Katja Budanova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jekaterina Vasiljevna ”Katja” Budanova (ven. Екатерина Васильевна ”Катя” Буданова, 7. joulukuuta 191619. heinäkuuta 1943) oli neuvostoliittolainen hävittäjä-ässä ja toiseksi paras naishävittäjälentäjä Neuvostoliiton Lidija Litvjakin jälkeen. Muita naisässiä ei ole. Hän ampui alas 11 saksalaista lentokonetta toisessa maailmansodassa.

Hän syntyi maaseudulla Konopljankan kylässä Smolenskin alueella. Hän alkoi nuorena työskennellä moskovalaisessa lentokonetehtaassa. Sen puitteissa hän liittyi lentokerhoon ja hankki itselleen lentokoulutuksen. Hän alkoi toimia lennonopettajana vuonna 1937. Hän toimi näytöslentäjänä erilaisissa tapahtumissa – koneena hänellä oli niissä Jakovlev UT-1.

Kesäkuussa 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon hän haki vapaaehtoisena sotilaslentäjäksi. Hän pääsi 586. hävittäjärykmenttiin, jonka perusti Marina Raskova. Yksikkö koostui pelkästään naislentäjistä. Budanova lensi ensimmäisen sotalentonsa huhtikuussa 1942 Saratovin yllä. Hänet ja muun muassa Lidija Litvjak siirrettiin 437. lentorykmenttiin, joka puolusti Stalingradin ilmatilaa. Hän osoittautui taitavaksi lentäjäksi lentäessään Jakovlev Jak-1 -hävittäjillä. 6. lokakuuta 1942 hän hyökkäsi 13 Junkers Ju 88 -pommikoneen kimppuun ja sai ensimmäisen ilmavoittonsa. Marraskuussa 1942 hän ampui kaksi Messerschmitt Bf 109 -hävittäjää ja yhden Ju 88 -pommikoneen. Seuraavina kuukausina voittoja kertyi lisää. Tammikuussa 1943 hän ja Litvak siirtyivät 73. kaartinhävittäjärykmenttiin, joka oli niin sanottu valioyksikkö. 23. helmikuuta 1943 hän sai Punatähti-kunniamerkin. Hän sai Suuri isänmaallinen sota -kunniamerkin kahdesti.

19. kesäkuuta 1943 Budanova taisteli yksin kolmea Bf 109 -hävittäjää vastaan. Hän ampui niistä yhden alas, mutta sitten hänen oma koneensa pudotettiin. Hän kuoli maahansyöksyssä lähellä Antrasitin kylää Luhanskin alueella.

Hänen ilmavoittotilastonsa on esitetty eri tavoin eri lähteissä. 11 ilmavoittoa on yleisin arvio – kuusi yksin ja viisi yhdessä jonkun muun lentäjän kanssa.

Hän oli sodan aikana ehdolla Neuvostoliiton sankari -kunniamerkin saajaksi. 1. lokakuuta 1993 hän sai Venäjän federaation sankari -arvonimen.