Kallion II hallitus
| Kallion II hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 13. valtioneuvosto | |
 Kallion II hallitus ja presidentti: vasemmalta Kyösti Järvinen, Leonard Hjelmman, Vihtori Vesterinen, Juho Sunila, Emil Setälä, Kyösti Kallio, Lauri Kristian Relander, Lauri Ingman, Juho Niukkanen, Kalle Lohi, Gustaf Ignatius, Urho Castrén ja Tyko Reinikka; taustalla Axel Charpentier. | |
| Toimikausi alkoi | 31. joulukuuta 1925 |
| Toimikausi päättyi | 13. joulukuuta 1926 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Kyösti Kallio |
| Ministerien lukumäärä | 12 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Tulenheimon hallitus |
| Seuraava | Tannerin hallitus |
Kallion II hallitus oli Suomen tasavallan 13. hallitus. Se oli Maalaisliiton ja Kokoomuksen muodostama porvarillinen vähemmistöhallitus, joka toimi 348 päivän ajan 31. joulukuuta 1925 – 13. joulukuuta 1926.
Edellisen pääministerin Antti Tulenheimon jätettyä hallituksensa eronpyynnön, heräsi keskustelua hallitusvastuun siirtämisestä sosialidemokraateille, mutta SDP:n päättävät elimet eivät vielä olleet tehneet tähän oikeuttavaa päätöstä. Tulenheimon hallituksen kulkulaitosministerinä toiminut Kyösti Kallio yritti saada hallitukseensa mukaan myös RKP:n, mutta eri kieliryhmien välit olivat kärjistyneet jo molemminpuolisen pistelyn asteelle. Tulenheimon hallitus oli muun muassa poistattanut ruotsinkieliset nimi- ja opastekyltit suomenkielisten alueiden rautatieasemilta, eikä uusi pääministeri osannut ruotsia, missä oli kylliksi syytä eriseuraisuudelle. Niinpä RKP alkoi hakeutua useissa asioissa yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa, joiden piirissä aitosuomalaisuudella ei juuri ollut kannatusta.[1]
Kallion toinen hallitus pyrki jatkamaan edeltäjiensä työtä. Hallitusohjelmassaan se katsoi tehtäväkseen maatalouden, teollisuuden ja liike-elämän tukemisen sekä kansan sivistystason nostamisen. Edelleen hallitus ohjelmassaan lupasi myös jatkaa toimenpiteitä kieltolain aiheuttamaa alkoholin salakuljetusta ja väärinkäyttöä vastaan. Hallitusohjelman mukaan se myös pyrki "voimiensa mukaan huolehtimaan armeijan hengen eheyttämisestä ja siveellisen tason kohottamisesta".
Ulkopolitiikassa Kallion hallitus ulkoministerinsä, professori E. N. Setälän johdolla teki Suomen historian ehkä kauaskantoisimman aloitteen esittäessään Kansainliitossa kansainvälisen talousavun myöntämistä hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle valtiolle. Tämä suunnitelma hyväksyttiin monien neuvotteluvaiheiden jälkeen vuonna 1930, mutta Yhdistynyt kuningaskunta, jonka maksettaviksi pääosa suunnitelmaa toteutettaessa tarvittavista summista olisi tullut, ei koskaan ratifioinut sopimusta, vaikka se myönsikin asian tärkeyden ja kaukonäköisyyden. Kansainvälisen tilanteen kiristyessä 1930-luvun mittaan suunnitelma hautautui eikä suurvaltojen aggressiivisen politiikan jalkoihin jääneille pienille valtioille ollut Kansainliitosta tässäkään apua.[1]
Hallitus kärsi pääministeri Kyösti Kallion ja presidentti Lauri Kristian Relanderin kylmistä suhteista ja kaatui SDP:n 23. marraskuuta 1926 tekemään välikysymykseen puolustuslaitoksen taloudellisesta epäsäännöllisyydestä. [2]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Kyösti Kallio |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto |
| Ulkoasiainministeri Emil Setälä |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Oikeusministeri Urho Castrén |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Sisäasiainministeri Gustaf Ignatius |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Puolustusministeri Leonard Hjelmman |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Valtiovarainministeri Kyösti Järvinen |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Opetusministeri Lauri Ingman |
31.12.1925–13.12.1926 | Kokoomus |
| Maatalousministeri Juho Sunila |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto |
| Apulaismaatalousministeri Vihtori Vesterinen |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Tyko Reinikka |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto |
| Sosiaaliministeri Kalle Lohi |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Juho Niukkanen |
31.12.1925–13.12.1926 | Maalaisliitto[3] |
Hallituksen puoluejakautuma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolue | 31.12.1925 | 13.12.1926 |
|---|---|---|
| Kokoomus | 6 | 6 |
| Maalaisliitto | 6 | 6 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eskelinen, Heikki: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 63–64. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Milloin hallitus on kaadettu välikysymyksellä? (Välikysymykseen kaatuneet hallitukset) Eduskunnan kirjasto. Viitattu 2.12.2019.
- ↑ Kallion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 12.9.2014. Viitattu 24.5.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kallion II hallituksen ohjelma. (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Edeltäjä: Tulenheimon hallitus |
Suomen hallitus 31. joulukuuta 1925 – 13. joulukuuta 1926 |
Seuraaja: Tannerin hallitus |
|  | |
