Kevin Rudd
Kevin Rudd | |
---|---|
Australian 26. pääministeri | |
Varapääministeri | Anthony Albanese |
Edeltäjä | Julia Gillard |
Seuraaja | Tony Abbott |
Australian 26. pääministeri | |
Varapääministeri | Julia Gillard |
Edeltäjä | John Howard |
Seuraaja | Julia Gillard |
Australian työväenpuolueen puheenjohtaja | |
4. joulukuuta 2006 – 24. kesäkuuta 2010
|
|
Edeltäjä | Kim Christian Beazley |
Seuraaja | Julia Gillard |
Kansanedustaja Griffithin vaalipiiri, Queensland |
|
Edeltäjä | Graeme McDougall |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. syyskuuta 1957 Nambour, Queensland |
Puoliso | Thérèse Rein |
Tiedot | |
Puolue | Australian työväenpuolue |
Uskonto | anglikaaninen |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.kevinrudd.com | |
Kevin Michael Rudd (s. 21. syyskuuta 1957 Nambour, Queensland) on australialainen poliitikko, joka toimi Australian pääministerinä 3. joulukuuta 2007 – 24. kesäkuuta 2010 ja uudelleen 27. kesäkuuta 2013 – 18. syyskuuta 2013[1]. Ulkoministeri hän oli vuodesta 2010 helmikuuhun 2012[2]. Rudd edustaa Australian työväenpuoluetta.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rudd vietti lapsuutensa perheen maitotilalla. Rudd menetti isänsä ollessaan 11-vuotias, ja perhe joutui luopumaan tilasta.
Rudd liittyi työväenpuolueeseen 15-vuotiaana. Hän opiskeli Australian National Universityssa Canberrassa. Hän erikoistui kiinan kieleen ja Kiinan historiaan ja osaa sujuvasti mandariinikiinaa.
Rudd meni naimisiin Thérèse Reinin kanssa 1981, ja heillä on kolme lasta.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rudd työskenteli ulkoministeriön palveluksessa vuoteen 1988. Hän vietti vaimoineen suurimman osan 1980-lukua ulkomailla Australian lähetystöissä muun muassa Tukholmassa ja myöhemmin Pekingissä. Palattuaan Australiaan hänestä tuli 1989 Queenslandin pääministerin Wayne Gossin henkilöstöpäällikkö. Gossin hallituksen hävittyä vaalit 1995 Rudd palkattiin Kiinan konsultiksi KPMG-yhtiöön.
Rudd valittiin Australian parlamenttiin Griffithistä vuoden 1998 vaaleissa. Hän oli opposition varjohallituksen ulkoministerinä 2001–2005. Hän arvosteli voimakkaasti mm. John Howardin hallituksen liittymistä Irakin sotaan, vaikka tukikin liittolaisuutta Yhdysvaltain kanssa.
Ruddin ja työväenpuolueen johtajaksi 2004 valitun Mark Lathamin suhteet viilenivät, kun Latham lupasi vetää Australian joukot Irakista jouluksi 2004, jos tulisi valituksi pääministeriksi, kysymättä ulkopolitiikasta vastaavan Ruddin kantaa. Latham ei kuitenkaan pystynyt vaalivoittoon lokakuun 2004 vaaleissa ja erosi yllättäen tammikuussa 2005. Rudd kieltäytyi kuitenkin puheenjohtajan virasta, ja Kim Beazley valittiin. Joulukuun 2006 mielipidemittauksissa Ruddin kannatus oli kaksinkertainen Beazleyhin verrattuna. Beazley ilmoitti puolueen johtajavaalista, jossa Rudd valittiin 4. joulukuuta 2006 puolueen johtajaksi.
Australian parlamenttivaaleissa 24. marraskuuta 2007 työväenpuolue voitti Howardin liberaalit ja kansallispuolueen selvästi. Rudd vannoi virkavalan Australian pääministeriksi 3. joulukuuta 2007 kenraalikuvernööri Michael Jefferylle. Ruddin ensimmäinen toimi pääministerinä oli Kioton sopimuksen ratifiointi.
Rudd luopui puolueen puheenjohtajan ja pääministerin tehtävistä 24. kesäkuuta 2010, jolloin puolueen puheenjohtajuus ja pääministeriys siirtyivät hänet haastaneelle varapääministerille ja puolueen varapuheenjohtajalle Julia Gillardille.[3]. Sen jälkeen Rudd toimi Australian ulkoministerinä Gillardin hallituksessa helmikuuhun 2012, jolloin tila Gillardin hallituksessa kävi hänelle ahtaaksi ja hän erosi. Rudd kuitenkin palasi Australian pääministeriksi 26. kesäkuuta 2013 syrjäytettyään Gillardin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.britannica.com/EBchecked/topic/1345480/Kevin-Rudd
- ↑ Australian ulkoministeri Kevin Rudd eroaa, Yle.fi Uutiset, viitattu 22.2.2012
- ↑ Gillard to become Australia's first female prime minister as tearful Rudd stands aside The Age 24.6.2010
- ↑ Ilta-Sanomat 27.6.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kevin Rudd Wikimedia Commonsissa
- Edmund Barton
- Alfred Deakin
- Chris Watson
- George Reid
- Andrew Fisher
- Joseph Cook
- Billy Hughes
- Stanley Bruce
- James Scullin
- Joseph Lyons
- Earle Page
- Robert Menzies
- Arthur Fadden
- John Curtin
- Frank Forde
- Ben Chifley
- Robert Menzies
- Harold Holt
- John McEwen
- John Gorton
- William McMahon
- Gough Whitlam
- Malcolm Fraser
- Bob Hawke
- Paul Keating
- John Howard
- Kevin Rudd
- Julia Gillard
- Tony Abbott
- Malcolm Turnbull
- Scott Morrison
- Anthony Albanese