Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut | |
|---|---|
| Lady and the Tramp II: Scamp's Adventure | |
 suomenkielinen kansi |
|
| Ohjaaja | Darrell Rooney ja Jeannine Roussel |
| Käsikirjoittaja |
Bill Motz Bob Roth |
| Tuottaja |
Jeannine Roussel David W. King |
| Säveltäjä | Danny Troob |
| Pääosat |
Scott Wolf Roger Bart Alyssa Milano Susan Egan Jeff Bennett Jodi Benson Jess Harnell |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | The Walt Disney Company |
| Levittäjä |
InterCom Netflix Disney |
| Ensi-ilta |
27. helmikuuta 2001 |
| Kesto | 69 min |
| Alkuperäiskieli | englanti, jälkiäänitetty |
| Edeltäjä | Kaunotar ja Kulkuri |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kaunotar ja Kulkuri II – Pepin seikkailut (engl. Lady and the Tramp II: Scamp's Adventure) on Disneyn vuonna 2001 valmistama yhdysvaltalainen animaatioelokuva, joka on jatkoa aiemmalle osalle Kaunotar ja Kulkuri. Elokuvan on ohjannut Darrell Rooney.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1911, kaksi päivää ennen itsenäisyyspäivää, Kaunotar, Kulkuri ovat saaneet kolme hyväkäytöksistä tytärtä, Anneten, Colleten ja Daniellen sekä riehakkaan pojan nimeltä Pepi. Kun Pepi aiheuttaa talossa sotkun, Jukka Kulta lukitsee hänet rangaistukseksi ulos. Kaunotar ja Kulkuri pelkäävät, ettei Pepi ehkä koskaan opi ihmisten tavoille. Kulkuri yrittää puhua Pepille järkeä, mutta menettää malttinsa kuultuaan Pepin halusta tulla kulkukoiraksi. Hetken kuluttua Pepi kuulee ja näkee "Kaatopaikan koiriksi" itseään kutsuvien kulkukoirien lauman, joka kiusaa rankkuria. Pepi vapauttaa itsensä ketjusta ja juoksee koirien perään. Hän tapaa laumaan kuuluvan tyttökoiran nimeltä Enkeli, joka vie hänet muiden koirien luokse. Samalla Kaunotar huomaa Pepin karanneen ja kertoo Kulkurille asiasta.
Pepi yrittää heti liittyä Kaatopaikan koiriin, mutta lauman johtaja, Kusti, määrää Pepin suorittamaan urheustestin, jossa Pepin on napattava peltipurkki suurelta bullmastiffilta nimeltä Reggie. Lopulta Reggie alkaa jahdata Pepiä, mutta rankkuri ehtii napata hänet. Kaatopaikan koirat suuntaavat puistoon, jossa koira nimeltä Välkky kertoo tarinan Kulkurista ja siitä, kuinka tämä onnistui pakenemaan rankkureita. Ennen Kulkurin ystävänä ollut Kusti kertoo vihaisena, että Kulkuri rakastui Kaunottareen ja päätti tulla kotikoiraksi. Pepi ei ole uskoa sitä, että hänen isänsä on ennen ollut kaatopaikan koira. Myöhemmin Pepi ja Enkeli onnistuvat pelastautumaan ohikiitävältä junalta ja putoavat samalla alla olevaan jokeen. Hiljalleen he alkavat myös rakastua toisiinsa.
Pepi ja Enkeli saavat huomata, että Pepin koko perhe etsii häntä. Aiemmin kotikoirana ollut Enkeli on tyrmistynyt siitä, että Pepi päätti elää mieluummin kaduilla kuin rakastavan perheen kanssa. Seuraavana päivänä Kusti antaa Pepille tämän viimeisen kokeen: varastaa ruokaa hänen oman perheensä eväsretkeltä. Pepi onnistuu teossa, mutta Kulkuri saa hänet kiinni. Kusti taivuttelee Pepin jäämään Kaatopaikan koiraksi ja Kulkuri poistuu masentuneena paikalta. Kusti repii Pepin kaulapannan pois tämän kaulasta tehden tästä virallisesti ryhmän jäsenen.
Pepi juhlii vapauttaan, mutta Enkeli moittii häntä perheensä jättämisestä. Ärsyyntyneenä Pepi tulee paljastaneeksi kaikille, että Enkeli haluaa tulla kotikoiraksi. Enkeli juoksee pois, ja Pepi yrittää tuloksetta löytää hänet. Rankkuri nappaa ilman kaulapantaa liikkuvan Pepin ja Enkeli ryntää kertomaan asiasta Kulkurille. Koiratarhassa Pepi sijoitetaan samaan selliin Reggien kanssa, mutta paikalle saapuneet Kulkuri ja Enkeli onnistuvat hoitelemaan sekä Reggien että rankkurin.
Kolmikko palaa kaatopaikalle, jossa Pepi hakee kaulapantansa takaisin ja hautaa samalla Kustin jätevuoren alle. Ryhmän muut koirat hylkäävät Kustin ja päättävät lähteä etsimään itselleen oman perheen. Kulkuri ja Pepi palaavat kotiin ja samalla Pepin perhe päättää adoptoida Enkelin omakseen. Myös muut kaatopaikan koirat onnistuvat löytämään itselleen perheen.
Ääninäyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Alkuperäinen nimi | suomenkielinen nimi | Esittäjät | Pituus |
|---|---|---|---|
| Welcome Home | Tulkaa prologi | Ulla Renko, Pekka Kuorikoski, Heljä Heikkinen,
Marjut Heikkinen, Mirjami Heikkinen, Kuoro |
3.02 |
| World Without Fences | Ei mua aidat estää saa | Antti L. J. Pääkkönen | 2.18 |
| Junkyard Society Rag | Kaatisjengin svengi | Seppo Pääkkönen, Petteri Summanen, Jarmo Koski,
Rea Mauranen, Kari Tamminen, Kuoro |
3.13 |
| I Didn't Know That I Could Feel This Way | En tiennyt että tuntea voi näin | Antti L. J. Pääkkönen, Maija Kinnunen | 2.13 |
| Always There | Ainiaan | Antti L. J. Pääkkönen, Maija Kinnunen, Pekka Kuorikoski, Ulla Renko | 2.19 |
| Epilogi | Epilogi | Kuoro | 0.32 |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kriittinen vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvostelujen kokoamissivusto Rotten Tomatoes raportoi, että elokuva sai 45%:n hyväksyntäluokituksen keskiarvolla 5,8/10 11 arvostelun perusteella.
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai seitsemän ehdokkuutta ja voitti yhden palkinnon. Se sai Kansainvälisen animaatioelokuvaliiton ( ASIFA ) ehdokkaita 29. Annie Awards -gaalassa vuonna 2001, DVD Exclusivelta vuoden 2001 DVD Exclusive Awards -palkinnon aikana ja Academy of Science Fiction -, fantasia- ja kauhuelokuvien 28. Saturn Awards -palkinnon aikana vuonna 2001. 2002. Se voitti Video Premiere Award -palkinnon vuoden 2001 DVD Exclusive Awards -palkinnossa parhaasta animoidusta hahmosuorinnasta Scott Wolfille Pepin puheäänenä.
| vuosi | Seremonia | Myöntää | Tulos |
|---|---|---|---|
| 2001 | 29. Annie Awards | Erinomainen saavutus animoidussa kotivideotuotannossa | Ehdolla |
| Erinomainen henkilökohtainen saavutus ohjauksesta animaatiotuotannossa
Darrell Rooney Jeannine Roussel |
Ehdolla | ||
| Erinomainen henkilökohtainen saavutus ääninäyttelijänä naisnäyttelijänä animaatiotuotannossa
Jodi Benson (Kaunotar) |
Ehdolla | ||
| Erinomainen henkilökohtainen saavutus ääninäyttelijänä naisnäyttelijänä animaatiotuotannossa
Alyssa Milano (Enkeli) |
Ehdolla | ||
| Video Premiere Award
DVD Exclusive Awards |
Paras animaatiovideo ensi-iltaelokuva
Jeannine Roussel |
Ehdolla | |
| Paras alkuperäinen kappale ( A World Without Fences )
Roger Bart (laulaja) Melissa Manchester (käsikirjoittaja) Norman Gimbel (käsikirjoittaja) |
Ehdolla | ||
| Paras animoitu hahmoesitys
Scott Wolf (ääni) Andrew Collins (ohjaava animaattori) |
Voitti | ||
| 2002 | 28. Saturn Awards | Paras DVD-julkaisu | Ehdolla |