Kilpukkakasvit
| Kilpukkakasvit | |
|---|---|
 Tiuhavesiruton (Egeria densa, syn. Elodea densa) kukka. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Ylälahko: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: |
Kilpukkakasvit Hydrocharitaceae Juss. |
| Katso myös | |
Kilpukkakasvit (Hydrocharitaceae) on yksisirkkaisten Alismatales-lahkoon kuuluva kasviheimo, jossa on 18 sukua ja 116 lajia. Kilpukkakasvit ovat vesikasveja, jotka kasvavat pääasiassa sisävesissä, mutta on myös meressä kasvavia lajeja. Karibianmeri ja Intian valtameri ovat merilajien pääasiallisinta esiintymisaluetta. Sisävesilajeja on kaikilla mantereilla, Afrikassa vain pohjoisosissa.[1]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpukkakasvit ovat vesikasveja, minkä vuoksi puusolukosta puuttuvat putkilot. Varren sisäketto (endodermi) on heikosti kehittynyt tai sen soluissa on paksut soluseinät. Lehtikanta voi olla tuppimainen. Muutoin lehdet ovat tavallisesti erilaistumattomia, joillakin on valeruoti.[1]
Kukintoa tukee kaksi usein yhteenkasvanutta ylälehteä. Siitepölyhiukkasessa ei ole huokosia ja sen pintakerros (eksiini) on ohut tai puuttuu. Kukassa on tavallisesti kolme joutoheteistä muuntunutta mesiäistä.[1]
Kilpukkakasveilla on kehänalainen sikiäin, jossa on selvästi sikiäimen seinämästä esiin työntyvät istukat tai istukkatyyppi on laminaarinen eli lapaistukka. Vartaloita on yksi, se on lyhyt, ja luotit ovat tavallisesti kahtiajakautuneita. Siemenaiheita on kolme tai useampia. Hedelmä on usein vaihtelevissa määrin mehevä. Siemenkuoressa on kivisoluja. Siemenaiheen kalatsasta kehittyy siemenen ravintovarasto eli endospermi, ja siihen tunkeutuu yksisoluisia haustorioita eli imuelimiä alkioripustimesta (suspensori). Kromosomiluku on kilpukkakasveilla huomattavan vaihteleva.[1]
Alaheimot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpukkakasvien 18 sukua ja 116 lajia jakautuvat neljään alaheimoon.[1]
Hydrocharitoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hydrocharitoideae-alaheimon muodostaa kaksi sukua: kilpukat (Hydrocharis) ja Limnobium. Niissä on yhteensä viisi lajia, jotka kasvavat lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla[1], mm. Suomessa kilpukka (Hydrocharis morsus-ranae). Alaheimon kasveilla on lehdissään leveät ja ehytlaitaiset lavat sekä valeruoti. Lehtikantaan liittyvät myös kielekkeet, jotka sijaitsevat kannan ja varren välissä tai parillisina sivuilla. Kasvit ovat yksikotisia: yksineuvoiset kukat sijaitsevat samassa kasviyksilössä. Hedekukissa on kolmen verho- ja kolmen terälehden kiehkurat ja 1–6 hedettä, emikukissa kolme verholehteä ja tavallisesti kolme terälehteä tai joskus teriö puuttuu. Emiö on yhdislehtinen, 3–9 emilehden muodostama. Sikiäin on kehänalainen. Siemenaiheet ovat suoria. Siemenkuoren uloimman solukerroksen solut ovat hyvin suurentuneet. Kromosomiluku alaheimossa vaihtelee n = 7–11, 13–15.[1]
Stratiotoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimossa on vain yksi laji, Suomessakin tavattava sahalehti (Stratiotes aloides). Se on euraasialainen laji. Sahalehden lehdet ovat kolmessa rivissä ruusukkeena ja reunoiltaan piikkiset. Kasvi on kaksikotinen, ja sen kukissa on kolmilehtiset verhiö ja teriö. Hedekukissa on paljon heteitä, joista vain osa on fertiilejä. Emikasvien kukissa on joutoheteitä, kuusi erillistä emiä kahdessa kiehkurassa. Kromosomiluku n = 10 .[1]
Anacharidoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anacharidoideae-kilpukkakasveihin kuuluu seitsemän sukua ja 38 lajia, jotka kasvavat trooppisilla, subtrooppisilla ja lauhkeilla alueilla erityisesti Amerikassa. Lajeilla on asennoltaan kiehkuraiset tai kierteiset lehdet, jotka ovat yleensä kapeita, ehyt- tai piikkilaitaisia ja tavallisesti vailla valeruotia. Kukat ovat yleensä yksineuvoisia ja kasvit kaksikotisia. Hedekukat vapautuvat tavallisesti jo nuppuvaiheessa kellumaan vapaasti ympäriinsä päästäkseen kosketuksiin emikukkien kanssa. Emikukissa on tavallisesti pitkä maljamainen pohjus (hypanthium) ja joutoheteitä. Emiö on yhdislehtinen, tavallisesti kolmen, joskus useamman emilehden muodostama. Hedelmä on kota, joka ei avaudu tai avautuu epäsäännöllisesti. Kromosomiluku on alaheimossa vaihteleva.[1]
Hydrilloideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimossa on myös meressä kasvavia lajeja, kuten sen lajimäärältään suurimmassa suvussa näkinruohot (Najas, 40 lajia). Näkinruohot on lähes yleismaailmallinen suku, muuten alaheimon lajeja tavataan tropiikissa ja subtropiikissa, erityisesti Vanhan maailman puolella. Lehdet sijaitsevat kaksirivisesti tai kiehkuroissa ja ovat tavallisesti kapeita, ehyt- tai hammaslaitaisia; valeruoti puuttuu. Kukassa on tavallisesti kaksi-, harvoin yksikiehkurainen kehä, joka ei ole erilaistunut verho- ja terälehdiksi; joskus kehä puuttuu. Kukat ovat yksineuvoisia. Emikukissa on pohjusmalja, joutoheteitä ja yhdislehtinen kehänalainen sikiäin. Hedelmä on mehevä mutta kotamainen tai epäsäännöllisesti avautuva. Kromosomiluku n = 6–8, 10, 12, 15.[1]
Suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvut ja suomalaiset nimet:[2][3][4]
- Apalanthe Planch.
- Appertiella C.D.K.Cook & Triest
- Blyxa Noronha ex Thouars
- Egeria Planch. – tiuhavesirutot
- Elodea Michx. – vesirutot
- Enhalus Rich.
- Enhydrias Ridl.
- Halophila Thouars – melakit
- Hydrilla Rich. – vesipuuhkat eli kiehkuravesirutot, laji vesipuuhka eli kiehkuravesirutto (H. verticillata)
- Hydrocharis L. – kilpukat
- Lagarosiphon Harv. – vesihännät
- Limnobium Rich.
- Maidenia Rendle
- Najas L. – näkinruohot
- Nechamandra Planch.
- Oligolobos Gagnep.
- Ottelia Pers.
- Stratiotes L. – sahalehdet, laji sahalehti (S. aloides)
- Thalassia Banks ex C.Koenig – liehut
- Vallisneria L. – vallisneriat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja. ISBN 951-8942-57-9.
- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/ (englanniksi)