Kaija Aarikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaija Aarikka vuonna 1949

Kaija Helena Aarikka-Ruokonen (3. helmikuuta 1929 Somero – 14. elokuuta 2014 Helsinki)[1] oli suomalainen muotoilija ja yrittäjä. Hän perusti vuonna 1954 miehensä Erkki Ruokosen kanssa Aarikka Oy:n ja toimi sen taiteellisena johtajana.[1] Aarikka yhdisti suunnittelemissaan koruissa, leluissa ja kodin käyttö- ja koriste-esineissä leikkimielen ja vahvan muodontajun puun taitavaan ja monipuoliseen käyttöön.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarikka vietti lapsuutensa Somerolla yhdeksänlapsisen perheen kuopuksena. Keskikoulun käytyään hän hakeutui Hämeenlinnaan Ester Perheentuvan kutomakouluun,[3] jonka tämä oli perustanut lähdettyään opettajan virasta Wetterhoffilta.[4]

Aarikka jatkoi opintoja Ateneumin eli Taideteollisen oppilaitoksen tekstiililinjalla Helsingissä vuodesta 1951 alkaen. Viimeisenä opiskeluvuonna hän tarvitsi napit ompelemaansa luonnonväriseen villapukuun. Kun sopivia ei löytynyt, hän päätti tehdä ne itse, Ruoholahden lautatarhasta löytämästään jakarandan palasesta.

Valmistumisvuonnaan Aarikka avioitui kotipitäjästään kotoisin olevan Erkki Ruokosen kanssa, joka opiskeli Ateneumin iltalinjalla metallitöitä. Ruokonen ehdotti Aarikalle yrityksen perustamista suosiota saaneiden nappien valmistamiseksi.[3] Näin sai alkunsa nappien, puukorujen ja muiden pienten puuesineiden ympärille rakentunut Aarikka Oy, jonka valmistusmenetelmien kehittämisessä Ruokosella oli merkittävä rooli. Päävastuu Aarikka Oy:stä on sittemmin siirtynyt heidän tyttärilleen:[5] Pauliina Aarikka toimii suunnittelujohtajana ja Sarianna Partanen toimitusjohtajana.[6]

Kaija Aarikka oli oman yrityksensä pääsuunnittelija, mutta hän suunnitteli freelancerina myös muille yrityksille kuten Tampellalle, Humppilan lasitehtaalle ja A. Ahlströmille. Humppilalle Aarikka suunnitteli muun muassa Heiniä kainalossa -sarjan lautasia ja Lappi-lasisarjan.[7]

Aarikka sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1994. Kauppaneuvoksen arvon hän sai vuonna 1999.[7]

Taidehallissa oli Kaija Aarikka -näyttely 9.9.2023-7.1.2024[8]. Näyttelyn pääosassa oli valtavan iso Pässi, mutta myös esineitä ja koruja useilta vuosikymmeniltä[9].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolisot työn ääressä 1950-luvulla
  1. ↑ a b Laitinen, Jaana: Kaija Aarikka (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 17.8.2014. Viitattu 4.11.2023.
  2. ↑ Suomi-Fakta (WSOY, 2002).
  3. ↑ a b Sievänen-Allen, Ritva: ”Kaija Aarikka: Suomalaisen korun muotoilija”, Suomalaisia vaikuttajanaisia; Kohti vuotta 2000, s. 11–20. (Toimittaneet Ritva Sievänen-Allen ja Karmela Bélinki) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22607-6
  4. ↑ Anttila, Eila: Wetterhoffin värikkäät taiteilijat (PDF) wetterhoff.fi. Viitattu 28.10.2015.
  5. ↑ Pennanen, Tyyne: Kaija Aarikan elämä on nyt kirjana 7.1.2004. Ellit-sivusto: Otavamedia. Viitattu 25.10.2010.[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Aarikka: Yhteystiedot Aarikka. Arkistoitu 21.3.2011. Viitattu 25.10.2010.
  7. ↑ a b Viljanen, Eeva: ”Aarikka, Kaija (1929–2014)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 43–45. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2017).
  8. ↑ Kaija Aarikka Taidehalli. Viitattu 8.4.2024.
  9. ↑ Kaija Aarikan ikoninen Pässi on himoittu ja halveksittu koriste-esine – nyt se on valtavan kokoisena esillä näyttelyssä Yle Uutiset. 8.9.2023. Viitattu 8.4.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaija_Aarikka&oldid=22764328”