Keltaohdake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keltaohdake
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Carduoideae
Suku: Ohdakkeet Cirsium
Laji: oleraceum
Kaksiosainen nimi

Cirsium oleraceum
(L.) Scop.

Katso myös

  Keltaohdake Wikispeciesissä
  Keltaohdake Commonsissa

Keltaohdake (Cirsium oleraceum) on monivuotinen ohdakelaji. Se on Suomessa harvinainen ja kasvaa yleisempänä Keski- ja Itä-Euroopassa.[1] Kasvi on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi, mutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa se luokiteltiin vaarantuneeksi.[2]

Keltaohdake kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat vihreitä, lähes kaljuja, pariliuskaisia ja laidoiltaan ohut- ja keltapiikkisiä. Ylimmät lehdet ovat sepiviä ja yleensä liuskattomia. Lisäksi sen mykeröiden alla on leveitä vaaleanvihreitä ylälehtiä. Mykeröiden kukat ovat vaaleankeltaisia. Keltaohdake kukkii heinä–syyskuussa.[3][2]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaohdake esiintyy Länsi-Euroopasta Ranskasta läntiseen Siperiaan. Suomessa keltaohdake on melko harvinainen ja sitä esiintyy Etelä-Suomesta Etelä-Lapin korkeudelle. Satunnainen löytö tunnetaan myös Itä-Lapista. Laji on alkuperäisenä harvinainen ja esiintyy luonnontilaisella kasvupaikalla Ahvenanmaalla Jomalassa. Muuten kasvi esiintyy Suomessa yleensä uustulokkaana tai viljelykarkulaisena. Keltaohdaketta on käytetty Suomessa myös koristekasvina ja muutamilla paikkakunnilla on syntynyt pysyviä kasvustoja sen levitessä asutuksen lähiympäristöön. Leviämistä on tapahtunut myös puutavaran tuonnin tai sodanaikaisten rehukuormien mukana.[4][5][6]

Keltaohdake kasvaa kosteilla niityillä, ojanpientareilla, puronvarsilla, soilla, lehtimetsissä ja joutomailla.[5][7]

  1. Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2021. (ruotsiksi)
  2. a b Keltaohdake – Cirsium oleraceum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 29.3.2021.
  3. Keltaohdake (Cirsium oleraceum) Luontoportti. Viitattu 26.12.2021.
  4. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit, s. 122–124. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2.
  5. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  6. Kasviatlas 2020: Keltaohdakkeen levinneisyys Suomessa.
  7. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 642. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]