Kantalahti (lahti)
| Kantalahti | |
|---|---|
 Kantalahti Vienanmeren kartalla. |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Karjalan tasavalta ja Murmanskin alue |
| Valtio | Venäjä |
| Merialue | Vienanmeri |
| Pituus | 185 km |
| Leveys | 67 km |
| Suurin syvyys | 330 m |
Kantalahti eli Kannanlahti (ven. Кандала́кшский зали́в, Kandalakški zaliv, karjalaksi Kandalakši, Kandalahti [1]) on Venäjän luoteisosassa sijaitsevan Vienanmeren luoteinen lahti.[2][3][4]
Maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantalahden määrittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantalahti on yksi Vienanmeren neljästä suuresta lahdesta. Se on luoteeseen työntyvä ja suppilomaisesti kapeneva lahti, joka jää Karjalan rannikon ja Kuolan niemimaan kainaloon. Lahti on 185 kilometriä pitkä ja lahdensuussa 67 kilometriä leveä. Lahdensuu sijaitsee Karjalan rannikon saarten Olenin (остров Олений, ”Peurasaari”) ja Nikonovin (Никонов) kohdalla.[2][3]
Hallintoalueet, asutus ja talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantalahden alue sijaitsee kokonaan Venäjän puolella. Lahden pohjoispuoli ja lahden pohjukka kuuluu Murmanskin alueeseen. Lahden pohjukka sijaitsee Kantalahden piirissä ja loput pohjoisrannikosta Turjan piiriin. Suuri osa lahden etelärannasta kuuluu Karjalan tasavallan alueella Louhen piiriin ja pieni osa lahdensuuta kuuluu Kemin piiriin. Kantalahti on antanut nimensä myös lahden pohjukassa sijaitsevalle Kantalahden kaupungille, jossa on noin 40 000 asukasta. Turjan piirin asukkaista lähes kaikki asuvat Umbassa (suom. Umpi). Louhen piirin asukkaita on noin 5 000, joista vain pieni osa asustaa rannikolla. Esimerkiksi Malinavaarassa elää alle 400 asukasta. Kantalahden satamia on Kantalahden kaupungissa, Kovdassa ja Umbassa.[2][3][a]
Kantalahden piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lahdella on kaksi osaa. Lahden pohjukka, joka kutsutaan Kandaluhaksi, on noin 20 kilometriä pitkä ja matala, muu osa lahdesta on syvä. Kandaluha on korkeintaan 40 metriä syvä. Muu osa lahdesta sisältää Vienanmeren syvimmän kohdan, jossa on 330 metriä syvää (myös 350 metriä). Rannikot ovat kallioisia ja rikkonaisia, minkä takia rannikoilla on runsaasti saaria.[2][4]
Kandaluhan lisäksi sijaitsee lahden pohjukassa Kuolaan työntyvä 10 kilometriä pitkä vuonomainen lahti Kolvitskaja guba (Колвицкая губа). Noin 50 kilometrin päässä sijaitsee leveä lahti Porja (Порья). Rannikon rantaviiva on täällä muutenkin rikkonainen. Umban seudulla voi kartasta nähdä seitsemän syvälle sisämaahan ulottuvaa kapeaa lahtea. Karjalan puolella sijaitsee samannimiseen taajamaan ulottuva viisi kilometriä pitkä lahti Knjažaja (Княжая). Tästä kaksikymmentä kilometriä kaakkoon sijaitsee sokkeloinen lahti Startseva (Старцева). Seuraava lahti Rugozerskaja guba (Ругозерская губа) sijaitsee tästä myös parinkymmen kilometrin päässä. Lahden edessä sijaitsee saari Veliki (Великий, Suursaari) ja saarta kiertää salmet Babje More (Бабье Море) ja Velikaja Salma (Великая Салма, Suursalmi). Noin 20 kilometrin päässä tästä on vuonomainen lahti Tšupa (Чупа). Lahti on yli 30 kilometriä pitkä mutta se on samalla hyvin kapea. Sen pohjukassa sijaitsee saman niminen taajama.[b]
Vallitsevat tuulet ja coriolis-ilmiö aiheuttavat pyöreisen merivirran, joka kiertää Vienanmeren vastapäivään. Merivirta tulee Kantalahdelle idästä seuraten Kuolan rannikoita. Osa merivirrasta käy kääntymässä Kantalahdessa aiheuttaen samalla lahdensuulle pienen pyöreän merivirran. Päävirtaus jatkaa Kantalahdelta seuraten Karjalan rannikkoa kaakkoon päin. Merivirran keskimääräinen nopeus on 30–35 senttimetriä sekunnissa. Barentsinmereltä peräin oleva vuorovesi vaikuttaa myös Kantalahdella kahdesti vuorokaudessa. Vuoroveden vaihtelu on noin 2,7 metriä ja joskus yli 3 metriä. Vuoroveden aiheuttamat virtaukset ovat suurimpia lahden pohjukassa ja rannikolla.[2][4]
Lahtiin laskevat joet tuovat suolaiseen meriveteen makeaa vettä, jolloin lahtien päällysveden suolapitoisuus alenee. Talvella, kun jokien vesi on vähissä, kohoaa Kantalahdenkin suolapitoisuus, mutta kevättulvien aikana pitoisuudet laskevat. Lahden keskimääräinen suolapitoisuus on sama 27,5–28 promillea (‰), mutta keväällä se laskee 26–27 ‰. Päällysveden kerros on Kantalahdella noin 10–20 metriä paksu, jonka alla on halokliini. Siinä suolaisuus kasvaa jyrkästi ja sen alla suolaisuus lisääntyy mutta verkkaisemmin. Lahden syvännejakson pohjalla on vesi suolaisinta, mikä aiheuttaa Vienanmerelle tiheyseroihin perustuvan lähes pysyvän kerrostumisen. Pohjalla vesi vaihtuu vain Barentsinmereltä tulevista vuoroveden vaihtelusta johtuvista suolapulsseista.[4]
Kesäisin korkeimmat päällysveden lämpötilat ovat 14–15°C. Syksyisin vedet jäähtyvät nopeasti ja lämpötilakerrostumat laukeavat täyskiertoon, joka ulottuu vain päällimmäiseen 40 metriä paksuun vesikerrokseen. Sen alapuolella sijaitsee negatiivisen lämpötilan vesikerrostumat. Syvännejakson pohjalla on alle -1,5°C pysyvä lämpötila. Kantalahden jäätymislämpötilat ovat suolaisuudesta riippuen -0,5– -0,7°C. Jäätyvä vesi vapauttaa suolaa, joka painuu lahden pohjalle. Pysyvä jääpeitto syntyy marraskuun puolivälissä. Yleensä koko lahti jäätyy ja vain lahdensuulle muodostuu ajojäätä. Koska Vienanmerestä ajautuu jäätä Barentisnmerelle, pysyy jään paksuus ulapalla ohuempana kuin lahdissa. Paksuus vaihtelee talven ankaruuden mukaan puolesta metristä yli metrin paksuuteen. Jääkenttä voi rannikoiden läheisyydessä rakoilla ja jääkenttään jää avovesipaikkoja eli polinjoja. Myös Kantalahden suulla esiintyy säännöllisesti polinjoja. Jäät lähtevät yleensä ensimmäisenä jokien suistoissa. Täysin jäätön aika voi alkaa toukokuun loppuun mennessä, mutta joskus se viipyy kesäkuun puoliväliin asti.[2][4]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantalahden eteläinen rannikko on saaristoinen, mutta pohjoisrannikolla on vain paikoitellen saaria. Aivan lahden pohjukassa sijaitsee saaret Oleni (Олений, suom. Olenian saari), Teljatši (Телячий), Rjaškov (Ряшков), Lodeinyi (Лодейный) ja Voroni (Вороний). Pojakondan (Пояконда, Mustajoen) lahdella sijaitsee Veliki (Великий, Suursaari). Tšupan lahden edustalla sijaitsevat Sidorov (Сидоров, Siitarinsaari), Kiškin (Кишкин), Keret (Кереть) ja Pežostrov (Пежостров, Uunisaari eli Palosaari).[b][5]
Jokia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lahden pohjukkaan Kandaluhaan laskee lyhyt joki Kanda (Канда). Olenisaaren pohjoispuolella on kaksi joensuuta: suurempi kuuluu Nivajoelle (valuma-alue 12 830 km², virtaama 164 m³/s), joka virtaa Kantalahden kaupungin taajama-alueen läpi, ja pienempi Luptše-Savino (Лупче-Савино) virtaa pienen Lesozavodin (Лесозавод) kylän läpi. Kuolan rannikolla lahteen laskee esimerkiksi joet Nižnjaja Luvenga (Нижняя Лувеньга), Kolvitsa (Колвица, laskee Kolvitskaja gubaan), Umbajoki (6 470 km², 90 m³/s), Kuusjoki (Kuzreka, Кузрека), Kumžerutšei (Кумжеручей) ja Olenitsa (Оленица). Karjalan rannikolla lahteen laskee pohjukasta lukien vielä esimerkiksi Koutajoki (26 100 km², 276 m³/s) Knjažajan lahteen (Княжая), Kovda (Ковда), Nilma (Нильма), Kierettijoki (Keret, Кереть, 3 360 km²) ja Kriitina (Gridina, Гридина).[b][5]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantalahden nimi esiintyy Kantalahden luonnonpuiston nimessä. Se on kuitenkin Kantalahtea laajempi käsite sisältäen myös Kuolan niemimaalla ja Barentsinmeressä olevia kohteita.[6]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hallinnolliset alueet on todettu Karjalan tasavallan ja Murmanskin alueiden artikkeleista. Tiedot alueen asukasluvuista on luettu samoista artikkeleista (4.5.2023).
- ↑ a b c Jokien, lahtien ja saarien nimet on katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Yandex tai Bing. Jokien numeeriset tiedot on luettu niiden artikkeleista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mikkonen P, Kahla M, Kempinen I, Charnaya A (toim.): Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006 (2010). ISBN 978-952-5446-51
- ↑ a b c d e f Кандалакшский залив, Kantalahti Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 2.5.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Белое море, Vienanmeri Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 2.5.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Dobrovolski, A. D. & Zalogin, B. S.: Моря СССР - Белое море (Neuvostoliiton meret - Vienanmeri) 1982. Moskova: Moskovan yliopisto. Viitattu 2.5.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Itä-Karjalan kartta 1:1 000 000. Helsinki: Akateeminen Karjala-seura & Kustannusyhtiö Otava, 1942 (alkuper. 1934).
- ↑ Кандалакшский заповедник, Kantalahden suojelualueet Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 2.5.2023. (venäjäksi)