Kemin historia

Kemin kaupunki perustettiin vuonna 1869 ja se on naapurikaupunkinsa Tornion jälkeen Lapin maakunnan vanhin kaupunki ja viimeisiä niin sanottuja Suomen vanhoja kaupunkeja.

Vaikka Kemi on tunnettu savupiipputeollisuudestaan, niin ensimmäisinä vuosikymmeninään se oli alueeltaan ja väestöltään pienehkö kauppakaupunki. Teollisuuskaupungiksi se muuttui vasta vuoden 1931 alueliitoksen myötä, jolloin Kemin maalaiskunnasta erotetulla liitosalueella sijainneet suuret teollisuuslaitokset Kemi Oy ja Veitsiluoto Oy siirtyivät osaksi kaupunkia. Kemin asukasluku ja pinta-ala moninkertaistuivat liitoksen myötä.

Kuten monet muutkin teollisuuspaikkakunnat myös Kemi on viime vuosikymmeninä kärsinyt väestökadosta. Kaupungin asukasluku 1960-luvun puolivälissä oli lähes 30 000, mutta vuonna 2010 enää alle 23 000 asukasta.

Kemijokisuu ennen kaupunkia (1329–1855)

Keminmaan keskiaikainen kivikirkko.

Maata viljelevä asutus lienee muodostunut Kemin seudulle viimeistään 1200–luvulla. Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin seurakunta mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan. Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.

Seurakunnan ensimmäinen kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon 1473 ja polttivat sen 1517. Uusi kirkko eli nykyinen Keminmaan vanha kirkko rakennettiin muutaman vuoden kuluttua vanhan kirkon polttamisesta. Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Kemin kaupungin perustaminen (1856–1869)

L.I. Lindqvist, Kemin asemakaava, 1859.

Yrjönkatua (nykyinen Sauvosaarenkatu) 1900-luvun alussa.

Kemijokisuulle oli suunniteltu kaupunkia jo 1600–luvulla, mutta Tornion kaupungin läheisyyden vuoksi suunnitelmia ei tuolloin toteutettu. Venäjän hallitsijaksi vuonna 1855 noussut keisari Aleksanteri II halusi elvyttää Krimin sodassa kärsineen valtakuntansa kaupan, teollisuuden ja merenkulun toimintaedellytyksiä. Suomessa elvytystoimenpiteiden valmistelun sai suorittaakseen kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm von Berg. Toimenpiteisiin Suomessa kuuluivat mm. oman rahan, Suomen markan käyttöönotto 1860 sekä uusien kaupunkien perustaminen. Tehtävään liittyen Berg pyysi Oulun läänin maaherraa Alexander Lavoniusta selvittämään sopivaa paikkaa Kemijokisuulle rakennettavalle tapulikaupungille. Uudelle kaupungille löydettiin kolme vaihtoehtoista paikkaa: Kallioniemi lähellä Vallitunsaarta, Lukkarilan ranta Kemijoen länsirannalla ja Sauvosaarenniemi Kemijoen itäpuolella meren rannalla. Näistä parhaana vaihtoehtona pidettiin viimeksi mainittua.

Kenraalikuvernööri Berg saapui tarkastusmatkalle Kemiin 18. heinäkuuta 1856. Nähtyään uuden kaupungin paikan kenraalikuvernööri antoi jo samana vuonna lääninarkkitehti L.I. Lindqvistille tehtäväksi laatia uuden kaupungin asemakaavan. Kenraalikuvernööri esitteli uusien kaupunkien perustamishankkeen Aleksanteri II:lle tämän kruunajaisjuhlassa 7. syyskuuta 1856 ja jo saman kuukauden aikana annettiin asetus Kemin kaupungin perustamisesta yhdessä neljän muun kaupungin kanssa. Nämä neljä muuta kaupunkia olivat: Varkaus, Iisalmi, Ikaalinen ja Salo. Kaupungiksi asti mainituista paikkakunnista ylsivät kuitenkin 1800–luvulla vain Kemi ja Iisalmi. Iisalmi sai ensin vain kauppalan aseman, niin kuin kolme muuta paikkakuntaa, mutta sai lopulta kaupunginoikeudet ennen vuosisadan loppua 1891. Salosta tuli kaupunki vasta vuonna 1960, Varkaudesta vuonna 1962 ja Ikaalisista vuonna 1977.

Kaupunginalueeksi lunastettiin Sauvosaaren, Meritäikön, Lahtitäikön, Ruutin ja Peurasaaren tilat. Arkkitehti Lindqvistin asemakaava valmistui Oulussa 15. huhtikuuta 1859.

Kemiin perustettiin puunjalostusteollisuutta (Laitakarin höyrysaha vuonna 1863).^lähde?

Senaatti hyväksyi aikansa suunnitteluihanteita ja paloturvallisuusmääräyksiä noudattelevan ruutukaavan vuonna 1866 ja lopullinen vahvistus kaavalle saatiin kun keisari vahvisti sen yhdessä Kemin kaupungin perustuskirjankin kanssa.

Kaupungin perustuskirja julkaistiin asetuskokoelmassa 5. maaliskuuta 1869. Kemin satama perustettiin samanaikaisesti, ja kaupunki sai myös tapulikaupunkioikeudet eli oikeudet ulkomaankauppaan.^lähde?

Perustamisesta suureen alueliitokseen (1870–1917)

Kemin Suomalainen yhteiskoulu oli ensimmäinen yliopistoon johtava koulu nykyisen Lapin maakunnan alueelta.

Pian perustamisen jälkeen aloitettiin paitsi kaupungin rakentaminen myös perustuskirjassa määrättyjen julkisten rakennusten ja liikenneyhteyksien rakentaminen. Kaupunkiin piti rakentaa tullikamari ja siihen liittyvät pakkahuone ja vaakahuone. Lisäksi perustuskirjassa mainitaan kirkon, kestikievarin, raastuvan ja vankilan rakentamisesta ja ylläpidosta.

Lunastettujen tilojen lisäksi kaupungin alueeseen oli liitetty valtion omistamat saaret: Selkäsaari, Syväletto, Juurakko ja Laitakari. Laitakariin oli oululainen liikemies Johan Gustav Bergbom perustanut höyrysahan 1860-luvun alussa. Tullikamari sijoitettiin aluksi sahan yhteyteen, jossa se aloitti toimintansa kesällä 1872. Samaan aikaan oli aloitettu tullikamarin rakennustyöt Sauvosaaressa.

Kaupungin satama sijaitsi aluksi Laitakarin saarella, mutta se rakennettiin vuonna 1873 samalle paikalle kuin tuleva tullikamarikin. Senaatti oli hyväksynyt piiri-insinööri Knut Granfeltin satamasuunnitelman saman vuoden helmikuussa. Sataman toiminta oli alkuvuosina varsin vaatimatonta.

Lääninarkkitehti F.W. Lüchow'n suunnittelemat rakennukset valmistuivat 1876. Ensimmäiseksi vakinaiseksi tullinhoitajaksi nimitettiin Nils Johan Laurin kesällä 1875.

Kaupungin perustamisen jälkeen Kemin seutu kasvoi nopeasti yhdeksi merkittävimmistä puunjalostusteollisuuden keskittymistä Suomessa. Kemi Oy aloitti toimintansa 1893.^lähde?

Vuonna 1897 Kemiin perustettiin senaatin luvalla viisiluokkainen porvariyhteiskoulu, josta tuli myöhemmin Kemin lyseon lukio.

Vuonna 1903 Oulu–Tornio-rata ulottui Kemiin. Myös pistoraide asemalta satamaan rakennettiin.

Virallisesti rautatie vastaanotettiin lokakuussa 1903, mutta väliaikainen liikenne Oulun ja Kemin välisellä radalla alkoi jo edellisenä vuonna. Vuoden 1902 marraskuussa aloitti sekajuna eli matkustaja- ja tavarajuna liikennöinnin kerran päivässä molempiin suuntiin. Matkaan Kemistä Ouluun kului aikaa melkein neljä ja puoli tuntia. Rautatiehallituksen pääarkkitehdin Bruno Granholmin suunnittelema Kemin rautatieasema valmistui 1903. Muutostöiden ja korjausten takia asemarakennus on menettänyt osan alkuperäisestä koristeellisemmasta ulkoasustaan.

Kemiyhtiön toimitusjohtajan asunto Karihaarassa on rakennettu 1921.

Perustamisestaan asti Kemi on tullut tunnetuksi nimenomaan metsäteollisuuskaupunkina. Laitakarin sahan lisäksi toinen höyrysaha rakennettiin kaupungin läheisyyteen Karihaaran saarelle, kylläkin silloin vielä maalaiskunnan puolelle. Karihaaran sahan rakensi norjalainen Holst & Fleischer yhtiö vuosina 1873–1874. Molemmat sahat osti oululaisten kauppahuoneiden J. W. Snellman G:sonin ja G. & C. Bergbomin vuonna 1893 perustama Trävaruaktiebolaget Kemi, josta myöhemmin tuli Kemi Oy. Metsähallitus perusti Veitsiluodon saarelle sahan vuonna 1922. Sahan perustalle syntyi toinen kemiläinen metsäteollisuusyhtiö Veitsiluoto Oy vuonna 1932. Sulfiittimenetelmää käyttävät selluloosatehtaat käynnistettiin Kemiyhtiössä 1919 ja Veitsiluodossa 1930.

Julkisista rakennuksista arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön 1903. Kaupunkiseurakunta oli perustettu edellisenä vuonna ja siihen asti kaupunkilaiset kuuluivat maaseurakuntaan. Kaupunki oli saanut oman kaupungintalon vuonna 1896. Kaupunginhallinto käytti taloa kuitenkin vain lyhyitä ajanjaksoja, vuodet 1905-1930 talo oli Kemin Suomalaisen yhteiskoulun käytössä. Vanha kaupungintalo tuhoutui tulipalossa 13. helmikuuta 1931. Kaupungin virastoja toimi muun muassa Meripuiston puistopaviljongissa.

Kemin ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1878. Oman koulurakennuksensa koulu sai vuonna 1899. Nikkarityylisen rakennuksen oli suunnitellut oululainen rakennusmestari J.W. Lillqvist. Myöhemmin poliisilaitoksena toiminut rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1983. Kemin Suomalainen yhteiskoulu aloitti toimintansa kaupungin ensimmäisenä oppikouluna nimellä Kemin Suomalainen Porvari-yhteiskoulu vuonna 1897. Täysiluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi koulu laajennettiin vuonna 1901, ensimmäisenä ja yli kymmeneen vuoteen ainoana kouluna Lapin maakunnassa.

Sisällissota (1918)

Kemin suojeluskunnan vahvuus oli noin sata miestä ja sen päällikkö oli insinööri G. A. Finne. Hän vaati Kemin venäläistä varuskuntaa luovuttamaan aseensa tammikuun 29. päivän vastaisena yönä vuonna 1918. Venäläisiä oli useita satoja ja paikkakunnan punakaarti oli vahva. Venäläiset luovuttivat ensin aseensa, mutta punakaartin puututtua asiaan he liittyivätkin punakaartiin taistelussa suojeluskuntaa vastaan. Venäläiset kutsuivat apuun Maksniemen kylään sijoitetun ratsuväkieskadroonan. Kemin suojeluskunta joutui siirtymään Rovaniemelle, mistä sen seurauksena lähtivät paikalliset punaiset puolestaan Kemiin. Rovaniemeltä Kemin suojeluskunta siirtyi Tervolan asemalle, mistä käsin ryhdyttiin neuvottelemaan sähkölennättimen avulla Kemin punakaartin kanssa. Neuvottelut olivat tuloksettomia. Helmikuun 1. päivänä Tervolaan saapui kahdeksan miehen vahvuinen jääkärikomennuskunta Friedel Jacobssonin johdolla. Tervolassa käytiin taistelu valkoisten ja punaisten välillä, minkä seurauksena punaiset jättivät Kemin kaupungin.

Kemi sisällissodan jälkeen, muun muassa suuri alueliitos (1919–1938)

Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas käynnistettiin 1919.^lähde?

Veitsiluoto Oy:n juuret ulottuu osin Metsähallituksen Veitsiluodon saarelle Kemin edustalle vuonna 1922 perustamasta sahasta. Veitsiluoto Oy perusti saarelle selluloosatehtaan vuonna 1930.^lähde?

Suuret teollisuuslaitokset Kemiyhtiö ja Veitsiluoto Oy sijaitsivat varsinaisen kaupungin alueen ulkopuolella. Tehtaiden työväestön asuinalueista muodostui Kemin esikaupunkialueita, joita eivät kaupunkikunnan tarkemmat säännöt ja määräykset koskeneet. Maalaiskuntia koskevassa lainsäädännössä ei ollut mahdollisuutta kaavoituksen toimin ohjata rakentamista, vaan jokainen rakensi esikaupungeissa niin kuin halusi.

Oulun läänin maaherra E.Y. Pehkonen esitti esikaupunkien liittämistä Kemin kaupunkiin vuonna 1927. Varsinaisena selvitysmiehenä toimi oululainen varatuomari Arvi Ahmavaara. Ahmavaaran esitys alueliitoksesta annettiin Kemin kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi toukokuussa 1930. Valtuusto myönsi alueliitoksen tarpeellisuuden, mutta taloudellisiin olosuhteisiin vedoten pyysi, että alueliitosta ei toteutettaisi vielä vuoden 1931 alusta vaan vasta seuraavana vuonna. Valtioneuvosto päätti kuitenkin valtuuston vastustavasta kannasta välittämättä toteuttaa alueliitoksen vuoden 1931 alusta. Valtioneuvoston säädös Päätös erinäisten Kemin maalaiskuntaan kuuluvien alueiden siirtämisestä kunnallisessa ja hallinnollisessa suhteessa Kemin kaupunkiin annettiin 26. kesäkuuta 1930.

Vuoteen 1931 teollisuuslaitokset ja työväestön asuinalueet sijaitsivat maalaiskunnissa kaupungin ulkopuolella. Vuoden 1931 alussa esikaupungit tehtaineen liitettiin kaupunkiin ja kaupunki muuttui teollisuus- ja työläiskaupungiksi. Kemin kaupungin pinta-ala ennen alueliitosta oli noin 6 km² ja alueliitoksen jälkeen lähes 84 km². Vuonna 1930 Kemissä oli vain 3663 asukasta, kun seuraavana vuonna asukasluku oli kasvanut yli 19 000 asukkaan.

Sauvosaaren Kemi oli ollut kauppiaiden ja virkamiesten muodostama porvarillinen pikkukaupunki, jota joskus kutsuttiin myös Herrojen Kemiksi. Suuren alueliitoksen myötä kaupunki muuttui teollisuuskaupungiksi, Suur-Kemiksi, jossa suurin osa asukkaista oli työväestöä.

Toisen maailmansodan aika (1939–1945)

Kemin kaupungintalo saksalaisten räjähdyspanosten repimänä.

Kemin lentokenttä avattiin vuonna 1939^lähde? ja muutamia tiloja Kemin maalaiskunnasta ja Simon kunnasta liitettiin Kemiin.

Talvisodassa Kemin miehet kuuluivat pääasiassa jalkaväkirykmentti 27:ään (JR 27). Rykmentti oli perustettu Kemissä lokakuussa 1939 ja sitä komensi kemiläinen everstiluutnantti August Mäkiniemi. Se osallistui muun muassa Raatteen tien taisteluihin Suomusalmella. Talvisodan aikana Ruotsalainen vapaaehtoisjoukko oli sijoitettuna Kemiin samoin kuin ruotsalainen lentorykmentti 19, jonka päätukikohtana oli lentokenttä Veitsiluodossa.

Jatkosotaan Peräpohjolan sotilasläänissä muodostettiin eversti Verner Viikla johtama 6. divisioona, joka siirrettiin heti sodan alettua itärajalle, jossa divisioona osallistui Sallan taisteluihin yhdessä saksalaisten joukkojen kanssa. Sodan loppuvaiheissa divisioona osallistui Talin–Ihantalan taisteluun.

Kemiä ei pommitettu talvi- tai jatkosotien aikana, eikä se muutenkaan ollut joutunut sotatoimien kohteeksi. Tilanne muuttui Moskovan välirauhan jälkeen, kun pääasiassa Pohjois-Suomen alueella olleet saksalaiset joukot piti aseleposopimuksen mukaan riisua aseista. Alkoi Lapin sota.

Saksalaisia sotilaita oli Pohjois-Suomen alueella noin 200 000. Tilanteen alettua kehittyä sodaksi suurin osa Kemistä oli saksalaisten joukkojen valvonnassa. Ainoastaan Kemiyhtiön ja Veitsiluodon tehtaiden suojaksi oli Luttojoelta siirretty pataljoonan vahvuinen osasto Pennanen. Taistelut Kemissä alkoivat 7. lokakuuta 1944 ja päättyivät saksalaisten perääntymiseen seuraavana päivänä. Perääntyessään kohti pohjoista saksalaiset räjäyttivät Kemijoen ylittävät sillat. Saksalaiset yrittivät tuhota myös Kemin kaupungintalon räjäyttämällä siitä kolme kerrosta pois talon alaosasta. Kemin kaupungintalo oli kuitenkin poikkeuksellisten hissikuilujensa ansiosta niin vahvarakenteinen, ettei se kaatunut. Lisäksi suomalaiset sotilaat olivat tyhjentäneet talon yläkerroksissa sijaitsevan vesitornina toimivan vesisäiliön ennen räjäytystä. Kemin kaupungintalo kunnostettiin ja sitä myös laajennettiin myöhemmin. Yksityisten omistamia rakennuksia ei tuhottu. Taistelujen yhteydessä rakennuksia tuhoutui, muun muassa Karihaaran kansakoulu, mutta muuhun Lappiin nähden Kemi selvisi Lapin sodasta vähäisemmin vaurioin.

Sodan jälkeinen aika (1945–1999)

Kemin asukasluvun kehitys 1881–2007.

Suuressa alueliitoksessa Kemi muuttui työläiskaupungiksi. Kommunistit pääsivät kaupungissa valtaan kuitenkin vasta sotien jälkeen järjestetyissä kunnallisvaaleissa, koska ennen sotia äärivasemmistolaiset puolueet olivat kiellettyjä. Vaalien tuloksena SKDL sai valtuustoon yksinkertaisen enemmistön. Kemi kutsuttiin sodan jälkeen Punaiseksi Kemiksi. Kaupungin mainetta ’’punaisena’’ nosti vielä elokuussa 1949 sattunut poliisien ja lakkolaisten välinen kahakka. Kahakassa kuoli kaksi lakkolaista.

Sodan seurauksena Kemi toimi muutaman vuoden Lapin läänin hallintokaupunkina. Rovaniemen tuhouduttua Lapin sodassa lähes täysin siirrettiin Lapin lääninhallitus väliaikaisesti Kemiin. Lääninhallitus toimi vuodet 1945-1947 Työkeskus Toivolan talossa Koivuharjulla. Lapin lääni oli perustettu ennen sotia vuonna 1938. Kemin kaupunki suhtautui uuteen lääniin nihkeästi. Kun läänin jakaminen alkoi näyttää varmalta, kaupunki ilmoitti, että se halusi läänin hallintokaupungiksi tai jos se ei toteutunut, niin silloin Kemi halusi pysyä edelleen Oulun läänin yhteydessä. Hallintokaupungiksi tuli Rovaniemi (joka tosin ennen vuotta 1960 oli vielä kauppala) ja Kemi määrättiin kuuluvaksi Lapin lääniin.

Vuonna 1947 Kemiin perustettiin Lapin ensimmäinen taidemuseo.

Vuonna 1949 Kemijoen uittotyömaan lakoilut päättyivät kahden ihmisen kuolemaan Kemin veritorstain mielenosoitusmarssin aikana 18. elokuuta.

Kemin puunjalostusteollisuus laajensi toimintaansa sotien jälkeen. Veitsiluoto Oy:n ensimmäinen paperikone käynnistettiin tammikuussa 1951.

Vuoden 1956 vaaleissa kommunistit menettivät yksinkertaisen enemmistönsä.

Puunjalostusteollisuuden edelleen laajentuessa paperi- ja kartonkiteollisuuteen Kemistä kasvoi 1960-luvulle tultaessa lähes 30 000 asukkaan kaupunki. Kemi oli tuolloin toiseksi tärkein ja suurin Pohjois-Suomen kaupungeista heti Oulun jälkeen.^lähde? Kemin kaupungin väkiluku oli korkeimmillaan 1967, kun kaupungissa oli 29 830 asukasta.

Kemiyhtiön kartonkitehdas rakennettiin vuosina 1969-1971. 1970-luvulla automaation vähentäessä teollisuuden työvoiman tarvetta, ja valtion keskittäessä virastojaan läänin pääkaupunkiin Rovaniemelle, Kemin väkiluku kääntyi selvään laskuun.^lähde? Uusia tuotannonaloja ei Kemi onnistunut juuri houkuttelemaan, vaikkakin työpaikkoja toi Keminmaahan perustettu Elijärven kaivos ja kaivoksen kromia hyödyntämään perustettu Outokummun jaloterästehdas Torniossa.

Vuonna 1996 Kemin Lumilinna rakennettiin ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä Lumilinnassa oli 1100 metriä pitkät muurit ja se oli Guinnessin ennätystenkirjan mukaan maailman suurin lumilinna.

Kemi 2000-luvulla

Vuoden 2008 lopussa Kemissä oli enää noin 22 500 asukasta. Kemi on säilyttänyt asemansa tärkeänä teollisuuskaupunkina. Kemi–Tornion seutukunnan bruttokansantuote asukasta kohden vuonna 2015 oli Suomen yhdeksänneksi suurin 70 seutukunnan joukossa.

Kemin ensimmäinen kasvuohjelma matkailuun laadittiin vuonna 2011, ja vuosikymmenen loppupuolella kasvuohjelman tavoitteena oli saada Kemistä Lapin ympärivuotisen matkailun ykköskohde vuoteen 2020 mennessä.

Vuonna 2015 Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Kemin kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.

Helmikuussa 2021 kerrottiin, että Metsä Fibre rakentaa Kemiin uuden sellutehtaan aiemman sellutehtaansa tilalle. Stora Enson Veitsiluodon paperitehdas suljettiin syksyllä.

Helmikuussa 2022 Kemi kertoi aikeistaan brändätä itsensä lumiukon kotikaupungiksi. Kesäkuussa 2022 vaatejätteestä tekstiilikuitua valmistava Infinited Fiber kertoi rakentavansa tehtaan Veitsiluodon paperitehtaan tiloihin. Investoinnin arvo oli 400 miljoonaa euroa.

Lähteet

• Hedman, Ossi: Kemin kaupungin historia. 1. osa. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino, 1969.
• Hedman, Ossi: Kemin kaupungin historia. 2. osa. Pohjolan Sanomat Oy, 1976. ISBN 951-99060-1-0
• Huusko, Jorma et al.: Lapin rakennusperintö. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1984. ISBN 951-9152-74-1
• Kemppinen, Kauko: ”Kemin Suomalaisesta Porvari–Yhteiskoulusta Kemin lukioksi 1897–1997”, Kemin lyseon ja lukion sekä niiden edeltäjien historia ja matrikkeli 1897-1997. Kemi: Kemin lyseon seniorit ry, 1997.
• Siikala, Veli: ”Kunnallista elämää”, Kemi eilen ja tänään, s. 21-26. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy, 1966.
• Sutela, Pauli: Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939-1945. (Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu) Kemi: Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy, 2002. ISBN 952-90-4853-X
• Teerijoki, Niilo: Keminmaan kirja. Kemi: Pohjois-Suomen kirjapaino, 1957.
• Tilastollinen vuosikirja 2007 (pdf) 2008. Kemi: Kemin kaupunki. Viitattu 5.1.2009.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Kemin kaupungin perustuskirja on Wikiaineistossa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kemin historia Wikimedia Commonsissa

• Kemin kaupunki: Kemin historiaa lyhyesti
• Aurora-filmin elokuva Kemistä kesällä 1939.