Kikka

Wikipediasta
13 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 29. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Sanan muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta. Muita Kirsi Siréneitä tai Sireneitä, katso Kirsi Sirén.

 

Kikka
Kirsi Hannele Sirén
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1964
Tampere
Kuollut3. joulukuuta 2005 (41 vuotta)
Tampere
Ammatti laulaja
Puoliso Hannu Sirén
Lapset 1
Muusikko
Taiteilijanimi Kikka
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1984–2005
Tyylilajit elektropop, disko, iskelmä, funk
Merkittävät teokset Mä haluun viihdyttää (1989)
Kiihkeät tuulet (1990)
Sukkula Venukseen (1990)
Onnen nainenkin silloin vasta saa (1991)
Tartu tiukasti hanuriin (1993)
Ota vaatteet pois (1994)
Soittimet Piano
Levy-yhtiöt AXR Music
Palkinnot

Emma, vuoden naissolistiehdokas 1991
Emma, vuoden naissolistiehdokas 1994

Kikka (oikealta nimeltään Kirsi Hannele Sirén, o.s. Viilonen) (26. lokakuuta 1964 Tampere – 3. joulukuuta 2005 Tampere) oli suuren suosion 1990-luvulla saavuttanut suomalainen pop- ja iskelmälaulaja. Kikka oli yli 330 000 albumin levymyynnillään[1] yksi Suomen kaikkien aikojen eniten myyneistä naisartisteista, jonka esiintymistyyli oli omaperäinen yhdistelmä energisyyttä, intohimoa ja leikillistä erotiikkaa.

Kikka keikkaili ilman taustabändiä niin sanotusti sing backinä eli hän lauloi etupäässä tietokoneella tuotettujen taustanauhojen päälle[2].

Kikan hittien rohkean eroottisista teksteistä vastasi aluksi salanimien Kirsi Sunila ja Inari Katramo taakse piiloutunut sanoittajakaksikko Juha Vainio ja Veikko Samuli. Juha Vainion poika Ilkka Vainio astui isänsä tilalle Juhan vuonna 1990 tapahtuneen kuoleman jälkeen käyttäen salanimeä Sipi Castrén. Veikko Samuli oli mukana Kikan taustatiimissä myös tuottajana ja säveltäjänä.[3]

Kikan kolme ensimmäistä levyä möivät platinaa. Hänen hittejään olivat muun muassa ”Sukkula Venukseen”, ”Mä haluun viihdyttää”, ”Tartu tiukasti hanuriin”, "Kiihkeät tuulet" ja ”Apinamies”.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka oli koulutukseltaan merkonomi. Ennen laulajanuraansa hän työskenteli pankissa ja myöhemmin meikkikonsulenttina sekä tiskijukkana.[3]

Kikan, tai vielä tuohon aikaan taiteilijanimeltään Cicca[4] on kirjoitettu esiintyneen ensimmäisen julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984[5], mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa[6]. Kikka löysi oman äänensä alkuvuodesta 1985 ja osallistui sen jälkeen laulunopettajansa innoittamana Finnlevyn kykykilpailuun[7]. Ensimmäisen oman DJ-singback-keikkansa hän sai sovittua Hämeenlinnan Seurahuoneelle[8]. Finnlevyn kykykilpailun kakkossijan siivittämänä Finnlevy tuotti Kikan ensimmäisen singlen ”Edes yhden kerran”. Singlen b-puolella julkaistiin Kikan tulkitsemana hidas balaldi "Taivaanrannan kulkija".[9] Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa Hittimittari-ohjelmassa singlen nimikkokappaleella, mutta jäi ilman suurempaa huomiota[10].

Kikka pestattiin laulavaksi tiskijukaksi tamperelaisen Maxim-ravintolan klubikerrokseen, jossa hän soitti muun muassa funkia, soulia ja vanhaa iskelmää[3] ja lauloi muun muassa Whitney Houstonia taustanauhojen päälle[11]. Kikan estoton tyyli sekä kansainvälisistä muoti- ja musiikkialan lehdistä inspiraatiota saaneet esiintymisasut vetosivat yleisöön.[12] Kikka ja ystävänsä musiikkitoimittaja-tiskijukka-kauppias Pia Temisevä ehdottivat laulajaduo Matti ja Tepon perustaman M&T Tuotannon johtajalle Asko Järvelle, että Kikalle tehtäisiin single.[12][3] Tämä johti levytyssopimuksen, eikä yhtiö asettanut muita ehtoja kuin sen, että Temisevästä olisi tultava Kikan manageri[13]. Järvi siirtyi kahden vuoden kuluttua Audiovoxille, ja Kikasta tuli yhtiön ensimmäinen levyartisti. Ensilevytyksestä sovittiin hotelli Tammerissa talvella 1988 käydyn neuvottelun jälkeen. Tamperelaishotellissa pidetyssä neuvonpidossa olivat kikan lisäksi sanoittaja Juha Vainio, poikansa Ilkka Vainio, säveltäjä Veikko Samuli ja Kikan sisar Kati[14].

Audiovoxissa haluttiin Kikan karistavan painostaan parikymmentä kiloa, jotta tästä saataisiin hyviä valokuvia.[15] Seksikäs imago ja sen tuotteistaminen oli Kikan itse hyväksymä asia, joka tuli Kikalta kuin luonnostaan.[16][17] Kikka totesi myös monissa haastatteluissa olevansa vain oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei olisi itse pitänyt.[16] Kikan pukeutumistyyli oli ollut räväkkä jo ennen varsinaista artistin uraa[18][9].

Nousu suosioon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka nousi suosioon vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään, jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (Mä haluun viihdyttää) myytiin lyhyessä ajassa yli 70 000 kappaletta.[19] "Mä haluun viihdyttää" -kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset[9], ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan, pyöri televisiossa toistuvasti. Musiikkivideon ensiesitys oli Mikko Alatalon juontamassa Jukebox-ohjelmassa.[16] Kikan manageri piti nännivilautusta katastrofina, ja omien sanojensa mukaan he viettivät Kikan kanssa kappaleen televisioesitystä seuranneen viikonlopun neljän seinän sisällä. Maanantaina puhelin oli kuitenkin täynnä keikka- ja haastattelupyyntöjä.[15][20] Albumin nimikkokappaleen on sanottu ottaneen soundiinsa vaikutelmaa Kylie Minoguen hitistä "Got to Be Certain".[20] Audiovox solmi Kikan kanssa sopimuksen, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä.[21] Mä haluun viihdyttää -albumilla on Mona Caritalta lainatut kappaleet "Anna kulta anna", "Satu kaunis rakkauden" ja "On nuori ilta tää", sekä Nisa Sorayan aiemmin levyttämät kappaleet "Huone 105" ja "Anna rakas raju hetki". Muiden kappaleiden sanoituksista vastasi Juha Vainio ja sävellyksistä Veikko Samuli.

Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin tehdä saman tien. Kakkoslevy Kiihkeät tuulet ilmestyi kesällä 1990, ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös cover-versiosta Ami Aspelundin kappaleesta "Apinamies". Samana vuonna Kikka osallistui vielä Syksyn säveleen kaiketi uransa tuon jälkeen tunnetuimmaksi tulleella kappaleella "Sukkula Venukseen". Kappale oli Juha Vainion sanoittama. Sanat lähetettiin Sveitsistä melkoisessa kiireessä. Tämä kappale jäi Juha Vainion tiettävästi viimeiseksi kokonaan itse tekemäksi ja levytetyksi sanoitukseksi. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwinin jälkeen. Kikka itse kertoi olleensa sijoitukseen tyytyväinen ja saaneensa esityksestä paljon positiivista palautetta[22], vaikka Kikan esiintymisasu herätti myös närkästystä joissakin naiskatsojissa.[23] Yllään Kikalla oli väljät ja pussimaiset housut, välkehtivä, tiukka ja vartalonmyöteinen yläosa sekä glitterillä peitetty kapteenin lakki.[24]

Tässä vaiheessa suosio kuitenkin kääntyi ensimmäistä kertaa artistia vastaan, ja Kikka joutuikin äänihuulileikkaukseen helmikuussa 1991 liian keikkailun vuoksi[25] Äkillinen sairastuminen sai Kikan miettimään koko uransa suuntaa.[26] Hän kertoi työnsä olevan todella raskasta ja haluavansa tehdä välillä jotain aivan muuta ja erilaista. Vuonna 1991 Kikka osallistui kuitenkin Syksyn säveleen, tällä kertaa kappaleella "Kierrätä pyöritä mua". Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Kolmosalbumia Kikka 3 myytiin 62 000 kappaletta, ja se sisältää myös "Sukkula Venukseen" -kappaleen. Tässä vaiheessa Kikalle alkoivat tehdä musiikkia pääasiallisesti Ilkka Vainio, Risto Asikainen sekä Aappo I. Piippo yhdessä Veikko Samulin kanssa Juha Vainion kuoltua. Kikka 3 -albumilta julkaistiin myös single "Onnen nainenkin silloin vasta saa" / "Geisha mä olen sun", jonka ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale.

Vuonna 1992 Kikka osallistui euro­viisu­karsintoihin muttei päässyt finaaliin asti.[27] Kikka oli päättänyt haluavansa euroviisuihin pari vuotta aikaisemmin Syksyn sävel kolmossijan jälkeen, sillä hänen voitontahtonsa oli kova. Audiovoxissa haluttiin kuitenkin varjella artistin ääntä äänihuulileikkauksen jälkeen[28], joten Kikalle tuotettiin kokoelma-albumi nimeltään Parhaat puoleni. Levyllä oli tosin mukana myös neljä uutta kappaletta: "Kierrätä pyöritä mua", "Painetta palloon", "Parhaat puoleni" ja "Zoomaile mua". Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi, jota myytiin kasettina, LP:nä ja CD:nä.

Suosion hiipuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa.[29] Kikka oli elämäkertansa mukaan luonnehtinut kappaletta roskaksi, jota ei halunnut levyttää.[30][31] Ongelmia tuotti myös "Käyrä nousemaan" -kappaleen levyttäminen, jopa siinä määrin, että ne aiheuttivat riitaa sanoittaja Ilkka Vainion ja Kikan välille. Kikka itse olisi halunnut levyttää jotain samankaltaista kuin Audiovoxin listoilla tuolloin ollut Arja Koriseva.[31] Ilkka Vainion kanssa Kikan sukset menivät ristiin lopulta kahdesta syystä. Ensimmäinen oli erimielisyys laulujen sanoista ja Kikan uudistumishalu. Toinen oli hänen todellisen elämänsä julkituominen. Kikka puhui Vainion kanssa siitä, kuinka hän paljastaisi ”kaikki teidän toilailut teksteineen päivineen” ja kertoisi samalla totuuden hänen haavoitetusta lapsuudestaan[32]. Levy-yhtiö puolestaan halusi välttää julkisuutta, joka saattaisi vahingoittaa lavoilla näyttävänä esiintyneen Kikka-hahmon imagoa.

Käyrä nousemaan -albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät purreet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita ja eräässä haastattelussaan hän mainitsee albumin suosikkikappaleekseen kappaleen ”Tosi ystävyys.” Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi.

Vuonna 1994 ilmestyi viimeinen Audiovoxilla tuotettu, kokonaan uutta musiikkia sisältänyt Ota vaatteet pois -niminen albumi. Kikka oli kyllästynyt vanhaan imagoonsa[33] ja uhkasi tässä vaiheessa vaihtaa levy-yhtiötä, jos hänelle ei tuotettaisi vakavampaa musiikkia.[34] Esimerkiksi tammikuussa 1994 julkaistussa haastattelussa kerrotaan, kuinka ”viisi vuotta Kikkana alkaa olla liikaa Kikalle itselleenkin.”[33] Raija Pellin mukaan Kikka oli tässä vaiheessa pahasti hukassa itseltään.[35] Tämä koski niin hänen musiikillista tyyliä kuin ulkoista olemustaankin. Kikka oli kyllästynyt poseeraamaan paljastavissa asuissa.[36] Etsiessään suuntaansa häntä kiinnosti myös teatteri- ja televisiotyö.[33] Vuoden lopulla hän kertoi olleensa loppuunpalanut ja vähensi tässä vaiheessa keikkailutahtiaan.[36]

Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi, ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisen iskelmän suuntaan sanoituksessa.[37] Kultalevy jäi täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on muun muassa duetto Kari Tapion kanssa sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Duetto Kari Tapion kanssa antoi Kikalle toivoa toisenlaisesta urasta.[35] Kikan levyjen tuottamisesta vastannut Ilkka Vainio oli kuitenkin sitä mieltä, että Kikka olisi ”parhaimmillaan hieman hupsuna, yleisölle rohkeasti flirttailevana kaunottarena”.[38] Vainion mukaan juuri tämä teki Kikasta ainutlaatuisen artistin ja sellaisena hänen kannattaisi pysyä.

Kikka oli pettynyt ja uskoi, ettei hänelle enää haluttaisi tuottaa lisää hittejä.[39] Hän esiintyi yhä ahkerasti televisiossa, ja hänestä tehtiin runsaasti lehtijuttuja, mutta suosio alkoi hiipua ja myös keikoilla alkoi esiintyä ongelmia alkoholin kanssa.[40] Ongelmia alkoi ilmetä siinä määrin, että levy-yhtiöstä ehdotettiin, että Kikka tekisi huomattavasti vähemmän keikkoja kuin aiempina vuosinaan, ja seuraavan albumin valmistelu haudattiin.[40] Vuoden 1995 loppupuolella Kikka oli lopullisen kyllästynyt imagoonsa. Hän koki suorastaan langenneensa ansaan suostuttuaan keikkumaan niin monta vuotta jonkinlaisena seksisymbolina.[41]

Vuonna 1995 julkaistiin remix-albumi vanhoista kappaleista. Uutena kappaleena levyllä oli "Kaikki lähtee aikanaan" jota Kikka niin ikään pääsi esittämään televisioon. Kikka itse on pitänyt albumin tekemistä "vikatikkinä" ja todennut POP-lehden julkaisemattomassa haastattelussa vuonna 1999, että "moni kokee ne (remixatut kappaleet) silti vääryydeksi noita kappaleita kohtaan".[42] Samana vuonna kyhättiin vielä kokoelma-albumi Parhaat, jolla on Kikan 20 kappaletta vuosilta 1989–1994. Vuoden 1995 ehkä näkyvin Kikan esiintyminen televisiossa oli Suomen MM-kultajuhlissa, jossa hän esitti kaksi kappalettaan Ota vaatteet pois -albumilta.

Uratauko ja perheen perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka siirtyi omatoimisesti syrjään kaikesta julkisuudesta vuoteen 1997 asti. Tauon oli määrä kestää vain vuoteen 1996, mutta toivottu raskaus ja Kikan tyttären syntymä venytti sen pituutta pidemmäksi kuin alun perin oli tarkoitus.[43] Vuonna 1996 Kikka antoi Nykypostille "viimeisen haastattelunsa", jossa hän kertoi etsivänsä uutta musiikillista tyyliä ja tulevaisuutensa olevan auki.[44]

Kikka oli monta vuotta hukassa tyylinsä kanssa. Levy-yhtiössä hänen toivottiin palaavan vanhalle linjalleen, mutta yhteisymmärrykseen tulevasta musiikillisesta linjasta ei päästy.[45] Kun Kikka teki paluun vuonna 1997, hän halusi tehdä entistä "aikuismaisempaa" iskelmää. Tästä toiveesta syntyikin kappale "Rakkauden talo", jonka sävelsi Veikko Samuli ja sanoitti Jori Nummelin. Kikka pääsi esittämään kappaleensa muun muassa Ylen Huvin vuoksi -ohjelmaan, mutta nostetta uralle se ei tuonnut. Kikan mukaan tuota kappaletta ei edes haluttu soittaa radiossa, koska ajateltiin, ettei artisti voi laulaa "vääränlaista" musiikkia. Tässä vaiheessa uraansa Kikka oli sitä mieltä, että ”laulamisen ja rakastamani työn vuoksi olin valmis tuhmiin sanoituksiin ja eroottiseen julkisuuskuvaan.”[46] Kikka vaikutti hukanneensa entisen palonsa ja suunnitteli ajoittain lopettavansa uransa kokonaan.[46]

Tämän epäonnistumisen jälkeen Kikalle suunniteltiin vielä perinteistä pikkutuhmaa albumia, jonka luonnoksena julkaistiin kappale "Pystyyn ponnahtanut" singlenä vuonna 1998. Kappale kirjoitettiin kolmesti uusiksi, ennen kuin Kikka kelpuutti sen.[47] Kikka ei enää kuitenkaan kokenut tätä tyyliä omakseen, vaan etsi edelleen uutta tyyliä ja uusia kappaleita.[48] Julkisuudesta välittyvä kevyt, pinnallinen ja yksioikoinen imago häiritsi häntä.[49]

Kikan itsensä mukaan vauvan syntyminen tapahtui juuri oikeaan aikaan, sillä hän oli täysin loppuunpalanut.[47] Kotielämän ja uran yhteensovittaminen oli kuitenkin vaikeaa, eikä Kikka enää tiennyt, haluaako hän olla kotiäiti vai esiintyvä taiteilija.[50]

Kikka on luonnehtinut tuota aikaa POP-lehden haastattelussa seuraavasti:

»Mulla ei ollut sellaista pelkoa, että 'mitä jos mua ei huomenna enää muistetakaan'. Tämä on myös ihmetyttänyt monia. Kun mä jäin äitiyslomalle, niin monet kyseli multa, että kuinka mä uskallan jäädä yli vuodeksi äitiyslomalle, kun muut lomailevat kaksi tai kolme kuukautta. Mutta mä ajattelin, että mulla on niin uskollisia faneja ja keikoilla kiertäjiä, että ne ymmärtää sen että mä haluan olla vuoden kotona. Äitiysloman jälkeen mä kyllä huomasin mitä ongelmia pitkästä tauosta oli. Mutta kuitenkin edelleen suurin osa suomalaisista tiesi kuka Kikka on ja se oli mun suurin valttikorttini ja mä olen saanut uutta musiikkia tehtyä sekä media on ollut kiinnostunut mun tekemisistäni.[42]»

Vielä vuonna 1999 hän julkaisi yhden singlen, "Tulikirjaimin". Single oli omakustanne. Tämä kertoo osaltaan, missä vaikeuksissa Kikka oli levytysuransa suhteen tuohon aikaan.lähde?

Uutta albumia saatiin odottaa vuoteen 2000 asti, vaikka jo "Rakkauden talo" -singlen sisäkannessa vihjataan uudesta albumista. Vuonna 2000 Kikka yritti tehdä paluuta uudella albumilla, mutta levy-yhtiö ja tekijät olivat vaihtuneet, eikä levy menestynyt. Kikka pääsi kuitenkin esittämään albumin nimikkokappaleen Tuttu Juttu Show -ohjelmassa. Kikka oli halunnut itse vaihtaa levy-yhtiötään Audiovoxista Motleyyn. Herkut lisukkeineen -albumiaan hän luonnehti POP-lehden haastattelussa "rokahtavammaksi". Kikan odotukset Herkut lisukkeineen -albumin suhteen eivät kuitenkaan vaikuttaneet täyttyvän; Vuoden 1999 lopussa tehdyssä haastattelussa hän kaipasi kovasti ensimmäisen albuminsa kaltaisia kappaleita levytettäväksi, vaikka Herkut lisukkeineen -albumilta oli jo julkaistu single ja albumi oli käytännössä valmis.[9]

Tälle viimeiseksi jääneelle albumille kirjoitti lauluja salanimen turvin myös Pauli Hanhiniemi[51]. Albumi floppasi kuitenkin täysin, eikä siltä saatu ainuttakaan menestyskappaletta. Julkisesti Kikka vakuutti olevansa nyt sovussa taiteilijapersoonansa kanssa[52], mutta pelkäsi vakavasti että hänet unohdettaisiin[53], sillä myös keikat olivat vähentyneet huomattavasti.[54] Hän halusi saada edes yhden uuden hittikappaleen, jotta keikkoja olisi enemmän.

Uran loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla laulajan uraa varjostivat terveysongelmat ja alkoholismi. Jo vuonna 1993 alkoholi alkoi astua kuvioihin, sillä se rauhoitti esiintyvää taiteilijaa ennen alkavaa keikkaa.[55] Kikan tyttären syntyessä artisti oppi hillitsemään alkoholinkäyttönsä[56] ja alkoholi aiheutti ongelmia lähinnä satunnaisesti. Kikka haki lohtua juomisesta kuitenkin taas 2000-luvun alussa yrittäessään tosissaan palata keikkaelämään.[57] Myös vaikeudet tuolloisessa parisuhteessa saivat artistin turvautumaan yhä useammin alkoholiin.[58] Vuonna 2002 laulaja kertoi haastattelijalle avoimesti masennuksestaan.[59]

Ari Kankaanpää oli tuottanut Kikalle uusia kappaleita, mutta äänityssessioon saapuneesta sekavan oloisesta artistista ei ollut niitä laulamaan.[60] Kikka turvautui lääkärin apuun ja siirtyi sairauslomalle. Kankaanpään mukaan Kikka ei enää ”ollut entisellään, eikä laulusta saataisi hittiä vaikka kuinka puskettaisiin".[61] Keväällä 2002 Kikan vointi alkoi parantua. Saadakseen uralleen nostetta Kikalle rakennettiin Poptori-levy-yhtiössä Hitit-niminen albumi, jossa oli vanhoja tuttuja kappaleita uusilla sovituksilla. Albumi myikin kultarajaan oikeuttavan 15 000 kappaleen verran ja lisäsi keikkoja. Vuonna 2003 Kikka teki jo kaksikymmentä keikkaa kuukaudessa,[62] mutta alkoholinkäyttö alkoi taas hankaloittaa keikkaelämää.[63]

Kikan viimeiseksi jäänyt julkaisu oli vuonna 2002 julkaistu single Mika Sundqvistin kappaleesta ”Moottoripyörä on moottoripyörä”. Hän teki myös satunnaisia vierailuja Mikko Alatalon albumeilla.[64] Vuonna 2004 Kikka lähetti ihailijoilleen avoimen kirjeen, jossa kertoi vetäytyvänsä keikkalavoilta[65][66], vaikka oli suunnitellut myös juhlakiertuetta.[67] Lääkärit olivat jo aiemmin määränneet hänelle kuukausien sairauslomia. Artisti alkoi harkita tosissaan alanvaihtoa.[68] Hänen leskensä Hannu Sirén on vahvistanut, että syynä väsymykseen oli rooliristiriita äitiyden ja yöllä tanssijoita viihdyttävän artistin välillä.[69] Kikka halusi lapsen saatuaan lopullisesti muuttaa imagoaan, mutta yritys epäonnistui. Tämä oli suuri pettymys Kikalle. Keikkamyyjät ja yleisö halusivat vanhoja hittejä.

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo vuonna 1990 Kikasta kirjoitettiin: ”Kikka on ilmiö Suomen musiikkimaailmassa – samanlaista ei ole ja tuskin tuleekaan. Kikka on samaan aikaan lapsellisen viaton ja päällekäyvän seksikäs.”[70] Hänen laulujensa tekstejä tutkittiin yliopistoissa ja häntä pyydettiin eri tilaisuuksiin kertomaan, kuinka ilmiö syntyi.[47] Mediatutkimuksen professorin Susanna Paasosen mukaan Kikka on mielenkiintoinen aikansa kuva, josta voimme nähdä paljon 1980–1990-lukujen kulttuurista, populaarikulttuurista ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä arvotelmista.[15] Ilta-Sanomien toimittaja Merja Asikainen luonnehti Kikkaa vuonna 2019 "ikoniksi, jota edelleen tänä päivänä palvotaan netin fanipalstoilla ja hittien tahdissa tanssitaan klubeilla".[71]

2010-luvulla Kikka alkoi saada julkista tunnustusta ja hänestä julkaistiin lukuisia lehtijuttuja erityisesti vuosikymmenen loppupuolella. Esimerkiksi Yle tuotti Kikasta juttu- ja kuunnelmasarjan vuonna 2019.[5][72] Kikasta oli syksyllä 2020 suunnitteilla kaksikin elokuvaa. Elokuvayhtiö Komeetta Oy:n elokuvan Kikka! ohjasi Anna Paavilainen ja sen ensi-ilta oli lokakuussa 2022. Elokuvan nimipääosaa esitti Sara Melleri. Suomen elokuvasäätiö myönsi elokuvalle 800 000 euron tuotantotuen. Toinen, Kikkalandia-niminen elokuva, jota valmisteli Kinosto Oy:n Taru Mäkelä[73], sen sijaan ei toteutunut.[74]

Kikasta on julkaistu kaksi elämäkertaa: Raija Pellin Mä tahdon viihdyttää (2020) ja Kai Kortelaisen Kikka – traaginen elämä sisaren silmin (2023).

Esikuvat ja idolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka mainitsi toistuvasti kahdeksi suurimmaksi idolikseen Madonnan ja Marilynin[75][27][76], joista jälkimmäiseen hän myös samaistui voimakkaasti.[76] Heiltä hän otti vaikutteita myös ulkoiseen tyyliinsä. Hänen sanotaan ihailleen myös Kylie Minogueta ja Carolaa.[77] Suomalaisia idoleita hänellä ei omien sanojensa mukaan varsinaisesti ollut, mutta mainitsi pitäneensä teininä kovasti Katri Helenasta.[76]

Kikan mukaan oli tärkeää uudistua jatkuvasti, samalla tavalla kuin Madonna. Artistina Kikka oli kunnianhimoinen, ja tiesi aina pystyvänsä parempaan[78] Vuonna 1991 hän mainitsi suosikkiartisteikseen Madonnan lisäksi Gloria Estefanin, Whitney Houstonin, Kirkan ja Barbra Streisandin.[75] Sabrina Salerno ja Samantha Fox, joihin Kikka usein yhdistettiin eivät koskaan olleet tämän varsinaisia esikuvia, vaikkakin Kikka oli kateellinen heidän suuresta suosiostaan.[77][15]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikan isä oli Olavi Virran orkesterissa soittanut muusikko Pekka Viilonen. Viilonen oli taustaltaan romani, mutta adoptoitiin jo pienenä valtaväestöä edustavaan kotiin[79]. Kikan äiti oli tämän syntyessä vasta 17-vuoden ikäinen. Kikan vanhemmat erosivat jo 1,5 vuoden kuluttua, ja Kikka vietti lapsuutensa kolmen lapsen yksinhuoltajaperheessä. Lapsuus oli aluksi onnellinen, vaikka perhe olikin köyhä. Kikka ja hänen siskonsa joutuivat kuitenkin rankan koulukiusaamisen kohteiksi. Myös äidin alkoholinkäyttö lisääntyi.[80] Kiusaaminen liittyi ainakin osaksi ruskeasilmäisen Kikan romanitaustaan[81]. Kikan molemmat vanhemmat kärsivät alkoholi-ongelmasta[82]. Hänen äitinsä on vahvistanut haastatteluissa oman alkoholi-ongelmansa ja kertonut raitistuneensa[83]. Äiti on myös sanonut, että Kikan lapsuudessa oli "paljon sellaista, mikä ei kuulu onnelliseen lapsuuteen”[47].

Kikan kasvuolot olivat epävarmoja ja turvattomia[84]. Kotona vieraili usein outoa väkeä. Toisinaan perheessä ei ollut rahaa ruokaan, vaan tienestit käytettiin alkoholiin ja muihin huvituksiin.[84] Kotona vieraili arvaamattomia ja väkivaltaisia miehiä, jotka vahingoittivat myös Kikkaa.[85] Kikka asui kodin ilmapiiristä johtuen myöhemmin isoäitinsä luona, jota hän piti myöhemmin myös elämänsä tärkeimpänä kasvattajana.[85][86]

Kikan sisar Kati Lahti kertoi vuonna 2023 julkaistussa kirjassa joutuneensa sisarensa kanssa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ilman että he olisivat saaneet tukea aikuisilta. Kikka oli hänen mukaansa pyytänyt siskoltaan ennen kuolemaansa, että tämä toisi asian julkisuuteen sitten kun heidän lapsensa ovat kasvaneet aikuisiksi.[87]

Kikka päätti jo lapsena, että näyttäisi kaikille, mihin pystyy. Jo ala-asteella opettajat olivat huomanneet hänen lahjakkuutensa ja uskoneet, että hänestä tulee vielä jotakin.[75] Kikka esiintyi yksin laulaen koulun joulujuhlissa ja kävi myöhemmin laulutunneilla Helsingissä.[88] Hän muutti kotoa jo 16-vuotiaana ja elätti itsensä.[36]

Mielenterveysongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuudessa syntyneet traumat johtivat teini-iässä ensin anoreksiaan ja myöhemmin bulimiaan. Kikka lääkitsi pahaa oloaan myöhemmin myös alkoholilla ja lopuksi lääkkeillä. Päihtyneenä hänestä tuli itsetuhoinen. Kikka sairastui lopulta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.[89]

Perhe-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka alkoi seurustella 1980-luvun loppupuolella basisti Hannu Sirénin kanssa[81]. Heidät vihittiin vuonna 1997 ja he asuivat ennen eroaan Nokialla.[83][90] Liitto kesti aina vuoteen 2005[91]. Pariskunnalle syntyi vuoden 1996 elokuussa Sanni-tytär. Sanni asui lapsena pääosin isänsä kanssa, mutta vietti viikonloppuja myös äitinsä luona.[92][93]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kikan hauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Kikka kuoli vain 41-vuotiaana vuonna 2005. Kuolinsyynä oli lääkkeiden aiheuttama yhteismyrkytys, eikä itsemurhaa voitu sulkea pois.[93] Sitä vaihtoehtoa voidaan pitää kuitenkin varsin epätodennäköistä, koska Kikan yhdeksänvuotias tytär oli yökylässä äitinsä luona juuri kyseisenä viikkoloppuna[94].

Kikalle oli alettu suunnitella hänen kuolinvuonnaan yhdessä vanhan yhteistyökumppanin Ilkka Vainion kanssa uutta musiikkia.[66][95] Artisti vaikutti olevan täynnä tarmoa ja muutti monella tapaa elämäntapojaan parempaan suuntaan.[90] Eräänä perjantai-iltapäivänä Kikka oli soittanut siskolleen Kati Lahdelle puhelun, jossa kertoi peruvansa vierailun tämän luona. Kikka vannoi, että he tulisivat heti aamulla. Parin tunnin päästä Kikka soitti uudelleen puolentoista tunnin pituisen puhelun siskolleen. Puhelun aikana Kikka soimasi itseään päihteiden käyttöön liittyen ja osoitti suurta kiitollisuutta siskoaan kohtaan, joka oli yrittänyt viedä Kikkaa moneen hoitopaikkaan. Kikka tuntui olevan suuren pettymyksen ja itsesyytösten murtama. Kikka kertoi siskolleen kuinka paljon hän häpesi riippuvuuttaan. Kati tarjoutui lähtemään siskonsa luokse Tampereelle, mutta Kikka kielsi tulemasta ja sanoi: "Kaikki on hyvin, Kati". Kikka kertoi Katille haluavansa ilmoittaa tämän kaiken ennenkuin on liian myöhäistä. Hän halusi kiittää Katia elämästä. Sitten Kikka lupautui maksamaan Katin tyttären opintojen lukukausimaksut ulkomailla ja muistutti Katia siitä, että hänellä on henkivakuutus. Kikka kielsi uudelleen Katin tulemisen luokseen Tampereelle. Hän kertoi ajankohdan olevan liian myöhäinen, kaiken olevan hyvin ja heidän tapaavan pian. Koko puhelun aikana Kikka oli muistellut lapsuuttaan, itkenyt ja lausunut sanan kiitos. Kati totteli ja jäi miehensä kanssa kotiin. Aamulla Kati sai puhelun, mutta soittaja ei ollutkaan Kikka, vaan hänen 9-vuotias tyttärensä. Tämä kertoi, ettei hän saa äitiään hereille. Kati neuvoi tyttöä soittamaan isoäidilleen Maritalle. Sen jälkeen Kati sai puhelun, jossa kerrottiin, että Kikkaa oli yritetty elvyttää tuloksetta. Kikka oli kuollut lääkemyrkytykseen kotonaan Tampereella 3. joulukuuta 2005. Vuosien ajan kerrottiin että Kikka kuoli sydänkohtaukseen, mutta lopulta paljastui, että hän kuoli monen eri lääkkeen aiheuttamaan yhteismyrkytykseen. Sukuhauta, johon myös Kikka haudattiin, sijaitsee Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. [96][97]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikan sisko levytti vuonna 1993 albumillisen Kikan tyyliä jäljitteleviä kappaleita.[98]

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikka erotti jo varhain toisistaan esiintyvän taiteilijan nimeltä Kikka siitä henkilöstä, joka tämä oli ollessaan poissa yleisön silmistä, ja joutui toistuvasti vakuuttelemaan lehdistölle olevansa vain ”tavallinen ihminen ihmisten joukossa.”[70] Artisti oli hyvin tarkka yksityiselämästään.[44] Kikan suhde julkisuuteen oli hänen läheisen ystävänsä Raija Pellin mukaan kuitenkin kaksijakoinen: toisaalta hän tiesi tarvitsevansa sitä ammatillisesti, mutta pahoitti mielensä, kun joku kirjoitti väärin tai rumasti.[99] Kammottavimpana Kikka koki esiintymisensä Yle TV2:n Sabatti-keskusteluohjelmassa, jossa riepoteltiin eri artistien imagoja.[100][68] Julkisuus veti puoleensa myös väkeä, joka ei ollut liikkeellä hyvissä aikeissa. Raija Pellin mukaan artisti kuvitteli vilpittömästi, että ihmiset olivat kiinnostuneita hänestä ihmisenä – sellaisena kuin hän olisi keikkojensa jälkeen.[101] Hänen mukaansa Kikalta puuttui itsesuojeluvaisto lähes kokonaan.[102] Itseään Kikka on luonnehtinut "tunneihmiseksi" ja ”karjalaiseksi luonteeksi”[44] mutta toisaalta ”herkäksi, haavoittuvaksi ja pohdiskelevaksi.”[36] Samaa mieltä artistin herkkyydestä on myös hänen äitinsä Marita Viilonen[88], sekä pitkäaikaiset yhteistyökumppanit, sanoittaja Ilkka Vainio ja säveltäjä Veikko Samuli.[103] Kikalla oli omien sanojensa mukaan aina hirvittävä halu esiintyä ja tulla ylipäätänsä huomatuksi ja hyväksytyksi.[47] Hän ei uransa alussa toivonut muuta kuin voivansa laulaa ja esiintyä työkseen.[9]

Kikan työmoraali oli erittäin korkea.[70][104] Erityisesti ensimmäisinä vuosinaan hän suostui kaikenlaisiin tilaisuuksiin, juhliin, televisioon ja ohjelmiin vetonaulaksi keikkailun lisäksi. Keikkoja saattoi olla viikon jokaiselle päivälle, tai jopa enemmän.[105][9] Vuoden 1990 alussa Kikalle perustettiin myös oma faniklubi, jonka toiminnassa laulaja oli itse mukana. Vapaa-ajallaan artisti harrasti piirtämistä ja maalaamista, sekä runojen kirjoittamista.[106] Hän yritti myös sanoittaa omia kappaleitaan, muttei hänellä ollut omien sanojensa mukaan sanoittamiseen riittävää itsevarmuutta.[9] Kappaleiden sanoituksiin artistilla oli aina paljon valtaa.[9] Kikka aloitti myös omaelämäkertansa kirjoittamisen vuonna 1993.[107]

Luotettavia ystäviä Kikalla oli vain vähän[70][34], ja valittu ura hankaloitti entisiä ystävyyssuhteita.[70] Kikka huomasi menestyksensä muuttavan monien ihmisten suhtautumista häneen.[108][109] Sanoittaja Juha Vainio ja säveltäjä Veikko Samuli olivat Kikalle eräänlaisia luotettavia ja turvallisia isähahmoja.[110] Vainion kuolema vuonna 1990 oli Kikalle raskas asia, sillä Juha Vainiosta oli tullut myös Kikan hyvä ystävä.

Kikka ei kokenut saaneensa elinaikanaan tarpeeksi arvostusta, ja hänen äitinsä mukaan se masensi häntä.[88] Kikka oli myös herkästi tyytymätön ulkonäköönsä[15], ja erityisesti tämä näkyi äitiysloman aikana ja sitä seuraavina vuosina.[111] Kikka itse on sanonut myös painon ja ulkonäön vaikuttaneen liikaa uraansa ja kunnossa pysymisen aiheuttaneen artistille ahdistusta.[66] Kikka uskoi kohtaloon[36] ja pelkäsi elämänsä olevan samanlainen nopea loppuunpalaminen ja kuoleminen kuin Marilyn Monroella. Kikan elämän viimeiset dramaattiset vaiheet on kuvattu elämäkerrassa Kikka – Traaginen tarina sisaren silmin.

Kikka koki elämänsä lopulla uskoontulon[112].

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kikan diskografia

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2009 levy-yhtiö Edel julkaisi kahden CD:n kokoelman Kaikkien aikojen parhaat. Albumilla ei ole vuosina 1994–2002 tehtyjä kappaleita. Vuosien 1997–1999 singlejä ei ole saatavina missään muussa julkaisuissa kuin omina CD-singleinään. Julkaisematta jääneitä levytyksiä ei ole olemassa, vaan uudet levytykset vuoden 2002 jälkeen jäivät suunnitelmiksi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tausta&tekijät. Iltalehti 15.6.2013
  2. ↑ Parhaita timanttijuttuja: Yhdestä vahinkovilautuksesta räjähti musiikki-ilmiö, joka hakee vertaistaan – Näin nousi ja hiipui artisti nimeltä Kikka Helsingin Sanomat. 21.6.2019. Viitattu 6.11.2024.
  3. ↑ a b c d e Mari Koppinen: Suomen madonna. Helsingin Sanomat 21.6.2019. Viitattu 21.6.2019
  4. ↑ Pelli 2020, s. 24
  5. ↑ a b Seksikäs, kaunis ja ennen kaikkea rohkea Kikka yle.fi. Viitattu 8.9.2020.
  6. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 66. Minerva, 2023.
  7. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 71. Minerva, 2023.
  8. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 67. Minerva, 2023.
  9. ↑ a b c d e f g h Juha Rantala: Kikka, POP-lehti 1999 (pdf)
  10. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 72. Minerva, 2023.
  11. ↑ Sinimaria Halonen: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui Kotiliesi.fi. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  12. ↑ a b Pelli 2020, s. 26–27
  13. ↑ Pelli 2020, s. 28
  14. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 81. Minerva, 2023.
  15. ↑ a b c d e Valokuvaaja käski vain parikymppistä Kikkaa laihduttamaan 20 kiloa yle.fi. Viitattu 8.9.2020.
  16. ↑ a b c Yksi nainen näytti meille jo 30 vuotta sitten, mitä tarkoittaa seksipositiivisuus iltalehti.fi. Viitattu 9.9.2020.
  17. ↑ Ilmiö sinänsä. Apu 8.12, 1989.
  18. ↑ Pelli 2020, s. 26
  19. ↑ Kaikkien aikojen myydyimmät (Listalta löytyvät artistia hakemalla tämän albumien myyntiluvut) Musiikkituottajat. Viitattu 8.9.2020.
  20. ↑ a b Janne Siironen: ”Ei kauniimpaa voi todella tietää” – eli tarina siitä, kuinka tytöstä nimeltä Kikka tuli tähti NRGM.fi. Viitattu 9.9.2020.
  21. ↑ Pelli 2020, s. 34
  22. ↑ Riitta Nykänen, Marianne Holmén: Kikka-ilmiö. Seura nro 44, 1990.
  23. ↑ Suora linja - palsta lukijoille. ("Joittenkin naiskatsojien mielestä Kikka olisi saanut verhota itseään hieman huolellisemmin") Katso-lehti, 1990.
  24. ↑ Kuvat: Kikan kuolemasta 10 vuotta mtvuutiset.fi. 28.11.2015. Viitattu 8.9.2020.
  25. ↑ Hellevi Pouta: Villiintyi liikaa. Apu, 15.3.1991.
  26. ↑ Marja-Terttu Luoma: Kikka etsii muutosta. Seura, 26.7.1991.
  27. ↑ a b Kikka: Parhaat puoleni yle.fi. Viitattu 8.9.2020.
  28. ↑ Pelli 2020, s. 72
  29. ↑ Ile Vainio paljastaa: Tätä härskiä kappaletta Kikka ei meinannut suostua laulamaan Studio55.fi. 14.7.2011. Viitattu 8.9.2020.
  30. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 145. Minerva, 2023.
  31. ↑ a b Pelli 2020, s. 76
  32. ↑ Kortelainen, Kai: Kikka - Traaginen elämä sisaren silmin, s. 145. Minerva, 2023.
  33. ↑ a b c Kirsi Viilosesta ei koskaan tiedä: viisi vuotta Kikkana. Seura, 1994.
  34. ↑ a b Pelli 2020, s. 84
  35. ↑ a b Pelli 2020, s. 83
  36. ↑ a b c d e Kikan positiivinen pysähdys: Ikääntyminen on ihanaa. Anna nro 41, 1994.
  37. ↑ Rantala 2006, s. 152
  38. ↑ Pelli 2020, s. 96
  39. ↑ Pelli 2020, s. 99
  40. ↑ a b Pelli 2020, s. 100
  41. ↑ Pelli 2020, s. 108
  42. ↑ a b Rantala 2006, s. 153
  43. ↑ Pelli 2020, s. 109
  44. ↑ a b c Ilkka Isosaari: Nyt omistaudun hetkeksi vain lapselleni: Kikan viimeinen keikka. Nykyposti nro 6, 1996.
  45. ↑ Pelli 2020, s. 128
  46. ↑ a b Pelli 2020, s. 131
  47. ↑ a b c d e Hellevi Pouta: Supersukkulan paluu. Apu, 7.8.1998.
  48. ↑ Seuraihmiset. Seura 6.11, 1998.
  49. ↑ Axa Sorjanen: Omien reittiensä laulajat: Matti Nykänen, Simo Salminen, Frederik, Kikka ja Ruben Stiller yle.fi. Viitattu 8.9.2020.
  50. ↑ 125
  51. ↑ Parhaita timanttijuttuja: Yhdestä vahinkovilautuksesta räjähti musiikki-ilmiö, joka hakee vertaistaan – Näin nousi ja hiipui artisti nimeltä Kikka Helsingin Sanomat. 21.6.2019. Viitattu 6.11.2024.
  52. ↑ Marja Nyman: Kikka kaikilla herkuilla. Seura nro 18, 2000.
  53. ↑ Pelli 2020, s. 159
  54. ↑ Pelli 2020, s. 174
  55. ↑ Pelli 2020, s. 78
  56. ↑ Pelli 2020, s. 144
  57. ↑ Pelli 2020, s. 161
  58. ↑ Pelli 2020, s. 172
  59. ↑ Kikka Isoviita: Masennus vei Kikan sairauslomalle. Seura, 13.9.2002.
  60. ↑ Pelli 2020, s. 176
  61. ↑ Pelli 2020, s. 177
  62. ↑ Pelli 2020, s. 181
  63. ↑ Pelli 2020, s. 185
  64. ↑ Rantala 2006, s. 156
  65. ↑ Kikka lopetti keikkailun Ilta-Sanomat. 28.8.2004. Viitattu 8.9.2020.
  66. ↑ a b c Juha Veli Jokinen: Ikuisesti seksipommi. Iltalehti, 15.6.2013.
  67. ↑ Rantala 2006, s. 157
  68. ↑ a b Yksi nainen näytti meille jo 30 vuotta sitten, mitä tarkoittaa seksipositiivisuus: ”Kikka oli kuningatar ja me miehet hänen hovinsa” iltalehti.fi. Viitattu 9.9.2020.
  69. ↑ Edesmenneen Kikan mies: Suru raskainta jouluna iltalehti.fi. Viitattu 8.9.2020.
  70. ↑ a b c d e Eve Hietamies, Martti Brandt: Kikka: Voiko enempää pyytää. Apu, 22.6.1990.
  71. ↑ Seksipommina tunnettu Kikka koki traagisen kohtalon 41-vuotiaana Ilta-Sanomat. 20.4.2020. Viitattu 9.9.2020.
  72. ↑ Kikka – tarina tähdestä on musiikkidraama viihdyttäjästä, joka antoi kaikkensa yle.fi. Viitattu 8.9.2020.
  73. ↑ Kikasta tekeillä kaksi elokuvaa – molemmat tuotannot jo pitkällä iltalehti.fi. Viitattu 13.8.2020.
  74. ↑ Kikka! -elokuva tulee keväällä 2022 iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2020.
  75. ↑ a b c Sukkula-Kikka palvoo Madonnaa. Katso, 6-21.5.1991.
  76. ↑ a b c Idolien idolit: Kikka. Suosikki nro 8, 1990.
  77. ↑ a b Pelli 2020, s. 24
  78. ↑ Pelli 2020, s. 83
  79. ↑ Sinimaria Halonen: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui Kotiliesi.fi. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  80. ↑ Uutuuskirja: Kikka kärsi rankasta lapsuudesta – lausui ennen kuolemaansa Kati-siskolle koskettavan toiveen Ilta-Sanomat. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  81. ↑ a b Laulaja Kikan tytär Sanni, 23, astuu ensimmäistä kertaa julkisuuteen – oli vain 9-vuotias, kun löysi äitinsä kuolleena Ilta-Sanomat. 9.4.2020. Viitattu 6.11.2024.
  82. ↑ Sinimaria Halonen: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui Kotiliesi.fi. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  83. ↑ a b Nyt puhuu laulaja Kikan äiti Marita Ilta-Sanomat. 12.4.2020. Viitattu 8.9.2020.
  84. ↑ a b Pelli 2020, s. 37
  85. ↑ a b Pelli 2020, s. 38
  86. ↑ Pelli 2020, s. 70
  87. ↑ Merja Asikainen: Marita-äiti ei hyväksy uutta Kikka-kirjaa – kiistää rajut väitteet Ilta-Sanomat. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  88. ↑ a b c Kikan äiti elää köyhyydessä. Hymy nro 5, 2013.
  89. ↑ Sinimaria Halonen: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui Kotiliesi.fi. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  90. ↑ a b Laulaja Kikan kuolemasta pian 8 vuotta: Äiti paljasti uutta tietoa kuolemaa edeltävästä ajasta Hymy. 26.5.2013. Viitattu 8.9.2020.
  91. ↑ Pelli 2020, s. 199
  92. ↑ Laulaja Kikan tytär Sanni, 23, astuu ensimmäistä kertaa julkisuuteen Ilta Sanomat. 9.4.2020. Viitattu 9.4.2020.
  93. ↑ a b Sinimaria Halonen: Uutuuskirja: Laulaja Kikan oikeasta kuolinsyystä valehdeltiin vuosia – nyt Kati-sisko kertoo, mitä oikeasti tapahtui Kotiliesi.fi. 20.6.2023. Viitattu 6.11.2024.
  94. ↑ Laulaja Kikan tytär Sanni, 23, astuu ensimmäistä kertaa julkisuuteen – oli vain 9-vuotias, kun löysi äitinsä kuolleena Ilta-Sanomat. 9.4.2020. Viitattu 6.11.2024.
  95. ↑ Pelli 2020, s. 198
  96. ↑ Kortelainen, Kai: Traaginen elämä sisaren silmin, s. 255. Minerva, 2023.
  97. ↑ Kodin Kuvalehti: Kikka kuoli lääkkeisiin, ei sydän­kohtaukseen Helsingin Sanomat. 7.6.2023. Viitattu 7.6.2023.
  98. ↑ Kikka kieltää Katin: Siskosten ilmiriita. Seura nro 3, 1992.
  99. ↑ Ani Heilala: Minulla on lohduton ikävä Kirsiä. 7-päivää nro 51-52, 22.12.2005-4.1.2006.
  100. ↑ Pelli 2020, s. 54
  101. ↑ Pelli 2020, s. 80
  102. ↑ Pelli 2020, s. 184
  103. ↑ Päihteiden kanssa taistellut Kikka yritti viime hetkillä paluuta mtvuutiset.fi. Viitattu 8.9.2020.
  104. ↑ Pelli 2020, s. 64
  105. ↑ Pelli 2020, s. 43
  106. ↑ Kikka haluaa Euroviisuihin. Nykyposti nro 12, 1990.
  107. ↑ Hellevi Pouta: Uusia Kikkoja. Apu, 24.6.1994.
  108. ↑ Pelli 2020, s. 55
  109. ↑ Pelli 2020, s. 88
  110. ↑ Pelli 2020, s. 63
  111. ↑ Pelli 2020 s. 123–124
  112. ↑ Kikan kuolemasta 10 vuotta - "oli oikeasti pullantuoksuinen äiti" iltalehti.fi. Viitattu 8.9.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kikka
Studioalbumit
Kokoelmat
Singlet
Muut artikkelit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kikka&oldid=22755105”