleesta ”Surun pyyhit silmistäni”, ”Sadness in Your Eyes”, valittiin mukaan illasta koostetulle albumille, mikä nosti kiinnostusta Kirkaa kohtaan ulkomailla.[115][116] Vuonna 1991 Kirka palasi Monacoon Anna käsi -albumin menestyksen myötä.[117] Kappale oli tällä kertaa ”Cry in My Arms” eli ”Kauneimmat lauseet”.[116]

Kirkalta julkaistiin vuonna 1990 platinaa myynyt albumi Ota lähellesi, jota seurasi kultalevyyn yltänyt Kasvot peilissä (1991).[3][118] Kirkalle myönnettiin vuonna 1991 urastaan erikois-Emma.[119] Vuonna 1992 hän sai jälleen kultalevyn albumista Pyydä vain.[3] Albumien suurista myyntiluvuista huolimatta niiltä ei enää tullut menestyviä kappaleita. Kirkan mielestä hänen levyttämänsä kappaleet alkoivat olla tasapaksuja ja liian samanlaisia, ja Kasvot peilissä -albumin aikoihin hän alkoi kysellä niitä tehneiltä Kassu Haloselta, Kisu Jernströmiltä ja Vexi Salmelta muunkinlaista materiaalia. Sanoittaja Salmen kanssa hän kertoo ottaneensa yhteen, kun hän oli tiedustellut laulettavakseen muutakin kuin ”murhetta ja kyyneleitä”.[120]

Kirka oli äänittänyt ”Surun pyyhit silmistäni” -kappaleesta kansainvälisiä markkinoita varten myös Kisu Jernströmin sanoittaman englanninkielisen version ”Sadness in Your Eyes”. Laulu herätti kiinnostusta ulkomailla, ja ensimmäisenä siitä tuotettiin keväällä 1991 Hironobu Nomuran laulama japaninkielinen versio. Myöhemmin kappaleesta tehtiin myös menestyksekkäät kantoninkiinan ja mandariininkiinan kieliset levytykset. Kirkan itse esittämä ”Sadness in Your Eyes” sai puolestaan aluksi radiosoittoa Kreikassa Thessalonikin alueella, minne hänet kutsuttiin esittämään kappale helmikuussa 1992 järjestettyyn gaalailtaan. Vierailu Kreikassa sai jatkoa seuraavan vuoden kesäkuussa, nyt Ateenassa, missä Kirka teki neljän päivän mittaisen promootiokiertueen esiintyen ja haastatteluja antaen. Radiosoitosta ja keikkakysynnästä huolimatta todellinen läpimurto ei kuitenkaan onnistunut, vaan olisi vaatinut lisää panostamista.[121][122] Kreikassa julkaistiin vuonna 1993 englanninkielinen albumi Sadness in Your Eyes, jolla on käännösversioita Flamingo-ajan menestyskappaleista.[119]

Kirka erosi Kirsti Mikkolasta 1992 ja avioitui lentoemäntänä työskennelleen Paula Nummelan kanssa. Samassa pihapiirissä asunut Nummela oli Mikkolan paras ystävä, ja Kirkakin oli tuntenut hänet 16 vuoden ajan.[123] Nummela tuli raskaaksi mutta sai keskenmenon vuonna 1994, eivätkä he koskaan saaneet toivomaansa yhteistä lasta.[109]

Kirka oli vuonna 1993 mukana Back to the Sixties -tapahtumassa Katinkullassa, jossa Kirka esiintyi yhdessä Pave Maijasen ja Hectorin kanssa. Esiintyminen oli alkua myöhemmälle yhteiselle suurkiertueelle.[116] Kirkan menestys jatkui vuoden 1994 Kirka-albumiin asti. Levy-yhtiö Flamingo ajautui lopulta konkurssiin.[119]

Kirka toimi myös ääninäyttelijänä. Disneyn elokuvassa Oliver ja kumppanit (1988) oli mukana Kirkan esittämä kappale ”Olipa kerran New Yorkissa”.[124] Hänellä oli dubbausrooli piirroselokuvassa Rokkikukko (1992), jossa hän ääninäytteli pääosassa olleen kukon laulu- ja puheosuudet.[116]

Uusi levytyssopimus (1995–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flamingon toiminnan päättymisen jälkeen Kirka kävi neuvotteluja muutaman levy-yhtiön kanssa.[125] Uuden levytyssopimuksen hän sai vuonna 1995 kansainväliseltä BMG:ltä. Kirkan ensimmäinen julkaisu uudelle yhtiölle oli maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa levytetty kappale ”Den glider in”.[119][116] Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Tie huomiseen, jolla on kappaleet ”Aamuun asti tanssittiin”, ”Tunnetko” sekä ”Toukokuu”, joka sijoittui kolmanneksi Suomen euroviisukarsinnoissa.[119] Albumilla Kirka halusi eroon iskelmäimagostaan, ja uusien nuorten säveltäjien ansiosta hän sai kaipaamaansa raikkautta ja erilaisuutta. Musiikillisesti hän siirtyikin aikuisrockiin.[125] Tie huomiseen nousi listalla kuudenneksi, ja Kirka oli jo menettänyt suurinta suosiotaan. Keikoilleen hän kuitenkin veti edelleen paljon yleisöä, vaikka hänen ohjelmistonsa oli jo pitkään pysynyt täysin samana.[126]

Kirka vietti vuonna 1997 uransa 30-vuotisjuhlaa ja kiersi Suomea 56 konsertin verran. Samana vuonna julkaistiin Kirkan koko uran kattava kokoelma Hetki lyö, joka myi platinaa.[119] Uusia levytyksiä hän teki enää harvakseltaan.[15] Hetki lyö -kokoelmalla oli mukana Kirkan lähes 25 vuotta aikaisemmin kuolleen Sammy-veljen alun perin levyttämä kappale ”Daa-da daa-da”, jonka hän tekniikan avulla esitti yhdessä Sammyn kanssa. Siitä tuli kokoelman suurin menestys.[127] Syksyn sävel -kilpailun yhteydessä julkaistiin kappaleesta musiikkivideo, jossa jälleen uutta tekniikkaa hyödyntämällä Kirka esiintyi Sammyn kanssa alun perin yksin Sammysta 1970-luvulla kuvatulla videolla.[116]

Lokakuussa 1998 Kirka, Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Hector järjestivät Helsingin Hartwall Areenalla Mestarit-nimellä yhteiskonsertin, joka äänitettiin ja televisioitiin. Konsertti oli suosittu, ja sitä seurasi loppuunmyytyjen esiintymisten kiertue. Hartwall Areenan konsertissa äänitetty livealbumi Mestarit Areenalla myi triplaplatinaa ja oli Suomessa vuoden 1999 myydyin kotimainen albumi. Vuoden 1999 alussa järjestettiin vielä toinen lähes loppuunmyyty Mestarit-kiertue, joka huipentui elokuussa täydelle Helsingin olympiastadionille.[119]

Toimittaja Raila Kinnusen ja Kirkan yhdessä tekemä elämäkerta Enimmäkseen Kirkasta ilmestyi lokakuussa 1999[116]. Kirja oli omaelämäkerrallinen ja noudatti Kirkan hyväntahtoista imagoa, vaikkakin hän kertoi siinä myös elämänsä vaikeista asioista, kuten vaikeasta isäsuhteestaan, aviottomasta lapsestaan ja ensimmäisen avioliittonsa kariutumisesta. Monet Kirkan hyvin tuntevat kuitenkin kritisoivat kirjan antavan kohteestaan yksiulotteisen kiiltokuvamaisen vaikutelman.[128] Saman vuoden kesäkuussa Kirka julkaisi omasta aloitteestaan singlen ”Liian monta”. Levyn myyntitulot lahjoitettiin lyhentämättöminä SPR:n katastrofirahastoon.[116]

Vuonna 2000 jälleen suuressa suosiossa ollut Kirka täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin konserttikiertue ja julkaistiin uusi studioalbumi Suuri hetki. Hänet myös palkittiin toistamiseen Vuoden miessolistin Emma-palkinnolla.[129] Vuosipäivänään Kirka perusti nimeään kantavan Kirill Babitzin -säätiön, jonka tarkoituksena oli kehittää ja tukea lasten musiikkikoulutusta ja -harrastusta. Kirkan elinaikana se toimitti päiväkoteihin äänentoistolaitteita ja musiikkivälineitä.[130][131]

Syksyllä 2002 ilmestyi albumi Sinut siinä nään.[119] Musiikkitoimittajat valitsivat sen kuukauden albumiksi, ja se oli seuraavan vuoden Emma-gaalassa ehdolla vuoden iskelmäalbumiksi. Vuonna 2002 Kirka oli myös mukana huumeiden vastaisessa työssä osallistumalla Katkolla tulevaisuus -projektiin. Samalla julkisuudessa käsiteltiin Kirkan pojan huumeongelmaa. Paljon huomiota saivat myös Kirkan ja hänen aviottoman tyttärensä riidat elatusmaksuista.[129]

Kirka oli vuonna 2003 ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi.[129]

Kirkan 29. ja viimeinen studioalbumi Elämääni eksynyt ilmestyi vuonna 2005. Musiikillisesti se oli enimmäkseen iskelmää, vaikka työstövaiheessa Kirka olikin ehtinyt kertoa sillä olevan melodista rockia ja poppia.[132] Albumi jouduttiin vetämään pois myynnistä kappaleeseen ”Muistoja, muistoja vain” (alkuperäiseltä nimeltään ”Wonderful Life”) liittyvien julkaisuoikeusriitojen vuoksi.[133] Vuonna 2006 Kirka esiintyi Taiskan kanssa Kahden hullun matka -nimisellä yhteiskiertueella.[129]

Kuolema (2007)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirka yhdellä viimeisistä keikoistaan Ravintola Foxiassa Oulussa 19. tammikuuta 2007.

Kirkan viimeiseksi julkiseksi konsertiksi jäi esiintyminen Helsingissä ravintola Luxissa torstaina 25. tammikuuta 2007. Hän kuoli kotonaan Helsingissä 31. tammikuuta 2007 kello 1.30 aortan repeämään.[134][135][136] Kuolemaansa edeltävinä kuukausina Kirka oli tuntenut itsensä hyvin väsyneeksi ja sairaaksi ja kärsinyt joulukuussa rotaviruksesta. Hän oli huolissaan terveydentilastaan ja käynyt lääkärissä tarkistuttamassa kuntoaan, viimeisen kerran viisi päivää ennen kuolemaansa. Kirka ei kuitenkaan joutunut sairaalahoitoon.[137] Kirkan sisar Muska on sanonut, että ennen Kirkan kuolemaa tämän rintakehä oli ollut epätavallisen turvonnut.[135]

Kirka haudattiin 2. helmikuuta Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle Babitzinien sukuhautaan, johon oli haudattu myös hänen Leo-isänsä sekä veljet Sammy ja Leo. Siunauksen toimitti Kirkan ystävä Mitro Repo.[130] Muistopalvelus järjestettiin 10. maaliskuuta Uspenskin katedraalissa.[129] Kaikki eivät mahtuneet sisälle, joten kirkon ulkopuolelle tuotiin kaiuttimia, joista jumalanpalvelusta pystyi seuraamaan.[134]

Kirkan oli tarkoitus osallistua keväällä 2007 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, mutta hän kuoli juuri ennen kuvausten alkamista.[138] Viimeisenä elinpäivänään hän joutui jättämään harjoitukset väliin huonovointisuuden vuoksi.[137] Hän oli myös suunnitellut hevilevyä Suomen parhaimpien rock- ja metallimuusikoiden kanssa ja oli ehtinyt pyytää työparikseen Stratovariuksen Timo Tolkin. Tolkin ehdotuksesta he ryhtyivät kuitenkin suunnittelemaan Elämäni-nimistä albumia, joka olisi nimensä mukaisesti käsitellyt Kirkan elämää.[139]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warner Music Finland julkaisi Kirkan kuoleman jälkeen maaliskuussa 2007 muistokokoelman Kaikki parhaat 1967–2007, joka sisältää vuosien 1969–1978 albumit ensimmäistä kertaa CD-levyinä.[129][140] Kokoelma myi kultaa.[118] Seuraavana vuonna 2008 julkaistiin Kirkan kattavin kokoelma Kaikki singlet, jolla on kahdeksan CD-levyä.[129]

Kirkan muistokonsertti järjestettiin 14. helmikuuta 2008 Hartwall Areenalla. Se kuvattiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa. Konsertin tuotto ohjattiin Kirill Babitzin -säätiölle.[129] Kirkan leski Paula Nummela sanoi konsertin olevan ”alkusysäys, jonka jälkeen päästään varsinaiseen toimeen Kirill Babitzinin Musiikkikoulun perustamiseksi Kruununhakaan”. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut. Vielä vuonna 2010 Helsingin Savoy-teatterissa järjestettiin säätiön Ystävänpäiväkonsertti, jossa esiintyivät muun muassa Pepe Willberg, Pave Maijanen, Jippu ja Ykä Babitzin. Vuoden 2012 jälkeen säätiöllä ei enää ollut toimintaa, ja lisäksi Patentti- ja rekisterihallitus löysi sen kirjanpidosta säätiölain vastaisia toimenpiteitä. Helsingin käräjäoikeus lakkautti Kirill Babitzin -säätiön kokonaan vuonna 2018.[141]

Hengaillaan-kiertueella vuonna 2014 esitettiin Kirkan tunnettuja kappaleita sekä hänelle läheisten henkilöiden, kuten Vexi Salmen ja Kassu Halosen, kertomia tarinoita. Kirkan oman yhtyeen säestyksellä kiertueella esiintyivät Pauli Hanhiniemi, Pete Parkkonen, Pentti Hietanen, Sami Hintsanen, Roosa Nummela sekä Muska, Ykä ja Alexandra Babitzin.[142]

Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin Surun pyyhit silmistäni ensi-ilta järjestettiin Linnanmäen Peacock-teatterissa helmikuussa 2017. Kirkaa näyttelivät vuorotellen Kalle Lindroth ja Heikki Ranta.[142]

Svart Records julkaisi toukokuussa 2017 Kirkan ja Islandersin vuonna 1975 Helsingin Liisankadun studioilla äänitetyn studiolivealbumin Pop-Liisa 12: Kirka & Islanders 1975. Albumin materiaalia ei ollut julkaistu aiemmin.[142]

Kirka-musikaalin Varrella virran ensi-ilta järjestettiin Salossa 17. helmikuuta 2018. Kirkan roolissa esiintyi Markus Niemi. Syyskuussa käynnistyi toinen Kirka-musikaali, Suomen musiikkiteatterin esittämä Hetki lyö, jossa Kirkaa näytteli Ilari Hämäläinen. Hetki lyö jatkui vuonna 2019.[142] Uusi Kirka-musikaali Surun pyyhit silmistäni sai ensi-iltansa Kouvolan Teatterissa syyskuussa 2020.[143]

Taiteilijakuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka esitti urallaan musiikkia hyvin laajasti, ja hänen musiikillinen suuntansa oli käymistilassa lähes jatkuvasti. Hän aloitti uransa laulamalla rautalankamusiikkia ja sen ohella rajua rock and rollia, mistä hän siirtyi beatmusiikkiin. Siitä hän jatkoi souliin sekä otti tuntumaa psykedeliaan ja jazzvaikutteisiin. Kirka esitti myös funkia, diskoa, heviä ja etenkin iskelmää. Uransa loppuvaiheessa hän levytti myös konepohjaista musiikkia.[144]

Kirkan omaa musiikkimakua edustivat raskas rock ja soul.[15] Häntä vaivasi pitkään keikka- ja levymateriaalien välinen risririita: keikoillaan Kirka esitti rockia, soulia ja rhythm and bluesia huuliharpun kanssa, mutta levyillään hän oli suomalaiseen materiaaliin siirryttyään poppari, iskelmälaulaja ja viihdetaiteilija.[4] Tämän hän teki levy-yhtiöiden ohjaamana miellyttääkseen suomalaista makua.[144] Esimerkiksi hänen uransa alkuvaiheen singlet olivat ajanmukaisesti pääasiassa kevyttä käännöspoppia. 1970-luvulla Kirka hankkiutui eroon levypomojen käskytysvallasta levyttääkseen itselleen mieluisampaa musiikkia.[15] 1980-luvulla hän levytti kaksi hard rock -albumia, mutta ongelmana olivat taloushuolet. Danny on sanonut, että Kirka joutui ”sossun luukulle” musiikillisten intressiensä vuoksi.[109]

” Itse olen hyväksynyt alan edellyttämät realiteetit – jos aikoo itsensä ja perheensä elättää, ei kannata hakata päätä seinään. On tehtävä sellaista musaa, joka löytää yleisönsä, mutta silti ei tarvitse sieluaan myydä, keikoilla voi esittää sitä musiikkia, jota itse rakastaa. Se ei ole laskelmointia, vaan tosiasioiden silmiin katsomista ja hyväksymistä. ”

– Kirka[4]

Kirka levytti 1988 suurimman menestyskappaleensa ”Surun pyyhit silmistäni”. Aluksi hän piti kappaletta ”kamalana humppana” ja kieltäytyi laulamasta sitä, kunnes sovitusta muokattiin reggaen suuntaan.[4] Kappale helpotti Kirkan talousongelmia, mutta siitä huolimatta Kirka oli vastahakoinen, koska hän halusi edelleen laulaa rockia eikä iskelmää.[109] Samalla crossover-iskelmän reseptillä Kirka levytti useita muitakin suurille ikäluokille suunnattuja albumeja, mutta lopulta hän kyllästyi saman kaavan toistamiseen.[15] Näiden Flamingo-kauden iskelmälevyjen (1988–1994) tyypillisiä teemoja olivat tunteet, kaipuu, yöksi viereen jääminen ja yhteiset haaveet.[145]

Toimittaja Jukka Lindforsin mukaan Kirkan uran voi kiteyttää kolmen kappaleeseen. ”Hetki lyö” oli hänen läpimurtonsa, ”Born to Be Wild” hänen rock-tavaramerkkinsä ja ”Surun pyyhit silmistäni” aloitti hänen urallaan uuden nousun.[112]

Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi[146] ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.[119]

Laulaja ja esiintyjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka oli laulajana hyvin laaja-alainen, ja hänen äänensä oli raspinen.[147] Hän sai vaikutteita laulutyyliinsä Little Richardilta.[15] Uran alussa hänen äänenkäyttöään verrattiin Little Richardin lisäksi Ray Charlesiin ja etenkin James Browniin.[148] Kun keikkamyyjä ja ääniohjaaja Reino Bäckman kuuli nuoren Kirkan laulavan, hän arvosteli tämän äänenkäyttöä karkein sanoin.[149]

Kirka esiintyy Rajamäellä kesällä 1971.

Kirka ei käynyt laulunopettajalla, koska halusi varjella ääntään ulkopuoliselta vaikuttamiselta. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Kirka otti muutaman tunnin Ture Aralta, joka opetti hänelle oikeanlaista hengitystekniikkaa.[150]

Danny on sanonut, että Kirkan rytmitaju oli hämmästyttävän hyvä pohjoismaiseksi laulajaksi. Hän kutsui Kirkaa ”Suomen ainoaksi laulavaksi saksofoniksi”, ja erittäin tapuisalla äänenvärillään Kirka pystyi tulkitsemaan sekä balladeita että Ray Charlesin ja James Brownin tyylistä soulia ja gospeliakin. Danny nostaa esiin myös sen, että aikansa valtavirrasta poiketen Kirka ei tyytynyt iskelmiin vaan hänellä oli rohkeutta ja tyylitajua valita linja, johon kuuluivat pop ja rock.[147] Dannyn mukaan Kirkalla olisi voinut olla edessään ura ulkomailla, jos joku kansainvälinen manageri olisi ymmärtänyt hänen lahjakkuutensa.[134] Vuonna 2022 ilmestyneen Kirka – Hetki lyö -teoksen kirjoittaneen Petri Lahden mukaan Kirkan taito etsiä ja löytää esittämäänsä kappaleeseen tunnetta oli suomalaiselle laulajalle poikkeuksellinen.[151]

Pave Maijasen mukaan Kirkan sydämellinen luonne ja persoona olivat hänen vahvuutensa myös laulajana. Maijanen uskoo, että nämä piirteet välittyivät hänestä myös esiintyjänä, mikä oli varmasti iso syy hänen suosioonsa. Maijanen on sanonut, että Kirka ei ollut lauluntekijä eikä säveltäjä mutta sitäkin rankempi esiintyjä.[147] Kassu Halosen mukaan Kirka antoi esiintymisissään aina kaikkensa riippumatta siitä, kuinka paljon yleisöä oli paikalla. Lasse Norreksen mielestä Kirka omaksui tämän ajattelutavan entiseltä yhtyekaveriltaan Remu Aaltoselta. Norreksen mukaan Kirkalla oli samanlainen vimma ja sisäinen ominaisuus esiintymiseen ja viihdyttämiseen kuin Remulla, Dannyllä ja Kari Tapiolla.[9] Kirkan ominaisuudet laulajana eivät aina välittyneet levyltä, minkä vuoksi hänelle kehittyi jo uransa alussa maine tulkitsijana, joka oli kuulemisen lisäksi myös nähtävä.[152]

Kirkan esiintymiset olivat tarkkaan mietittyjä kappaleiden välisiä puheita myöten, eikä hän siksi mielellään muuttanut keikkakonseptiaan.[126] Hän oli myös erittäin tarkka esiintymistensä äänentoistosta.[153]

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkan toinen vaimo Paula Nummela on kuvannut Kirkaa vaikeasti lähestyttäväksi ihmiseksi, jolla oli vaikeuksia paljastaa todellista, vakavampaa itseään, jonka hän oli piilottanut iloisen roolinsa alle. Nummelan mukaan ulkokuoren alla Kirkalla oli sielunelämä, johon tutustuminen vei kaksikymmentä vuotta.[109] Kirkan sisaren Muskan mukaan Kirka oli taivaanrannan maalari, optimisti ja pilvissä eläjä. Muska on sanonut, että Kirka teki liikaakin töitä eikä suostunut hänen ehdotuksiinsa keikkatauoista. Myös Kassu Halonen on nostanut esiin Kirkan ahkeruuden, ja hänen mukaansa kaksi viikkoa oli maksimimäärä, jonka Kirka pystyi olemaan lomalla ja pois keikoilta.[9] Kirka oli jo lapsena vilkas, mutta kuitenkin isoveljeään Sammya huomattavasti tasaisempi, ja hänellä oli tapana vetätyä omiin oloihinsa pohdiskelemaan.[154]

” Kirka oli arka, ujo ja liian kiltti. Hän oli kumminkin tähtien suojatti. Hänelle kävi kuitenkin jostain kumman syystä niin kuin käy monelle muullekin kuninkaalliselle artistille, että musta enkeli vei päivänsankarin. ”

– Remu Aaltonen, Kirkan yhtyekaveri 1960-luvulta[155]

Kirkaa on kuvattu kiltiksi ja sydämelliseksi. Esimerkiksi Pave Maijanen sanoi Kirkan olevan ikuinen veijari sekä mahdollisesti sydämellisin ihminen, jonka hän on koskaan tavannut.[109] Kassu Halosen mukaan Kirka oli kiltti ja lojaali ihminen, joka aina auttoi muita eikä koskaan puhunut pahaa kollegoistaan.[9] Kiltteyden vuoksi Kirka toisaalta allekirjoitti huonoja sopimuksia eikä ajanut omia etujaan. Siksi Kirka antoi itselleen lisänimen Juha-Matti Lammas.[4] Hän vältteli jo lapsena ristiriitoja ja pyrki sovittelemaan myös muiden erimielisyyksiä.[154] Levy-yhtiö CBS:n toimintaa hän kritisoi myöhemmin tiukin sanoin, mutta yhtiön suomalaisesta tuotannosta 1980-luvulla vastanneen Hans Raution mukaan välit Kirkaan olivat aina hyvät. Hän ei ollut vuoden 1984 euroviisumatkaa lukuun ottamatta koskaan nostanut esiin mitään epäkohtia tai ylipäätään sanonut yhtiöstä mitään ikävää. Kirka jopa poikkeuksetta kehui hänelle tarjottua levytysmateriaalia, vaikka myöhemmin hän sanoi olleensa pettynyt siihenkin[101]. Hänen lähtönsä yhtiöstä tulikin CBS:lle täytenä yllätyksenä.[156]

Lasse Norreksen mukaan Kirka oli vaatimaton ja jopa ujo. Hän auttoi muita, mutta ajoi itsensä välillä loppuun. Kuitenkaan hän ei antanut koskaan periksi. Norres huomasi, että Kirka käyttäytyi iloisesti myös silloin, kun hänen uransa oli alamaissa ja taloutensa kriisissä. Toisaalta Norres on sanonut, että Kirka oli huolissaan läheisistään, ja joskus hänen epäitsekkyytensä kuormitti häntä liikaa.[9] Petri Lahden mielestä Kirka olisi tarvinnut urallaan neuvonantajaksi Elvis Presleyn managerin Tom Parkerin kaltaisen henkilön.[157]

Ortodoksinen kirkko oli Kirkalle tärkeä asia, josta hän sai turvaa vaikeuksien hetkillä. Kirka oli käynyt kirkossa lapsesta asti vanhempiensa kanssa.[109] Danny on sanonut, että isoveli Sammy Babitzinin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1973 oli Kirkalle kova isku, mutta siihen nähden hän hallitsi itsensä hyvin. Danny uskoo, että Kirkan uskonnollinen tausta vaikutti asiaan.[158] Myös Kirka itse kertoi lehdistölle avoimesti kuulumisestaan ortodoksiseen seurakuntaan ja siihen liittyvistä muistoistaan. Sen sijaan venäläisiä sukujuuriaan hän ei juurikaan tuonut esille ja vastaili aiheeseen liittyviin kysymyksiin lehdissä monesti hyvin lyhyesti. Creatures- ja Mosaic-aikojen yhtyekaveri Vladimir ”Nikke” Nikamo on sanonut, ettei hän yrityksistään huolimatta onnistunut kertaakaan käymään Kirkan kanssa kunnollista keskustelua venäjäksi, vaikka se oli heidän yhteinen äidinkielensä.[159]

Kirka tunnettiin innokkaana lenkkeilyn harrastajana, ja hän teki pitkiä 10–20-kilometrin mittaisia lenkkejä. Hän innostui lenkkeilystä 1990-luvun alussa. Kirka nähtiin usein juoksemassa kotikulmillaan Helsingin Kruununhaassa, minkä vuoksi hän sai lempinimen ”Liisankadun Vireeni”.[5] Hän juoksi kesäkuussa 2004 Tukholman maratonin aikaan 4.43.42.[129] Kuntoiluharrastuksen ohessa hän lopetti jo lapsena aloittamansa tupakoinnin.[5]

Pukeutuminen merkitsi Kirkalle paljon, ja uran alussa hänen kaikki palkkiorahansa kuluivat uusiin vaatteisiin.[160] Vuonna 1969 Nuorten Muotineuvosto valitsi Kirkan Suomen parhaiten pukeutuvaksi nuoreksi.[109] Seuraavana vuonna hän oli Miesten Muotineuvoston kymmenen parhaan pukeutuvan miehen listalla. Usein ennen konsertteja Kirkalla oli tapana rauhoittua ja keskittyä silittämällä paitojaan.[161]

Kirka on sanonut, ettei hänellä koskaan ollut roolia tai imagoa, koska hän koki alusta lähtien, ettei kykene kaksoisroolien vetäjäksi tai valehtelijaksi. Hänen mukaansa Kirill Babitzin ja Kirka olivat täsmälleen sama henkilö. Myöskään nimi Kirka ei ollut taiteilijanimi – joka jakaisi persoonan siviiliin ja julkiseen – vaan lempinimi, jota läheisetkin olivat käyttäneet hänestä lapsuudesta saakka.[162]

Suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka oli Suomen suosituimpia rock- ja iskelmälaulajia.[163] Hänen levyjensä kokonaismyynti ylitti 1990-luvun loppuun mennessä miljoonan äänitteen rajan, tuolloin ainoana miessolistina Suomessa.[164] Kultalevyrajan ylittäneitä äänitteitä on myyty yli 754 000 kappaletta.[118] Kirkan levyttämistä kappaleista tunnetuimpia ovat ”Surun pyyhit silmistäni”, ”Hetki lyö” ja ”Hengaillaan”.[163]

Kirkan levyistä myydyin on albumi Surun pyyhit silmistäni, jota on myyty yli 214 000 kappaletta, ja joka on Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin kotimainen albumi.[165] Kirkan seuraavaksi myydyimmät levyt ovat yli 100 000 kappaletta myyneet Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990). Niistä on myönnetty platinalevy, kuten myös albumeista Tie huomiseen (1996) ja Hetki lyö: 1967–1997 (1997). Kultaa ovat myyneet Hengaillaan (1984), R.O.C.K. (1986), Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992), Kirka (1994), 40 unohtumatonta laulua (2007) ja Kaikki parhaat 1967–2007 (2007).[118]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kirkan diskografia

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[166]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Rooli
1966 Topralli The Creaturesin laulaja (kreditoimaton)[167]
1970 Takiaispallo pop-yhtyeen laulusolisti[168]

Dubbaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Petri Lahden Kirka – Hetki lyö -kirjan (2022) mukaan Kirka liittyi Creaturesiin vasta vuonna 1963.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Margit Arvonen: Muska-siskon haastattelu iltalehti.fi. Viitattu 28.1.2011.
  2. ↑ Raila Kinnunen, Tää on mun juttuni, (Arkistoitu – Internet Archive) Apu, luettu 23.5.2008
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 6.2.2021.
  4. ↑ a b c d e f g Kinnunen, Raila: 70 vuotta Kirkan syntymästä: "Poismennyttä ihmistä voi ajatella ilolla – Lähtijällä on nyt hyvä olla, hänellä ei ole hätää, ei kipua eikä tuskaa" Apu. 22.9.2020. Viitattu 14.2.2021.
  5. ↑ a b c d e Marttinen, Vesa: Lenkkeilevä Kirka oli tuttu näky Kruununhaassa Yle. 28.1.2017. Viitattu 8.2.2021.
  6. ↑ Mattlar, Mikko: Anna Babitzin teki ensimmäisen levynsä 13-vuotiaana mutta valitsi myöhemmin perhe-elämän Helsingin Sanomat. 23.4.2021. Viitattu 2.11.2021.
  7. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 34.
  8. ↑ Miettinen 2022, s. 32.
  9. ↑ a b c d e Lehtikanto, Katariina: Kirka Babitzin olisi täyttänyt 70 vuotta Iltalehti. 26.9.2020. Viitattu 25.2.2021.
  10. ↑ a b c d e f g h i j Latva & Tuunainen 2004, s. 189.
  11. ↑ Miettinen 2022, s. 28.
  12. ↑ a b Elämäkerta: 1950-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  13. ↑ a b c d e f g Elämäkerta: 1960-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  14. ↑ a b Hopi, Anna: Tiedätkö, mikä sysäsi Kirkan musiikkiuralle? "En osannut aluksi edes laulaa" Iskelma.fi. 31.1.2017. Viitattu 15.3.2021.
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m Lindfors, Jukka: Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi Elävä arkisto. 26.11.2010. Yleisradio. Viitattu 21.2.2021.
  16. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 56.
  17. ↑ Lahti 2022, s. 11.
  18. ↑ Lahti 2022, s. 12.
  19. ↑ Miettinen 2022, s. 30.
  20. ↑ Lahti 2022, s. 22.
  21. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 63.
  22. ↑ Popp 2002, s. 39.
  23. ↑ Lahti 2022, s. 59–60, 283, 74.
  24. ↑ Lahti 2022, s. 49–50, 53.
  25. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 120, 123.
  26. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125.
  27. ↑ Lahti 2022, s. 56–57.
  28. ↑ Popp 2002, s. 82.
  29. ↑ Lahti 2022, s. 63.
  30. ↑ Lahti 2022, s. 78–79.
  31. ↑ Miettinen 2022, s. 45–46.
  32. ↑ Lahti 2022, s. 119.
  33. ↑ Lahti 2022, s. 104–106.
  34. ↑ Lahti 2022, s. 106.
  35. ↑ Lahti 2022, s. 288.
  36. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 102.
  37. ↑ Lahti 2022, s. 108–109.
  38. ↑ Lahti 2022, s. 60.
  39. ↑ Lahti 2022, s. 113.
  40. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 129–131.
  41. ↑ Lahti 2022, s. 130.
  42. ↑ Lahti 2022, s. 145.
  43. ↑ a b Lahti 2022, s. 145.
  44. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 115–116.
  45. ↑ Lahti 2022, s. 143–144.
  46. ↑ Popp 2002, s. 118.
  47. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 140.
  48. ↑ Lahti 2022, s. 152.
  49. ↑ a b c d Lehtonen 1983, s. 251.
  50. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 119.
  51. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 118–119.
  52. ↑ Lahti 2022, s. 163.
  53. ↑ Lahti 2022, s. 164–165.
  54. ↑ a b c d e f Elämäkerta: 1970-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  55. ↑ Lahti 2022, s. 172–174.
  56. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 150.
  57. ↑ Lahti 2022, s. 169–171.
  58. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125–126.
  59. ↑ a b Lahti 2022, s. 176.
  60. ↑ Lehtonen 1983, s. 251–252.
  61. ↑ Lahti 2022, s. 179.
  62. ↑ a b Lahti 2022, s. 182.
  63. ↑ Lahti 2022, s. 164–165.
  64. ↑ Lahti 2022, s. 183–184.
  65. ↑ a b c d Lehtonen 1983, s. 252.
  66. ↑ Lahti 2022, s. 180.
  67. ↑ Lahti 2022, s. 182–183.
  68. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 168.
  69. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 169.
  70. ↑ a b Kirka - laulava perheenisä 21.12.2006. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  71. ↑ Leveelä, Kaisla: Julkisuutta pakoillut Kirkan tytär: Nuorena kuvittelin olevani kiinnostava Aamulehti. 3.8.2016. Viitattu 24.3.2021.
  72. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  73. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 175.
  74. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  75. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 178–179.
  76. ↑ Lahti 2022, s. 185.
  77. ↑ Lahti 2022, s. 186–187.
  78. ↑ a b Lahti 2022, s. 188.
  79. ↑ Islanders: Speed-albumin tekijätiedot sisäpussissa (Satsanga MMLP 18, 1977).
  80. ↑ Lahti 2022, s. 190–192.
  81. ↑ Lahti 2022, s. 196–199.
  82. ↑ Lahti 2022, s. 203.
  83. ↑ Lahti 2022, s. 202–205.
  84. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 180.
  85. ↑ Lahti 2022, s. 210.
  86. ↑ a b c d Elämäkerta: 1980-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  87. ↑ Lahti 2022, s. 235.
  88. ↑ Lahti 2022, s. 206–210.
  89. ↑ Arppe, Joonas: Suomen ensimmäinen heavy metal -yhtye Sarcofagus lopettaa toimintansa Yle. 2.1.2021. Viitattu 9.2.2021.
  90. ↑ Lahti 2022, s. 307.
  91. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 171, 178.
  92. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 187.
  93. ↑ Lahti 2022, s. 211–213.
  94. ↑ Lahti 2022, s. 307–308.
  95. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 180. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  96. ↑ Lahti 2022, s. 219–225.
  97. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 195–198.
  98. ↑ Lahti 2022, s. 222.
  99. ↑ Lahti 2022, s. 312.
  100. ↑ Lahti 2022, s. 233–234.
  101. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 199.
  102. ↑ Lahti 2022, s. 228, 312.
  103. ↑ Schildt, Saku: 10 vuotta Kirkan kuolemasta Soundi.fi. 31.1.2017. Viitattu 17.2.2021.
  104. ↑ Lahti 2022, s. 237–238, 313.
  105. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 201–202.
  106. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 212.
  107. ↑ Lahti 2022, s. 238–239.
  108. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 212–213.
  109. ↑ a b c d e f g h Järvinen, Miikka: Kirkan kuolemasta 10 vuotta Seura. 31.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  110. ↑ a b Latva & Tuunainen 2004, s. 189–190.
  111. ↑ ÄKT:n tietokanta, (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 9.3.2010
  112. ↑ a b Lindfors, Jukka: Näihin kolmeen biisin kiteytyy Kirkan pitkä ura Apu. 31.1.2007. Viitattu 21.2.2021.
  113. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 244.
  114. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 217–218.
  115. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 225, 228–229.
  116. ↑ a b c d e f g h Elämäkerta: 1990-luku Kirka.fi. Viitattu 20.2.2021.
  117. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 229.
  118. ↑ a b c d Kulta- ja platinalevyt – Kirka IFPI.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Arkistoitu 22.7.2019. Viitattu 14.3.2021.
  119. ↑ a b c d e f g h i Latva & Tuunainen 2004, s. 190.
  120. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 240–241.
  121. ↑ Saksala, Elina: Kisu – Onnestain on puolet sinun, s. 157–165. Reuna, 2019. ISBN 978-952-7221-91-4
  122. ↑ Lahti 2022, s. 244–248.
  123. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 233–235.
  124. ↑ Oliver ja kumppanit: Suomalaiset äänet Willdubguru. Viitattu 14.8.2021.
  125. ↑ a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 242–243.
  126. ↑ a b Ylimutka, Leena: Kirka kieltäytyi ensin hittibiisinsä esittämisestä Iltalehti. 31.1.2017. Viitattu 6.7.2021.
  127. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 257.
  128. ↑ Miettinen 2022, s. 266.
  129. ↑ a b c d e f g h i Elämäkerta: 2000-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  130. ↑ a b Kirka haudan lepoon Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 6.8.2021.
  131. ↑ Miettinen 2022, s. 307.
  132. ↑ Lahti 2022, s. 269.
  133. ↑ Suhonen, Mikko: Kirka: Kaikki singlet 1967-2007 ([vanhentunut linkki]) Mtv3.fi. 15.11.2007. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 9.1.2023.
  134. ↑ a b c Lindeman, Iina: Kymmenen vuotta kuolemasta MTV3. 28.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  135. ↑ a b Asikainen, Merja: Kirkan vaiettu kuolinsyy viimein julki Ilta-Sanomat. 18.9.2019. Viitattu 18.2.2021.
  136. ↑ Kirka kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Ilta-Sanomat. 31.1.2007. Viitattu 18.2.2021.
  137. ↑ a b Auremaa, Tomi: Sairaus piinasi Kirkaa pitkään Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 18.2.2021.
  138. ↑ Makkonen, Nita: 10 vuotta Kirkan kuolemasta Ilta-Sanomat. 31.1.2017. Viitattu 19.2.2021.
  139. ↑ Räsänen, Mikko: Kirka haaveili hevilaulajaksi siirtymisestä Ilta-Sanomat. 7.8.2008. Viitattu 19.2.2021.
  140. ↑ Kirkan vanhoja levyjä julkaistaan uudestaan Yle. 23.3.2007. Viitattu 17.2.2021.
  141. ↑ Miettinen 2022, s. 307–308.
  142. ↑ a b c d Elämäkerta: 2010-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  143. ↑ Elämäkerta: 2020-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  144. ↑ a b Lahti 2022, s. 6.
  145. ↑ Lahti 2022, s. 323.
  146. ↑ Tarja Närhi, Jukka Lindors: Kirillin vuosikymmenet 1.2.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  147. ↑ a b c Danny: Kirkan uran kruu­nu­na laulu Surun pyyhit sil­mis­tä­ni Kaleva. 31.1.2007. Viitattu 22.2.2021.
  148. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 105.
  149. ↑ Popp 2002, s. 203.
  150. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 71–72.
  151. ↑ Lahti 2022, s. 9.
  152. ↑ Lahti 2022, s. 77.
  153. ↑ Ylönen, Ulla: Kirka-hysteria kuumensi naiset vielä 2000-luvullakin Yle Uutiset. 7.3.2015. Viitattu 8.3.2021.
  154. ↑ a b Miettinen 2022, s. 27.
  155. ↑ Kostiainen, Pasi: Ystävät muistelevat 10 vuotta sitten kuollutta Kirkaa Ilta-Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 3.3.2021.
  156. ↑ Lahti 2022, s. 234.
  157. ↑ Lahti 2022, s. 7.
  158. ↑ Snellman, Saska (toim.): Danny, s. 142. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24624-7
  159. ↑ Lahti 2022, s. 44–45-
  160. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 121.
  161. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 122.
  162. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 262.
  163. ↑ a b Kirkan kuolemasta 10 vuotta – katso kuvat elämän varrelta Mtvuutiset.fi. 31.1.2017. Viitattu 26.9.2024.
  164. ↑ Babitzin & Kinnunen 2007, s. 218.
  165. ↑ Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit Musiikkituottajat, IFPI Finland. Viitattu 14.3.2021.
  166. ↑ Diskografia, yhteenveto Kirka.fi. Viitattu 16.2.2021.
  167. ↑ Topralli Elonet.finna.fi. Viitattu 21.11.2021.
  168. ↑ Takiaispallo Elonet.finna.fi. Viitattu 21.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirka&oldid=22706171”