Kiertotalous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiertotaloudella tavoitellaan taloudellisia ja ympäristön kannalta positiivisia hyötyjä.

Kiertotalous on talousjärjestelmä, jonka tavoitteena on, että talous toimii ympäristön kantokyvyn rajoissa. Tämä tapahtuu pitämällä materiaalit ja tuotteet mahdollisimman pitkään kierrossa niin, että niiden arvo samalla säilyy. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Kiertotalous on esitetty vaihtoehtona ns. lineaaritaloudelle, jossa raaka-aineita otetaan tuotteiden valmistamiseksi ja ne lopulta päätyvät jätteiksi ja heitetään pois.[1] Ellen MacArthur Foundationin lanseeraama kiertotalouden viitekehys jakautuu sekä biologisiin että teknisiin kiertoihin.

Ylikulutus, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Vaikka kiertotaloudella on vahvat ympäristö- ja ilmastoperusteet, se sisältää myös ajatuksen uusista ansaintalogiikoista. Nämä liiketoimintamahdollisuudet kytkeytyvät materiaalien arvon säilyttämiseen, palveluihin ja muihin jakamistalouden ratkaisuihin. Usein tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä.

Kiertotaloutta voidaan edistää arvoketjun eri vaiheissa. Näitä tapoja ovat muun muassa ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu, tuotteen käyttöiän pidentäminen, huolto, korjaus, uudelleenkäyttö ja tuotteiden yhteiskäyttöön liittyvät toimintamallit sekä kierrätysraaka-aineiden käyttö uusien tuotteiden valmistuksessa. Tuotesuunnittelu onkin keskeistä kiertotaloudessa, sillä tuotesuunnittelun on arvioitu olevan vastuussa 80 prosentista tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista[2][3]. Tuotesuunnittelu määrittää esimerkiksi tuotteessa käytettävät materiaalit ja komponentit, kemikaalit, valmistustavat, korjattavuuden ja kierrätettävyyden.

Kiertotalouskäsitteen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouden juuret ulottuvat pitkälle ja laajalle, eikä mallin syntyä voida jäljittää tiettyyn ajankohtaan tai kirjoittajaan.[4] Suomessa kiertotalous-sana on esiintynyt lehdistössä jo 1920-luvulla, mutta tällöin sillä on viitattu esim. kaskiviljelyyn tai hylkeenpyyntiin liittyvään elintapaan, erätalouteen. Suomen sanomalehdissä varhaisimmat yksittäiset nykymerkityksiset sanaesiintymät löytyvät vuosilta 1973 ja 1980.[5]

Jo vuonna 1798 Thomas Malthus toi esiin huolen maailman väestön kyvystä itsensä ruokkimiseen väestönkasvun seurauksena. Vuonna 1972 Rooman Klubi, kansainvälinen tulevaisuudentutkimuksellinen keskustelufoorumi, julkaisi Kasvun rajat -kirjan (engl. Limits to Growth). Sen keskeisen viestin mukaan maailmantalous romahtaa 100 vuoden kuluessa, mikäli päättäjät eivät kykene riittävän nopeasti löytämään konsensusta resurssien ehtymiseen ja saastumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.[6]

Tutkimusraportissa Euroopan komissiolle vuonna 1976 Walter Stahel ja Genevieve Reday visioivat kiertoihin perustuvaa taloutta ja sen vaikutuksia työpaikkojen syntymiseen, taloudelliseen kilpailukykyyn, resurssien säästämiseen ja jätteen synnyn ehkäisyyn.[6]

Sittemmin vuonna 1998, Ernst Ulrich von Weizsäcker argumentoi raportissaan Factor Four: Doubling Wealth, Halving Resource Use, että ihmisyhteisö kykenee vaurastumaan myös luonnonvaroja tuhoamatta, nykyisiä resursseja tehokkaammin hyödyntäen.[6]

Vuonna 2002 ilmestynyt William McDonoughin ja Michael Braungartin Cradle to Cradle: Remaking the Way We Make Things (Kehdosta kehtoon) antoi keskeisen sysäyksen keskusteluun systeemisestä muutoksesta ja kiertotaloudesta. Kirjoittajien mukaan ”enemmän hyvää” -ajattelun tulisi ohjata talouskehitystä ja -ajattelua ”vähemmän pahaa” -näkökulman sijaan. Tarvitaan koko elinkaaren huomioiva systeemitason muutos, sillä paljon hukkaa tuottavan järjestelmän negatiivisten vaikutusten minimointi ei ratkaise todellisia ongelmia.[6]

Vuonna 2006 Walter Stahel puolestaan korosti kirjassaan The Performance Economy, että liiketoimintainnovaatiot ovat avainasemassa talouskehityksen irtikytkennässä luonnonvarojen kulutuksesta.[6]

Vuonna 2010 ilmestyneessä The Blue Economy: 10 Years, 100 Innovations, 100 Million Jobs -kirjassa Gunter Pauli hakee luonnon ekosysteemeistä analogioita talouden resurssi- ja energiavirtoihin.[6]

Ellen MacArthur Foundation (EMF) perustettiin vuonna 2010 edistämään kiertotalouden periaatteiden leviämistä eri toimijoiden keskuudessa. Aluksi EMF keskittyi yhdistämään saman aihepiirin eri katsontakantoja kokonaisvaltaiseksi viitekehykseksi, jota alettiin kutsua kiertotaloudeksi (ks. alla). Sittemmin EMF on muun muassa julkaissut kiertotalouden taloudellisia mahdollisuuksia käsitteleviä raportteja, sekä perustanut CE100-ohjelman kiertotalousinnovaatioiden ja -yhteistyön edistämiseksi.[6]

Eri katsontakantoja kiertotalouden viitekehyksen taustalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellen MacArthur Foundation on koostanut geneerisen kiertotalouden viitekehyksen seitsemän eri koulukunnan pohjalta.[4]  

  1. Uudistuva suunnittelu (engl. regenerative design). Yhdysvaltalaisen John T. Lylen luoma biologisiin ja synteettisiin materiaaleihin jakautuva malli loi luultavasti perustan nykyiselle kiertotalouden mallille.  
  2. Suoritetalous (engl. performance economy). Jo 1970-luvulla kiertoihin perustuvaa taloutta visioineen Walter Stahelin lanseeraamassa suoritetaloudessa edistetään tuotteen iän pidentämistä, pitkäikäisiä hyödykkeitä, uudistamista ja jätteen ehkäisyä erityisesti palveluiden keinoin. Suoritetaloudessa myydään käyttöoikeutta ja haluttua lopputulosta fyysisten hyödykkeiden omistajuuden sijaan.  
  3. Kehdosta kehtoon (engl. Cradle to Cradle design). Michael Braungartin ja Bill McDonoughin kehittämä konsepti ja sertifioitu prosessi tuotteiden suunnittelemiseksi siten, että tuote tai sen materiaalit ovat helposti uudelleen hyödynnettävissä käytöstä poistamisen jälkeen.  
  4. Teollinen ekologia (engl. Industrial Ecology). Tieteenala tutkii teollisuuden energia- ja materiaalivirtoja systeemitasolla tavoitellen suljettuja kiertoja eri toimijoiden välillä, paikallisiin ympäristöolosuhteisiin sopeutuen ja luonnon ekosysteemejä imitoiden.  
  5. Biomimiikka (engl. biomimicry). Luonnossa esiintyvien ilmiöiden tutkiminen ja ymmärtäminen sekä soveltaminen tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen.  
  6. Sininen talous (engl. TheBlue Economy). Gunter Paulin julkaisujen perustalle rakentuva avoin liike tuo yhteen konkreettisia case-tapauksia, joissa jätteet nähdään raaka-aineena uuden liiketoiminnan synnyttämiseksi. Liikkeen fokus on useimmiten ruohonjuuritason yritystoiminnan tukemisessa.  
  7. Permakulttuuri (engl. permaculture). Australialaisten ekologien Bill Mollisonin ja David Holmgrenin alun perin maataloutta tarkasteleva, mutta sittemmin kokonaisvaltaistunut luontoa kunnioittava rakennetun ympäristön suunnittelufilosofia.

Toimintaympäristön kehittyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlaajuisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiotasolla yhtenä kiertotalouden edelläkävijöistä voidaan pitää Saksaa, joka julkaisi jo vuonna 1994 ”Closed Substance Cycle and Waste Management Act” -säädöksen, jonka tarkoituksena oli luonnonvarojen säästäminen ja jätteen synnyn ehkäiseminen. Myöhemmin, 2000-luvun alussa, Japani ja Kiina julkaisivat omat suunnitelmansa kierrätyksen edistämiseksi. Kiina oli ensimmäinen valtio, joka käytti kiertotalous-termiä luonnonvara- ja jätepolitiikassaan. [7]Vuonna 2008 Kiinasta tuli myös ensimmäinen valtio, joka hyväksyi kiertotalouden edistämistä koskevan lain ”Circular Economy Promotion Law”[8].

Nykyisin kiertotaloutta edistetään laajasti EU:ssa ja eri valtioissa kuten Kiinassa, Japanissa, Alankomaissa, Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa, Kanadassa ja Britanniassa. Myös monet yritykset edistävät kiertotaloutta. Kiertotaloutta on yleisesti alettu pitää taloudellisen kehityksen tavoitetilana, jonka avulla edistetään useita kestävyystavoitteita. Vastaavasti esimerkiksi useat YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (engl. Sustainable Development Goals, SDG) myös edistävät kiertotaloutta.[7]

Kiertotaloutta koskevien standardien laadinta on alkanut vuonna 2018 kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä ISOssa. Standardit sisältävät malleja, ohjeita, työkaluja ja vaatimuksia, joilla organisaatiot voivat edistää kiertotaloutta ja kestävää kehitystä. Valmistelusta vastaa uusi tekninen komitea ISO/TC 323 Circular economy.[9]

Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Eurooppa on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kärkijoukoissa kehittämässä kiertotalouden edistämiseen vaadittavaa politiikkaa. Vuonna 2013 julkaistussa ympäristöä koskevassa toimintasuunnitelmassa Euroopan unioni asetti vuoden 2050 visiokseen ”hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”[10]. Talousjärjestelmän muuttaminen todettiin välttämättömäksi toimenpiteeksi, jotta tavoite saavutetaan[11].

Joulukuussa 2015 komissio julkaisi ehdotuksen, joka sisälsi kiertotalouden toimintasuunnitelman sekä joukon sitä tukevia ehdotuksia säädösmuutoksista. Tarkoituksena oli asettaa tiukemmat tavoitteet luonnonvarojen käytölle ja edistää tuotteiden materiaalitehokkuutta, kestävyyttä ja korjattavuutta. Kokonaisuutta kutsutaan usein nimellä ”EU:n kiertotalouspaketti”. Pakettiin kuuluneen ensimmäisen kiertotalouden toimintasuunnitelman tarkoituksena oli tukea muutosta kohti kiertotaloutta EU:ssa. Suunnitelmassa esiteltiin 54 toimenpidettä. Ehdotuksessa asetettiin myös EU:n yhteiset kierrätystavoitteet: 65 prosenttia yhdyskuntajätteelle ja 75 prosenttia pakkausjätteelle vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi siinä sitouduttiin kaatopaikkajätteen määrän alentamiseen siten, että vuonna 2030 enintään 10 prosenttia kaikesta jätteestä päätyy kaatopaikalle.[12][13][14]

Kiertotalouspakettia täydennettiin vuonna 2016 ns. minipaketilla ja vuonna 2018 uudella kiertotalouspaketilla, joka sisälsi muun muassa EU:n ensimmäisen muovistrategian. Muovistrategian tavoitteena on vähentää muovijätteen ja -roskan aiheuttamia ongelmia.[15]

EU:n ekosuunnittelusääntely on aiemmin keskittynyt pääasiassa energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuuteen, mutta viime vuosina ekosuunnittelun painopistettä on viety myös kiertotalouden suuntaan. Vuonna 2019 julkaistiin ensimmäiset asetukset, joissa on ensimmäistä kertaa otettu kiertotalous kunnolla huomioon ja tuoteryhmille asetettavat vaatimukset kohdistuvat energiatehokkuuden lisäksi myös mm. laitteiden korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen. Jatkossa tuoteryhmille asetettavat ekosuunniteluvaatimukset voivat koskea myös esimerkiksi tuotteen kestävyyttä, keveyttä, kierrätysmateriaalien käyttöä, vaarallisia aineita, kemikaaleja tai tuotteen ennenaikaisen vanhenemisen estämistä.[16]

Maaliskuussa 2020 Euroopan komissio julkaisi uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman, joka on merkittävä osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (eng. European Green Deal). Uuden toimintasuunnitelman aloitteet jakautuvat tuotteen koko elinkaarelle ja pyrkivät kehittämään esimerkiksi tuotesuunnittelua, kiertotalousprosesseja ja kestävää kuluttamista. [17]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raaka-aineiden kulutus ja talouden kehitys Suomessa 2000–2015. Raaka-aineen kulutus seuraa bruttokansantuotteen kehitystä. Kiertotaloudessa tavoitteena olisi, ettei raaka-aineiden kulutus kasvaisi, vaikka bruttokansantuote kasvaa. RMC kertoo, paljonko raaka-aineita menee kotimaiseen loppukulutukseen ja pääomanmuodostukseen. Se ei sisällä vientiä.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi Suomessa julkaistiin vuonna 2005 ns. KULTU-ohjelma[18]. Alkuperäinen ohjelma ”Vähemmästä enemmän ja paremmin”[19] oli aikanaan ensimmäisiä kansallisia kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelmia maailmassa. Ohjelma sisälsi toimenpide-ehdotuksia ja tavoitteita yhteiskunnan eri sektoreille, jotta energian- ja materiaalien käytön tehokkuutta saataisiin lisättyä tuotteiden elinkaaren eri vaiheissa. Ohjelma päivitettiin vuonna 2012, ja uuden ohjelman nimeksi tuli ”Vähemmästä viisaammin”[20]. Uudessa ohjelmassa korostettiin etenkin julkisen sektorin roolia suunnannäyttäjänä ympäristöhaittojen ja kasvihuonekaasujen vähentämisessä.

Juha Sipilän hallitus julkisti toukokuussa 2015 hallitusohjelman, jossa erään 10 vuoden strategisen tavoitteen mukaan ”Suomi on bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijä”. Hallitusohjelman yhden kärkihankkeen tavoitteena oli parantaa Itämeren ekologista tilaa kiertotalouden ratkaisuiden avulla, etenkin ravinnekierrätyksen tehostamisen kautta.[21]

Pääministeri Sanna Marinin vuonna 2019 julkaistussa hallitusohjelmassa[22] tavoitellaan yhä voimakkaammin Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. Hallitusohjelmassa suunnitellut kiertotaloustoimenpiteet liittyvät esimerkiksi tuotteita korvaavien palveluiden kehittämiseen, jätteiden kierrättämisen tehostamiseen, kansainvälisen yhteistyön lisäämiseen sekä kestävän kuluttamisen edistämiseen kokonaisuutena. Lisäksi hallituskauden aikana laaditaan poikkihallinnollinen, strateginen kiertotalouden edistämisohjelma mittareineen. Edistämisohjelmassa asetetaan tavoitteet, määritellään tarvittavat toimenpiteet ja varataan tarvittavat resurssit kiertotalouden edistämiseksi Suomessa[23].

Suomen materiaalivirrat 2015. Kiertotaloutta kannattaa edistää etenkin toimialoilla, jotka käyttävät runsaasti luonnonvaroja. Vuoden 2015 jälkeen luonnonvarojen kokonaiskäyttö on jonkin verran kasvanut.

Suomi on ollut myös maailman ensimmäinen valtio, joka julkaisi kansallisen kiertotalouden tiekartan. Tiekartta laadittiin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johdolla ja julkaistiin vuonna 2016 nimellä ”Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016–2025”[24]. Vuonna 2019 tiekarttaa päivitettiin ja julkaistiin ”Kriittinen siirto – kiertotalouden tiekartta 2.0”[25]. Tiekartat sisältävät konkreettisia toimia, joilla vauhditetaan Suomen siirtymistä kohti kiertotaloutta.

Yhteistyössä Suomen valtion kanssa Sitra on myös vuodesta 2017 lähtien järjestänyt vuosittain kansainvälistä Maailman kiertotalousfoorumia (engl. World Circular Economy Forum, WCEF). Foorumin tarkoituksena on tuoda yhteen liike-elämän johtajat, päättäjät ja asiantuntijat keskustelemaan kiertotalousratkaisuista, joiden avulla saavutetaan kilpailuetuja ja edistetään YK:n kestävän kehityksen tavoitteita.[26]

Tarve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouden edistämiselle on suuri tarve, sillä vain noin 8,6 prosenttia maailman taloudesta on kiertotalouden piirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain alle kymmenesosa maailmantalouden piiriin vuosittain päätyvästä yli 100 miljardista tonnista raaka-aineita, kuten mineraaleja, metalleja ja biomassaa, saadaan uudelleenkäyttöön.[27]

Myös Suomessa kiertotalouden merkittävimmät harppaukset ovat edelleen tekemättä. Suomi on yksi Euroopan materiaali-intensiivisimpiä talouksia.[28] Raaka-aineita kulutetaan Suomessa noin 29 tonnia henkeä kohden, kun kestäväksi tasoksi on arvioitu 3–8 tonnia henkilöä kohden[29].

Luonnonvarojen ylikulutus aiheuttaa monia ongelmia kuten ilmastonmuutosta sekä luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen heikkenemistä. Näin se vaikuttaa myös inhimilliseen hyvinvointiin lyhyellä mutta etenkin pidemmällä aikavälillä. Kiertotalouden ytimessä onkin neitseellisten luonnonvarojen kulutuksen ja talouden irtikytkentä sekä siirtymä toimintaan ympäristön kantokyvyn rajoissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa erilaisissa maissa varsin erilaisia toimia talouden rakenteesta ja käytössä olevista luonnonvaroista riippuen.

Keskeiset periaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalous voidaan ymmärtää R-strategioiden kautta:

0.    Refuse eli kieltäydy. Ajattele tuotteen tarpeellisuutta, luovu tuotteen tarpeesta tai toteuta tuotteen käyttötarkoitus täysin erilaisella tuotteella.

1.    Rethink eli uudelleenajattele. Käytä tuotetta tehokkaammin, esimerkiksi jakamalla se muiden kanssa.

2.    Reduce eli vähennä. Tehosta tuotteiden valmistusta ja käyttöä kuluttamalla vähemmän luonnonvaroja ja materiaaleja.

3.    Reuse eli uudelleenkäytä toisten hylkäämä hyväkuntoinen tuote.

4.    Repair eli korjaa viallinen tuote, jotta sitä voidaan käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa.

5.    Refurbish eli kunnosta vanha tuote nykypäivän tarpeisiin.

6.    Remanufacture eli uudelleenvalmista hylätyn tuotteen osista samaan tarkoitukseen sopiva uusi tuote.

7.    Repurpose eli käytä hylättyä tuotetta tai sen osia uuteen tarkoitukseen.

8.    Recycle eli kierrätä hylätty tuote tai sen osat uuteen tuotteeseen, jolla on alkuperäisestä poikkeava käyttötarkoitus.

9.   Recover eli palauta materiaalit energiahyödynnykseen.

10.  Regenerate eli luo uudelleen luonnon järjestelmät siten, että mukaudutaan ekosysteemien luonnollisiin kiertoihin ja hyödynnetään näitä kiertoja taloudellisissa kierroissa ottamalla huomioon luonnolliset uudistumisnopeudet.

11.  Remove eli poista esimerkiksi hiilidioksidia ilmasta hiilidioksidin talteenottoteknologialla ja hyödynnä hiilidioksidi edelleen.


Ellen MacArthur Foundation jaottelee kiertotalouden viiteen periaatteeseen:[4][30]

1. Jätteen poistaminen suunnittelun keinoin

Jätettä ei synny, jos tuotteet ja palvelut suunnitellaan alun perin niin, että ne kyetään käyttämään uudelleen, uudelleenvalmistamaan tai kierrättämään uusiomateriaaliksi siten, että niihin sitoutunut arvo pysyy osana talouden kiertoa mahdollisimman tehokkaasti.  

2. Elinkaarien pidentäminen muunneltavuuden avulla 

Modulaarisuus, muunneltavuus ja mukautuvuus ovat keskeisiä ominaisuuksia nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jotta tuotteita voidaan kehittää ja parantaa tekemättä koko tuotetta uudelleen.  

3. Uusiutuvaan energiaan tukeutuminen

Kiertotalouden näkökulmasta tuotantosysteemien/arvoketjujen tulisi tavoitella uusiutuvan energian hyödyntämistä 100 prosenttisesti, sillä uusiutuva energia on itsessään kiertävää.

4. Systeemiajattelu (engl. systems thinking) 

Kiertotaloudessa on keskeistä tarkastella systeemin kaikkia osia kokonaisuutena yksittäisten palasien sijaan. Systeemiajattelussa viitataan usein valtaosaan todellisen maailman systeemeistä, jotka ovat epälineaarisia, takaisinkytkeytyviä ja keskinäisriippuvaisia. Ymmärrys monimutkaisen systeemin vaikutusyhteyksistä mahdollistaa systeemitason optimoinnin, jolloin ei pelkästään tyydytä osaoptimoimaan ja tekemään asioita oikein (tehokkuus), vaan keskitytään tekemään oikeita asioita (vaikuttavuus) laajempaa kokonaisuutta palvellen. 

5. Jäte on ruokaa 

Biologisten kiertojen näkökulmasta tuotteiden ja palveluiden jätteen turvallinen palauttaminen osaksi ravinneketjua on olennainen osa kiertotaloutta. Esimerkiksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden biomassoja voidaan hyödyntää orgaanisten lannoitteiden valmistukseen. 

Liiketoimintamallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouden liiketoimintamalleista on esitetty erilaisia jaotteluja muun muassa Accenturen[31] ja Deloitten[32] toimesta.

Tuote palveluna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuote palveluna -liiketoimintamallissa käyttöoikeus korostuu omistamisen sijaan. Tällöin palveluntarjoaja vastaa tuotteen omistajuuden kokonaiskustannuksista ja asiakas maksaa vain palvelun tai tuotteen käytöstä, esimerkiksi liisaussopimukseen perustuen. Malli luo palveluntarjoajalle kannusteen mahdollisimman kestävien ja pitkäikäisten tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen.  

Suomessa esimerkiksi Lindström Oy tarjoaa vaihto- ja vuokramattopalveluita[33] ja RePack liisaa uudelleenkäytettäviä pakkauksia verkkokaupoille. 

Tuotteen elinkaaren pidentäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotteiden ja niiden komponenttien elinkaaren pidentämistä voidaan tehdä muun muassa korjaamisen, päivittämisen, uudelleenvalmistamisen ja jälleenmyynnin keinoin. 

Suomalaisista yrityksistä esimerkiksi Iskun RealGreen-ketju tarjoaa kierrätys- ja jälleenmyyntipalvelua käytetyille huonekaluille[34] ja Cimos puolestaan jälkimarkkinoi sekä kierrättää yrityksistä poistuvaa tietotekniikkaa.[35]

Jakamisalustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakamisalustoilla viitataan palveluihin ja ratkaisuihin, jotka mahdollistavat tavaroiden ja resurssien hyötykäytön lisäämiseen muun muassa vuokrauksen, myymisen, jakamisen ja vaihtamisen keinoin, niin b2b kuin c2c markkinoillakin. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Airbnb, jonka kautta kuka tahansa voi vuokrata omia tyhjiä tilojaan esimerkiksi matkailukäyttöön. 

Liiketoimintamallia hyödyntäviä suomalaisia yrityksiä ovat muun muassa Kuinoma, Huuto.net, Tori.fi ja Sharetribe. 

Kiertoketju

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertoketju-liiketoimintamallissa toiminta perustuu fossiilisten energialähteiden ja uusiutumattomien luonnonvarojen korvaamiseen uusiutuvalla energialla ja biopohjaisilla tai täysin kierrätettävillä materiaaleilla.  

Suomessa esimerkiksi UPM, Neste ja St1 ovat kehittäneet uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuvia polttoaineita.lähde?

Palautuminen ja kierrätys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palautumiseen ja kierrätykseen perustuvassa liiketoiminnassa jätettä ja sivuvirtoja hyödynnetään toiseen käyttötarkoitukseen esimerkiksi teollisissa symbiooseissa.  

Suomessa esimerkiksi Globe Hope valmistaa tekstiilituotteita kierrätysmateriaaleista, Destamatic tuottaa puukiveä rakennus- ja pakkausjätteestä, ja Napapiirin Energia ja Vesi hyödyntää bioenergialaitoksen tuhkia metsänhoitoon tarkoitetun tuhkaraelannoitteen valmistukseen.lähde?

Kiertotalous eri yhteyksissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestävä kiertotalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestävä kiertotalous tarkoittaa luonnonvarojen käytön vähentämistä, materiaali-, energia- ja ravinnekiertojen sulkemista sekä sitä, että tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo säilyy taloudessa mahdollisimman kauan.[36] Kestävässä kiertotaloudessa edellytetään taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutusten yhtäaikaista huomioon ottamista esimerkiksi yritysten, kaupunkien, kansalaisten ja muiden toimijoiden toiminnassa. Kestävässä kiertotaloudessa toimitaan planetaaristen rajojen sisällä nyt ja tulevaisuudessa.

Turvallinen kiertotalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisessa kiertotaloudessa tavoitteena on haitattomat materiaalikierrot. Kemikaalitietojen kulku toteutuu tuotteen elinkaaren vaiheesta toiseen ja tarvittaessa haitallisia aineita tunnistetaan ja poistetaan materiaalikierroista erottelumenetelmin.[37][38]

Kemikaalien hallintaan kiertotaloudessa vaikuttaa tieto siitä, missä ja minkä ikäisissä tuotteissa vaarallisia aineita voi olla. Usein materiaalit tulevat kierrätykseen vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen valmistuksesta ja tuotteiden tai materiaalien käyttöönotosta. Siksi ne saattavat sisältää nykyisin kiellettyjä, vaaralliseksi tunnistettuja aineita.[39][40] Jätteet syntypaikkalajitellaan, jolloin jätteiden hyödyntäminen voidaan tehdä tehokkaimmin ja turvallisimmin[37][38].Tuotteiden uudelleen suunnittelu ja modulaarisuus helpottaa kierrätettäväksi kelpaavan materiaalin uudelleen hyödyntämistä ja haitallisia aineita sisältävän osan hävittämistä niin, etteivät ne aiheuta haittaa ympäristöterveydelle[40].

Kiertotalouden työpaikolla otetaan huomioon biologiset, kemialliset ja fysikaaliset riskit ja tapaturmavaarat. Jätemateriaalin heterogeenisyys ja useiden erilaisten kemikaalien samanaikainen esiintyminen jätevirrassa huomioidaan työturvallisuudessa ja -terveydenhoidossa.[41]

Kiertotalous ja luonnon monimuotoisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: biodiversiteetti

Kiertotalouden yhteys maankäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin on toistaiseksi jäänyt vaille perusteellista tarkastelua, sillä ympäristövaikutusten arviointi on keskittynyt lähinnä neitseellisten raaka-aineiden käytön ja jätteen minimointiin sekä päästöjen vähentämiseen. Tarve sisällyttää luonnon monimuotoisuusvaikutukset myös osaksi kestävän kiertotalouden arvioita on kuitenkin selkeä (ks. esim. [42]). Kansainvälisen luonnonvarapaneelin selvityksessä[43] kiertotalous on tunnistettu yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi maailmanlaajuisen biodiversiteettikadon torjunnassa. Kiertotaloudella on myönteinen vaikutus biodiversiteettiin, kun kiertotaloustoimenpiteiden avulla onnistutaan vähentämään luonnonvarojen ottoa, maankäytön ja erilaisiin elinympäristöihin kohdistuvia paineita sekä ekosysteemien luonnolliset kierrot huomioidaan paremmin.lähde?

Kiertotalous ja vesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotaloudessa neitseellisten luonnonvarojen, myös puhtaan veden, tarve on vähäisempi ja sen sijaan hyödynnetään jo kierrossa olevia luonnonvaroja. Vesivarojen käyttö on merkittävästi vähäisempää kuin vallitsevassa lineaarisessa taloudessa.

Kiertotalous ei kuitenkaan ole vesivarojen ja -ekosysteemien tai maaperän näkökulmasta yksiselitteisesti riskitön asia. Esimerkiksi materiaalien ja jätteiden (mm. tuhkat, lietteet, teollisuuden sivutuotteet ja niiden mahdollisesti sisältämät haitalliset aineet) hyödyntämiseen liittyy ympäristöön kohdistuvia riskejä. Biotalous ja sen tarvitsemien raaka-aineiden tuotanto tai kierrossa olevien materiaalien prosessointi voivat kasvattaa veden käytön tarvetta ja lisätä vesiin ja vesivaroihin kohdistuvia paineita.lähde?

Kiertotalousekosysteemit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalousekosysteemit ovat tärkeitä kiertotalouden onnistumisen kannalta.

Potentiaaliset vaikutukset ja vaikutusten mittaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouden edistymisen näkökulmasta on oleellista seurata mm. resurssien käytön tehokkuutta, jotta ymmärrämme kiertotalouden yhteyksiä luonnonvarojen kulutukseen. Yleisesti kiertotalouden seurannan tietoja voidaan hyödyntää kiertotalouden tavoitteiden asettamisessa, kehityksen seurannassa ja päätöksenteon tukena. Kiertotalouden mittaamisessa voidaan hyödyntää saatavilla olevaa tilastotietoa (esim. jätetilastot). Toisaalta tarvitaan myös uutta lähtödataa ja uudenlaista tilastointia, sillä monet kiertotalouden toiminnat tapahtuvat yritysten sisällä, vanhojen järjestelmien ulkopuolella ja rajapinnoilla tai kuluttajien keskuudessa[44]. Kiertotalouden seuranta ja mittaaminen onkin monin paikoin puutteellista ja kehitystyö on tarpeen. lähde?

Euroopan komissio on määrittänyt EU:lle kymmenen kiertotalousindikaattoria kuvaamaan kiertotalouden keskeisiä osa-alueita ja niissä tapahtuvaa kehitystä. Näitä osa-alueita ja indikaattoreita ovat:

  • Tuotanto ja kulutus
    • EU:n raaka-aineomavaraisuus
    • Ekologiset kestävät julkiset hankinnat
    • Syntynyt jäte
    • Elintarvikejäte
  • Jätehuolto
    • Kokonaiskierrätysaste
    • Kierrätysasteet tietyissä jätevirroissa
  • Uusioraaka-aineet
    • Kierrätettyjen materiaalien osuus raaka-ainekysynnästä
    • Kierrätettävien raaka-aineiden kauppa
  • Kilpailukyky ja innovointi
    • Yksityiest investoinnit, työpaikat ja bruttoarvonlisäys
    • Patentit. [45]

Ympäristönäkökulmien lisäksi kiertotalouden seurannassa painotetaan usein sen kansallisia ja kansainvälisiä taloushyötyjä.

Maailmalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouden taloudellista potentiaalia ja muita vaikutuksia on arvioitu monien tahojen toimesta, useimmiten Euroopan kontekstissa. 

  • Laskelmissaan Accenture arvioi, että globaalilla tasolla kiertotalous voisi tuottaa 4,5 triljoonaa dollaria lisäarvoa vuoteen 2030 mennessä, ja jopa 25 triljoonaa dollaria vuoteen 2050 mennessä.[6]
  • Euroopan komissio on arvioinut kiertotalouden tuovan vuoteen 2030 mennessä 600 miljardin euron nettosäästöt EU:n alueen yrityksille ja luovan yli kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa tavanomaiseen kehitysskenaarioon verrattuna.[46]
  • Ellen MacArthur Foundationin arvioiden mukaan kiertotalouden tuottamat vuosittaiset materiaalikustannussäästöt EU:n teollisuudelle voivat olla 340–380 miljardia dollaria (’siirtymäskenaariossa’) tai jopa 520–630 miljardia dollaria (’edistyneessä skenaariossa’).[47]
  • WRAP:n arvioissa EU:n talous hyötyy kiertotaloudesta 1,2–3 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä vuoden 2015 tasoon verrattuna.[48]
  • Ison-Britannian DEFRA arvioi, että vuositasolla kiertotalous voisi hyödyttää UK:n taloutta 23 miljardilla punnalla[49]. Alankomaiden talouden vastaava arvio on 7,3 miljardia euroa ja 54 000 uutta työpaikkaa[50].  
  • Rooman klubi on arvioinut kiertotalouden potentiaalisia vaikutuksia vuoteen 2030 mennessä Suomen lisäksi Ruotsissa, Hollannissa, Ranskassa ja Espanjassa. Laskelmien mukaan kiertotalouden myötä maakohtaiset hiilidioksidipäästöt voisivat vähentyä 66–69%, uusia maakohtaisia työpaikkoja voi syntyä 100 000–500 000, ja vaihtotase voi parantua 1,5–2,5% BKT:n arvosta.[51]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalous voi parantaa valtion resurssiomavaraisuutta ja näin suojata resurssiniukkuuteen ja hintoihin liittyviltä riskeiltä, sekä luoda ympäristön ja hyvinvoinnin huomioivaa uutta työtä.  

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran, McKinseyn ja Gaia Consultingin selvitysten mukaan kiertotalouden kansantaloudellinen potentiaali Suomessa on yhteensä 2–3 miljardia euroa vuosittain, 2030 mennessä[52][30].  

Kiertotalouden mahdollisuudet Suomessa -raportissa arvioidaan kiertotalouden yhteispotentiaali 1,5–2,5 miljardin euron luokkaan viidellä eri sektorilla: konepajateollisuudessa, metsä- ja paperiteollisuudessa, ruokahävikin vähentämisessä, jakamistaloudessa sekä rakennus- ja kiinteistöalalla.[30] 

Ravinteiden kierron taloudellinen arvo ja mahdollisuudet Suomelle -raportissa ravinteiden kierron vuosittainen potentiaali tutkituilla alueilla on 0,5 miljardia euroa 2030 mennessä.[52]  

Rooman Klubin The Circular Economy and Benefits for Society -raportin arvioiden mukaan kiertotalous voisi vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä 68%, luoda yli 75 000 uutta työpaikkaa ja vaikuttaa positiivisesti vaihtotaseeseen ( 1,5% BKT:sta) vuoteen 2030 mennessä.[51]

Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, politiikkatoimet ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030 -raportissa havaitaan, että kiertotaloudella voidaan vahvistaa taloutta samalla, kun sen avulla vähennetään luonnonvarojen käyttöä ja niistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Raportissa arvioidaan, että kansantalouden materiaalitehokkuus (BKT/materiaalien käyttö) kasvaa valikoidulla joukolla kiertotaloustoimenpiteitä (esim. metsäteollisuuden materiaalitehostuminen ja ruokahävikin vähentäminen) 1,3% vuoteen 2030 mennessä[53].

Haasteita muutoksen tiellä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtymää kohti kiertotaloutta hidastavat muun muassa negatiivisten ja positiivisten ulkoisvaikutusten riittämätön sisällyttäminen hintoihin, investointien puute, vakiintuneiden toimintatapojen muuttamisen haasteet sekä ristiriitaiset säännökset[54].

Euroopan tiedeakatemioiden tieteellinen neuvottelukunta EASAC:n kiertotaloustyöryhmä on selostuksessaan nostanut esiin seuraavia esteitä kiertotalouteen siirtymiselle yritysten näkökulmasta:

  • yritysten toimintojen todellisia kustannuksia (ml. negatiiviset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset) ei huomioida ja tehdä läpinäkyviksi
  • tuotannosta ja kulutuksesta potentiaalisesti aiheutuvat kumulatiiviset vaikutukset (esim. ilmastonmuutos, resurssien ehtyminen) yritykseen itseensä jätetään huomioimatta
  • lyhyen tähtäimen tuottojen ja osinkojen maksamisen prioriteetti vaikeuttaa pitkäntähtäimen investointeja resurssitehokkuuteen ja muihin kiertotaloutta tukeviin seikkoihin.

EASAC:n kiertotaloustyöryhmä nostaa esiin myös seuraavia muita esteitä:

  • EU:n ja kansallisen tason indikaattoreiden ja tavoitteiden, yhtenäisen poliittisen viitekehyksen sekä kiertotaloutta tukevan lainsäädännön puute
  • osaamisvaje ja kiertotalouden puuttuminen koulutusohjelmista
  • investointien puute ja pitkät takaisinmaksuajat
  • maaseudun kaupunkiympäristöistä poikkeavat olosuhteet
  • monien toimialojen nopeasyklinen luonne pitkäjänteisyyden sijaan
  • riittämättömät ja epävakaat markkinasignaalit eivät tue kulutuskäyttäytymisen muutosta
  • tiedon ja tietoisuuden puute. [55]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertotalouteen on viime vuosina kiinnitetty suuria odotuksia erityisesti sen tuomista ympäristö- ja taloudellista hyödyistä. Epäselvemmäksi on jäänyt, kuinka ja millaisia keinoja käyttäen odotukset täydellisistä kierroista, kuluttajakäyttäjästä, talouskasvun luonnonvarojen käytön irtikytkennästä ja Euroopan talouksien uudistamisesta täytetään[56][57]. Kiertotalouden on politiikkadokumenttien perusteella katsottu olevan esimerkki ”lupausten politiikasta”, josta sen edellyttämään yhteiskunnalliseen murrokseen väistämättä liittyvät ristiriidat on häivytetty[56][58]. Samalla kiertotalous näyttäytyy moraalitalouden muotona, jossa EU:ssa jätteet käännetään resursseiksi, kun taas globaalit kierrätysverkostot näyttäytyvät likaisina ja laittomina[59].

Kiertotaloutta ja erityisesti siihen liittyvää yhteiskunnallisten hyötyjen arviointia on kritisoitu puutteellisesta tieteellisestä pohjasta. EASAC:n kiertotaloustyöryhmän julkaisemassa kiertotalousselostuksessa painotetaan muun muassa, että kiertotalouden potentiaalisten hyötyjen arvioimiseen käytetyt mallit eivät ole riittävän tarkkoja[60].Tehdyissä vaikutusten arvioinneissa on lisäksi keskitytty lähinnä taloudellisten ja ympäristöllisten hyötyjen arviointiin, sosiaalisten vaikutusten jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle[61].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ What is the linear economy? ellenmacarthurfoundation.org. Viitattu 25.4.2023.
  2. ↑ Paul Knight, James O. Jenkins: Adopting and applying eco-design techniques: a practitioners perspective. Journal of Cleaner Production, 2009-03, nro 5, s. 549–558. doi:10.1016/j.jclepro.2008.10.002 ISSN 0959-6526 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Therese Elisabeth Schwarz, Kerstin Schopf, Astrid Arnberger: Reducing Conflicts of Interest in Ecodesign: The Relation of Innovation Management and Ecodesign in the Automotive Sector. (Teoksessa: Matsumoto M., K. Masui, S. Fukushige & S. Kondoh (toim.): Sustainability through Innovation in Product Life Cycle Design. EcoProduction (Environmental Issues in Logistics and Manufacturing), 33–45.) Singapore: Springer, 2017. ISBN 978-981-10-0469-8, 978-981-10-0471-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020).
  4. ↑ a b c Ken Webster: The Circular Economy: a Wealth of Flows' by Ken Webster. Ellen MacArthur Foundation, 2015.
  5. ↑ Paula Sjöblom, Ville Virsu: Kiertotalous-sanan tunnettuus ja merkitystulkinnat. Puhe ja kieli, 2021, nro 4, s. 265–284. doi:10.23997/pk.113853 ISSN 2342-7213 Artikkelin verkkoversio. fi
  6. ↑ a b c d e f g h Peter Lacy, Jakob Rutqvist: Waste to Wealth. Palgrave Macmillan, 2015.
  7. ↑ a b Berg, A., Antikainen, R., Hartikainen, E., Kauppi, S., Kautto, P., Lazarevic, D. Piesik, S. & Saikku, L.: Circular Economy for Sustainable Development. Finnish Environment Institute, 2018. ISBN 978-952-11-4970-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020). (englanti)
  8. ↑ CIRAIG (International Reference Centre for the Life Cycle of Products, Processes and Services) 2015. Circular Economy: A Critical Literature Review of Concepts. Polytechnique Montréal, Canada.
  9. ↑ SFS: Ajankohtaista sfs.fi. 6.11.2019. Viitattu 16.11.2020. (suomeksi)
  10. ↑ European Commission. Directorate General for the Environment.: Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa :seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma vuoteen 2020 ulottuva yleinen unionon ympäristöalan toimintaohjelma.. LU: Publications Office, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020).
  11. ↑ Reichel, Almut., De Schoenmakere, Mieke., Gillabel, Jeroen., European Environment Agency.: Circular economy in Europe : developing the knowledge base.. Luxembourg: Publications Office, 2016. 954063059 ISBN 978-92-9213-719-9, 92-9213-719-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020).
  12. ↑ Towards a circular economy European Commission - European Commission. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  13. ↑ EU:n kiertotalouspaketti Ympäristöministeriö. Arkistoitu 22.12.2020. Viitattu 18.12.2020.
  14. ↑ First Circular Economy Strategy - Environment - European Commission ec.europa.eu. Viitattu 18.12.2020.
  15. ↑ Plastic waste - Environment - European Commission ec.europa.eu. Viitattu 18.12.2020.
  16. ↑ Energiavirasto: Kiertotalouteen liittyvät vaatimukset ekosuunnittelussa 11.2.2021.
  17. ↑ New Circular Economy Strategy - Environment - European Commission ec.europa.eu. Viitattu 18.12.2020.
  18. ↑ Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (KULTU) Ympäristöministeriö. Viitattu 18.12.2020.
  19. ↑ Ympäristöministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö: Vähemmästä enemmän ja paremmin - Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi. Edita Publishing Oy, 2005.
  20. ↑ Ympäristöministeriö: Vähemmästä viisaammin – Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman uudistus 2012. Ympäristöministeriö, 2012.
  21. ↑ Biotalous ja puhtaat ratkaisut Valtioneuvosto. Arkistoitu 12.11.2015. Viitattu 7.12.2015.
  22. ↑ Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. (Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31) Valtioneuvoston kanslia, 2019. Teoksen verkkoversio.
  23. ↑ Kiertotalouden edistäminen Ympäristöministeriö. Viitattu 18.12.2020.
  24. ↑ Kierrolla kärkeen: Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025 Sitra. Viitattu 18.12.2020.
  25. ↑ Kriittinen siirto - Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0 Sitra. Viitattu 18.12.2020.
  26. ↑ Maailman kiertotalousfoorumi WCEF Sitra. Viitattu 18.12.2020.
  27. ↑ Circle Economy: The Circularity Gap Report 2020. Circle Economy, 2020. Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ Scoreboard - Europe 2020 Indicators - Eurostat ec.europa.eu. Viitattu 18.12.2020.
  29. ↑ Kiertotalous mahdollistaa luonnonvarojen kulutuksen merkittävän vähentämisen Issuu. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle | Sitra www.sitra.fi. Viitattu 6.12.2015.
  31. ↑ Circular Advantage: Business Models and Technologies - Accenture www.accenture.com. Arkistoitu 11.2.2016. Viitattu 6.12.2015.
  32. ↑ Circular Economy: From theory to practise Deloitte.
  33. ↑ Vaihtomatot, vaihtomattopalvelu, vuokramatot | Lindström Oy www.lindstromgroup.com. Viitattu 6.12.2015.
  34. ↑ RealGreen www.realgreen.fi. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 13.8.2016.
  35. ↑ Cimos: Tietotekniikan jälleenmyynti ja kierrätys www.cimos.fi. Viitattu 13.8.2016.
  36. ↑ Mikä CICAT2025? CICAT2025. Viitattu 25.4.2023.
  37. ↑ a b Sari Kauppi, John Bachér, Sirpa Laitinen, Hannu Kiviranta, Kati Suomalainen, Topi Turunen: Kestävä ja turvallinen kiertotalous - Selvitys POP-yhdisteiden ja SVHC-aineiden hallinnasta kiertotaloudessa julkaisut.valtioneuvosto.fi. 14.10.2019. Viitattu 18.12.2020.[vanhentunut linkki]
  38. ↑ a b Kestävä ja turvallinen kiertotalous - Selvitys- ja tutkimustoiminta. Viitattu 18.12.2020.
  39. ↑ Sari Kauppi: Kemikaalien hallinta kiertotaloudessa. Suomen ympäristökeskus, 2017. ISBN 978-952-11-4874-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020). fi
  40. ↑ a b SYKE POLICY BRIEF 2.6.2017. Kemikaalit hallintaan ja materiaalikierrot toimiviksi. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/187403/SYKE_PolicyBrief_kiertotalous_FI.pdf?sequence=1
  41. ↑ Sirpa Laitinen, Reetaleena Rissanen, Tiina Santonen: Kiertotalouden työperäiset altistumisriskit. Työterveyslaitos, 2017. ISBN 978-952-261-770-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020). fi
  42. ↑ Johanna Buchmann-Duck, Karen F. Beazley: An urgent call for circular economy advocates to acknowledge its limitations in conserving biodiversity. Science of The Total Environment, 2020-07, nro 727, s. 138602. doi:10.1016/j.scitotenv.2020.138602 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  43. ↑ International Resource Panel: Global resources outlook 2019 – Natural resources for the future we want. UNEP & International Resource Panel, 2019.
  44. ↑ Kertyykö pisteitä? Sitra. Viitattu 18.12.2020.
  45. ↑ Indicators - Circular economy - Eurostat ec.europa.eu. Viitattu 18.12.2020.
  46. ↑ European Commission - PRESS RELEASES - Press release - Questions and answers on the Commission Communication "Towards a Circular Economy" and the Waste Targets Review europa.eu. Viitattu 6.12.2015.
  47. ↑ Towards the Circular Economy: Economic and business rationale for an accelerated transition Ellen MacArthur Foundation.
  48. ↑ WRAP Economic Growth Potential of More Circular Economies | WRAP UK www.wrap.org.uk. Arkistoitu 26.11.2020. Viitattu 16.11.2020.
  49. ↑ WRAP's vision for the UK circular economy to 2020 | WRAP UK www.wrap.org.uk. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 6.12.2015.
  50. ↑ Bastein, T., Roelofs, E., Rietveld, E., Hoogendoorn, A.: Opportunities for a Circular Economy in the Netherlands 2013. The Netherlands Organisation for Applied Scientifc Research (TNO). Arkistoitu 5.3.2016.
  51. ↑ a b Wijkman, A., Skånberg, K.: A new Club of Rome study on the Circular Economy and Benefits for Society | THE CLUB OF ROME (www.clubofrome.org) www.clubofrome.org. 2015. Arkistoitu 2.12.2015. Viitattu 6.12.2015.
  52. ↑ a b Ravinteiden kierron taloudellinen arvo ja mahdollisuudet Suomelle | Sitra www.sitra.fi. Viitattu 6.12.2015.
  53. ↑ Seppälä, J., Sahimaa, O., Honkatukia, J., Valve, H., Antikainen, R., Kautto, P., Myllymaa, T., Mäenpää, I., Salmenperä, H., Alhola, K., Kauppila, J. & Salminen, J.: Kiertotalous Suomessa - toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2016) Valtioneuvoston kanslia, 2016.
  54. ↑ Berg, A. ym.: Kiertotalous mahdollistaa luonnonvarojen kulutuksen merkittävän vähentämisen. SYKE Policy Brief 30.9.2019, 2019. Teoksen verkkoversio.
  55. ↑ European Academies’ Science Advisory Council: Circular economy: a commentary from the perspectives of the natural and social sciences. European Academies’ Science Advisory Council, 2015. Teoksen verkkoversio.
  56. ↑ a b David Lazarevic, Helena Valve: Narrating expectations for the circular economy: Towards a common and contested European transition. Energy Research & Social Science, 2017-09, nro 31, s. 60–69. doi:10.1016/j.erss.2017.05.006 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  57. ↑ Kersty Hobson: The limits of the loops: critical environmental politics and the Circular Economy. Environmental Politics, 10.9.2020, s. 1–19. doi:10.1080/09644016.2020.1816052 ISSN 0964-4016 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  58. ↑ Nik Brown, Mike Michael: A Sociology of Expectations: Retrospecting Prospects and Prospecting Retrospects. Technology Analysis & Strategic Management, 2003-03, nro 1, s. 3–18. doi:10.1080/0953732032000046024 ISSN 0953-7325 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  59. ↑ Nicky Gregson, Mike Crang, Sara Fuller, Helen Holmes: Interrogating the circular economy: the moral economy of resource recovery in the EU. Economy and Society, 3.4.2015, nro 2, s. 218–243. doi:10.1080/03085147.2015.1013353 ISSN 0308-5147 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  60. ↑ Circular economy: a commentary from the perspectives of the natural and social sciences November 2015. European Academies’ Science Advisory Council.
  61. ↑ Kati Pitkänen, Tiina Karppinen, Petrus Kautto, Sara Turunen, Jáchym Judl, Tuuli Myllymaa: Sex, drugs and circular economy. What are the social impacts of CE and how to measure them?, s. 162–175. (Teoksessa: Brandão, M., Lazarevic, D., Finnveden, G. (toim.). Handbook of the Circular Economy) Edward Elgar Publishing, 2020. doi:10.4337/9781788972727.00021 ISBN 978-1-78897-272-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2020).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiertotalous.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiertotalous&oldid=22736211”