King Diamond

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
King Diamond
King Diamond esiintymässä Moskovassa vuonna 2006.
King Diamond esiintymässä Moskovassa vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1956 (ikä 68)
Kööpenhamina, Tanska
Muusikko
Taiteilijanimi King Diamond
Tyylilajit heavy metal, progressiivinen metalli, uusklassinen metalli,[1] shock rock,[2] black metal[1]
Soittimet laulu
kitara
kosketinsoittimet
Yhtyeet Brainstorm, Black Rose, Brats, Mercyful Fate, King Diamond
Levy-yhtiöt Roadrunner Records, Massacre Records, Metal Blade Records

King Diamond (oikealta nimeltään Kim Bendix Petersen, s. 14. kesäkuuta 1956 Kööpenhamina, Tanska) on tanskalainen heavy metal -muusikko. King Diamond on tunnettu laulutyylistään, jolle on ominaista runsas falsetin käyttö. Hänen äänialansa käsittää useita oktaaveja, ja Diamondia pidetään laajalti eräänä parhaista metallimusiikin laulajista.[1]

Diamond esiintyi nuoruudessaan useissa punk- ja metalliyhtyeissä. Tunnetuksi hän tuli 1980-luvun alun heavy metal -yhtye Mercyful Faten keulahahmona. Mercyful Faten hajottua hän perusti King Diamond -yhtyeen, jonka ensimmäinen albumi ilmestyi 1986.[1] Sooloyhtyeen diskografia käsittää 12 studioalbumia ja useita livealbumeja.[3]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim Bendix Petersen varttui kolmen nuoremman veljensä kanssa Hvidovren kunnassa Tanskan pääkaupunkiseudulla. Omien sanojensa mukaan hänellä oli läheiset välit vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, hieman ankara lapsuus mutta toisaalta paljon vapautta.[4] Petersenin vanhemmat pitivät itseään kristittyinä mutta olivat myös kiinnostuneita okkultismista. Petersenin isä oli toiminut toisen maailmansodan aikana Tanskan vastarintaliikkeessä.[5]lähde tarkemmin?

Kahdeksanvuotiaana Petersen aloitti jalkapallon harrastamisen. Hän saavutti lajissa junioritasolla mainittavaa menestystä ja edusti Tanskan nuorisomaajoukkueita eri ikäluokissa. Hän pelasi muun muassa Hvidovre IF:ssä Søren Lerbyn ja Frank Andersenin kanssa, joista sittemmin tuli Tanskan ensimmäisiä ammattijalkapalloilijoita.[6][7]lähde tarkemmin?

Musiikkiharrastuksen alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petersen kuunteli nuoruudessaan päivittäin tanskalaista radio-ohjelmaa, jossa soitettiin rock–musiikkia, ja äänitti paljon radio-ohjelmia kaseteille. Kuultuaan vuonna 1970 Jimmy Pagen kitaransoittoa Led Zeppelinin kappaleessa ”Communication Breakdown” hän päätti opetella soittamaan kitaraa. Seuraavana vuonna hän osti ensimmäisen levysoittimensa ja pari kuukautta myöhemmin ensimmäisen kitaransa. Hän sai vanhempiensa tutuilta lahjaksi yksinkertaisen vahvistimen, jonka tämäselvennä oli rakentanut itse. Petersen innostui mm. Black Sabbathista, Deep Purplesta ja Jethro Tullista, mutta Led Zeppelin pysyi hänen suosikkiyhtyeenään. Kouluvuosinaan Petersenillä ei ollut tyttöystäviä, sillä hän käytti kaiken aikansa jalkapalloharrastuksen ja musiikin parissa. Vaikka hän joutui olemaan paljon pois koulusta, hän sai melko hyvät arvosanat.[6]

Petersenin ensimmäinen yhtye oli nimeltään Brainstorm, johon hän liittyi vuonna 1973. Tällöin hän toimi vielä pelkästään kitaristina. Yhtyeen ensimmäisellä keikalla Petersen esiintyi meikattuna yhtyeen muiden jäsenten tavoin. Petersen oli saanut maskeerausidean nähtyään Alice Cooperin konsertin vuonna 1975. Jäsenet käyttivät taiteilijanimiä, ja Petersen valitsi nimekseen King Diamond.[4] Ajanpuutteen vuoksi hän luopui 20 vuoden iässä tavoittelemasta jalkapalloammattilaisen uraa ja alkoi suhtautua vakavammin musiikkiin. Lukiosta lähdettyään hän työskenteli vähän aikaa laboranttina muttei pitänyt työstään, koska hänen piti muun muassa työskennellä rottien parissa.[6]

Vuonna 1978 King Diamond jätti Brainstormin ja aloitti Black Rose -yhtyeen solistina. Hän olisi halunnut jatkaa kitaristina, mutta yhtye etsi nimen omaan laulajaa ja Black Rosen vanha kitaristi halusi soittaa yksin. Diamondin laulutyyli oli yhä kehittymätön ja muistutti lähinnä korkea-alaista huutamista. Huonon tekniikan vuoksi hänen äänensä tuli nopeasti käheäksi laulamisesta.[8] Diamond ei halunnut ottaa laulutunteja, ja ajan myötä hänen äänensä parani itsestään. Saatuaan konserttiyleisöltä palautetta hän alkoi kehittää falsettiaan, josta tuli myöhemmin hänen tunnusmerkinsä. Hän omaksui myös lisää satanistisia elementtejä lavashow’hunsa ja käytti rekvisiittana esimerkiksi sian päitä ja verta.[9]

Mercyful Fate

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mercyful Fate

King Diamond jätti Black Rosen joulukuussa 1980 noin kymmenen konsertin jälkeen. Tämän jälkeen hänet kutsuttiin punk-yhtye Bratsin solistiksi. Diamond suostui pyyntöön, ja hänen liittymisensä jälkeen Bratsin musiikki muuttui aikaisempaa raskaammaksi. Brats solmi myös levytyssopimuksen levy-yhtiö CBS:n kanssa, mutta yhteistyö päättyi CBS:n vaadittua yhtyeeltä pehmeämpää, tarttuvampaa tyyliä. King Diamond jätti Bratsin yhdessä Hank Shermannin kanssa. He liittyivät aikaisemmin Bratsissa soittaneen Michael Dennerin yhtyeeseen Danger Zone, joka muutti pian nimekseen Mercyful Fate.[8]

Mercyful Fate levytti kaksi albumia, jotka nousivat kulttimaineeseen. King Diamond jatkoi satanististen ja okkultisten teemojen ammentamista yhtyeen lavashow’hun ja musiikkiin. Tämä johti osaltaan musiikillisiin erimielisyyksiin yhtyeen toisen keulahahmon Shermanin kanssa. Don't Break the Oath –albumia seuranneen kiertueen jälkeen Diamond jättikin yhtyeen lähteäkseen soolouralle. Diamondin sooloyhtyeeseen liittyivät myös Michael Denner sekä basisti Timi Hansen.

Soolouran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercyful Faten hajottua King Diamond perusti uuden, omaa nimeään kantavan yhtyeen, jonka musiikki ja julkisuuskuva muistuttivat hänen edellisen yhtyeensä tyylistä. Mukaan tulivat myös Mercyful Faten kitaristi Michael Denner ja basisti Timi Hansen. King Diamond -yhtyeen kokoonpanot ovat vuosien mittaan vaihdelleet huomattavasti, ja nykyään sen ainoat alkuperäisjäsenet ovat kitaristi Andy LaRocque ja King Diamond itse.[1]

King Diamondin ensimmäinen albumi Fatal Portrait ilmestyi 1986. Seuraavana vuonna ilmestyi yhtyeen tunnetuin levytys Abigail,[1] joka pysyi Billboardin albumilistalla 13 viikkoa.[10] Myös vuonna 1988 ilmestynyt ”Them” menestyi hyvin,[1] ja sen saavuttama 89. sija oli King Diamondin paras listasijoitus Yhdysvalloissa.[10] Vuosikymmenen vaihteessa ilmestyivät vielä Conspiracy ja The Eye.[1] Ne eivät yltäneet Abilgailin ja ”Themin” veroiseen menestykseen, mutta nousivat silti Billboardin listalle.[10]

NBC esitti lokakuussa 1988 TV-juontaja Geraldo Riveran ohjelman Devil Worship: Exposing Satan’s Underground, jossa väitettiin metallimusiikkiyhtyeiden yllyttävän nuorisoa Saatanan palvontaan ja raakoihin rituaalimurhiin. Eräs ohjelmassa mainituista muusikoista oli King Diamond.[11] Tapaus herätti suuren kohun. Samoihin aikoihin Gene Simmons haastoi Diamondin oikeuteen, koska tämän kasvomaalaus muistutti liikaa Simmonsin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa käyttämää meikkiä. Juttu sovittiin oikeussalien ulkopuolella, ja Diamond muutti kasvomaalauksensa tyyliä.[1]

Mercyful Faten paluu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercyful Fate oli 1990-luvun alkuun mennessä saavuttanut kulttimaineen, ja monet thrash- ja death metal -yhtyeet nimesivät sen tärkeäksi esikuvakseen. Yhtye perustettiin uudestaan ja julkaisi vuosina 1993–1999 viisi uutta studioalbumia.[1] King Diamond laittoi yhtyeen tauolle vuonna 2000, koska halusi jälleen keskittyä soolouraansa.lähde?

Paluu soolouralle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun puolivälissä Diamond alkoi muutaman vuoden tauon jälkeen julkaista uusia sooloalbumeja. Vuonna 1995 ilmestynyt The Spider’s Lullabye oli ensimmäinen Metal Bladen kautta julkaistu King Diamond -levytys. The Graveyard (1996) ja Voodoo menestyivät hyvin varsinkin Suomessa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyivät vielä House of God (2000), Abigailin jatko-osa Abigail II: The Revenge (2002), The Puppet Master (2003) ja Give Me Your Soul... Please (2007), joka sai Grammy-ehdokkuuden.[1]

Abigail II: The Revenge –albumin aikoihin hän tapasi unkarilaisen Livia Zitan, josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa. Zita oli myös taustalaulajana mukana vuoden 2002 jälkeen ilmestyneillä albumeilla. Vuonna 2009 King Diamondista muuntui pelattava hahmo Guitar Hero: Metallica -pelissä, jossa hän esiintyy Mercyful Faten laulussa ”Evil”.lähde?

Marraskuussa 2010 King Diamond joutui sairaalaan sydänongelmien vuoksi. Hänellä havaittiin olleen useita sydänkohtauksia sekä sepelvaltimotauti. Diamondille tehtiin sepelvaltimon ohitusleikkaus onnistuneesti, ja hän pääsi joulukuun alussa kotiin toipumaan. Diamondin musiikilliset projektit joutuivat kuitenkin tauolle.[12] Joulukuussa 2011 Diamond esiintyi lavalla Metallican kanssa Metallican 30-vuotisjuhlissa San Franciscossa,[13] ja kesäkuussa 2012 King Diamond -yhtye teki esiintyi Sweden Rock Festivalissa. Comeback-konserttia seurasi kiertue, jonka aikana yhtye esiintyi mm. Tuska-festivaaleilla kesäkuussa 2013.[14]

Vuonna 2013 Diamond esiintyi vierailevana laulajana tanskalaisyhtye Volbeatin albumilla Outlaw Gentlemen & Shady Ladies, mikä toi hänelle uuden Grammy-ehdokkuuden.[1]

Mercyful Faten uusi paluu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 Mercyful Fate teki paluun keikkalavoille ja esiintyi myös Helsingin Tuska-festivaaleilla.lähde?

Lavaesiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diamondilla on tapana käyttää lavaesiintymisissään mikrofonia joka on kiinni kahdessa reisiluussa joista muodostuu risti. Toinen asia, jota King käytti esiintymisissään 80-luvun alussa, oli ihmispääkallo "Melissa", joka varastettiin 80-luvun puolivälissä esiintymisen jälkeen Alankomaissa. Vuonna 2006 julkaistiin artikkeli jonka mukaan "Melissa" olisi palautettu takaisin Kingille [15], mutta tämä paljastui myöhemmin huijaukseksi ja kallo on edelleen kateissa. 1980-luvun loppupuoliskolla KISS-yhtyeen basisti Gene Simmons valitti Kingin käyttämän kasvojen meikkaustyylin olevan liian lähellä hänen omaansa, tämän vuoksi on olemassa harhaluulo että Diamond olisi vaihtanut maalauskuviointiaan Simmonsin uhkailujen perusteella mutta tällä ei ole mitään tekemistä maalaustyylien vaihtumisten kanssa.

Satanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King Diamond on yksi Saatanan kirkon kuuluisimmista jäsenistä ja hän oli hyvissä väleissä kirkon perustaneen satanisti Anton Szandor LaVeyn kanssa. Vaikka King on tunnettu kristinuskoa vastaan hyökkäilevistä sanoituksistaan ja kristittyjä arvostelevista mielipiteistään, hänellä ei todellisuudessa ole mitään kristittyjä vastaan (keskustelu lehdestä MegaMetal Kerrang! #1). Huomattavaa on myös, että aiemmin Mercyful Fatessa sekä musiikissa että esiintymisessä vahvasti esillä ollut okkultismi muuttui Kingin omassa yhtyeessä lähemmäksi yliluonnollisia kauhuelokuvateemoja. Uskonto (=kristinusko) oli kuitenkin yhä vahvasti mukana monissa hänen kirjoittamissaan tarinoissa, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.lähde?

Vuonna 2006 tehdyn haastattelun mukaan,lähde tarkemmin? King Diamond kertoi ettei enää varsinaisesti kuulu mihinkään uskontokuntaan, koska uskonto on saanut niin monet ihmiset tappamaan toisiaan, vaikkei Jumalan olemassaoloa pystytä mitenkään todistamaan. Diamond kertoo että hän on saavuttanut pisteen elämässään, jolloin hän on kokonaan lopettanut uskomasta mihinkään uskonnolliseen, eikä hän tiedä mitä vastata, kun häneltä kysytään onko hän satanisti vai ei.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mercyful Faten diskografia ja King Diamondin diskografia

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloyhtyeen kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo King Diamondin jäsenistä
  • King Diamond — laulu, kosketinsoittimet (1985–)
  • Andy LaRocque — kitara, kosketinsoittimet (1985–)
  • Mike Wead — kitara (1991–1993, 2000–)
  • Pontus Egberg — bassokitara (2014–)
  • Matt Thompson — rummut (2000–)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Prato, Greg: King Diamond: Artist Biography. AllMusic. Viitattu 28.6.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Sharma, Amit: A Brief History Of The World's Greatest Shock Rockers Kerrang!. 4.9.2018. Viitattu 23.5.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Discography: King Diamond AllMusic. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b The Complete Biography of King Diamond covenworldwide.org.
  5. ↑ Gitter, Mike: King Diamond’s Terrifying Conspirarcy. Thrash, 1989, s. 19–22. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Kühnemund, Götz: A History of Horror. Rock Hard, November 2010, nro 282, s. 20–27. (englanniksi)
  7. ↑ Putterford, Mark: A Kind of Magic. Kerrang!, 1987, s. 10. (englanniksi)
  8. ↑ a b The complete biography of King Diamond covenworldwide.org.
  9. ↑ Grow, Kory: King Diamond Returns (With Human Bones) After Death-Defying Decade Rolling Stone. 30.6.2014. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  10. ↑ a b c King Diamond Billboard. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Clark, Kenneth R.: Geraldo Takes on the Devil Himself Chicago Tribune. 18.10.1988. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  12. ↑ King Diamond Undergoes Triple-Bypass Heart Surgery December 11, 2010. Blabbermouth.net. Viitattu 13.12.2010.
  13. ↑ 2011 Tour Photos - 12/7/2011 - The Fillmore - San Francisco, CA Facebook. Viitattu 7.3.2012.
  14. ↑ King Diamond esiintyjäksi Tuska-festivaaleille HS.
  15. ↑ King Diamond's Melissa Recovered 27. elokuuta 2006. American Nihilist Underground Society, ANUS.com. Viitattu 27.4.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
King Diamond
Studioalbumit
EP:t

Demo • The Dark Sides • Collector's Item

Livealbumit

In Concert 1987: Abigail • Deadly Lullabyes: Live

Kokoelmat

A Dangerous Meeting • Nightmare in the Nineties • Decade of Horror • The Best of King Diamond

Singlet

"No Presents for Christmas" • "Halloween" • "The Family Ghost" • "Welcome Home" • "Eye of the Witch" • "Masquerade of Madness"

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=King_Diamond&oldid=22524480”