Kaarlo Kytö
Kaarlo Armand Kytö (22. helmikuuta 1902 Helsinki – 17. joulukuuta 1985 Pori[1]) oli suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja. Hänen uransa kesti yli puoli vuosisataa. Kydön näyttämötehtäviin kuului useita ensirakastajan rooleja.
Kytö sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1957.[2]
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarlo Kydön vanhemmat olivat pannuseppä Antti Johan Kytö ja Maria Josefiina Mattila. Hän suoritti Helsingissä kansakoulun ja ammattikoulun, lisäksi hän opiskeli Helsingin Musiikkiopiston oopperaluokalla. Hänen laulunopettajiaan olivat Väinö Lehtinen, Väinö Forsman, Eino Rautavaara ja Riccardo Pettinella. Lausuntaa hän opiskeli Onni Savolan johdolla.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kytö aloitti näyttelijäharjoittelijana Sörnäisten Työväen Näyttämöllä kaudella 1917–1918, jonka jälkeen hän työskenteli näyttelijänä teattereissa eri puolilla Suomea; Koiton Näyttämö 1918–1920 ja 1921–1927, Oulun Työväen Näyttämö 1921, Kansan Näyttämö Helsingissä 1927–1929, Tampereen Työväen Teatteri 1929–1935 ja Helsingin Kansanteatteri 1935–1949, jossa hän toimi vuodesta 1941 lähtien myös ohjaajana. Uransa kahden viimeisen vuosikymmenen ajan Kytö työskenteli teatterinjohtajana neljän rannikkokaupungin teattereissa; Porin Teatteri 1949–1955, Kotkan kaupunginteatteri 1955–1959, Rauman Kaupunginteatteri 1959–1963 ja Vaasan Suomalainen Teatteri 1963–1969.
Kytö teki useita opintomatkoja kotimaansa ulkopuolelle: Italiaan, Saksaan ja Itävaltaan vuonna 1927, Saksaan jälleen 1931, Venäjälle 1933, Englantiin ja Ranskaan 1935 sekä Ruotsiin 1950.[4]
Kaarlo Kydön näyttämötehtäviä olivat muun muassa Armand (kappaleessa Frasquita), Olinski (Sininen masurkka), Laertes (Hamlet) ja Ahmed Bey (Stambulin ruusu). Hänen erikoisalaansa olivat operetit ja "rakastelijan tehtävät".[3] Useat teatteritaiteen klassiset sankariosat saivat tulkitsijansa Kydöstä, kuten Daniel Hjort, Othello ja Romeo (Romeo ja Julia). Kydön teatteriohjauksiin lukeutuivat muun muassa Saituri, Kesäyön unelma, Paljon melua tyhjästä ja Kuinka äkäpussi kesytetään.[5]
Kytö oli mukana myös opetustyössä. Hän opetti Tampereen Työväenopistossa näyttämötaidetta ja kaunolukua 1930–1934. Vuosina 1962–1963 hän opetti suullista esitystaitoa Rauman opettajaseminaarissa. Lisäksi hän luennoi Vaasan Työväenopistossa 1963–1969.[5]
Elokuvaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokankailla Kytö debytoi vuonna 1926. Hän näytteli ruotsalaisessa mykkäelokuvassa Fänrik Ståls sägner / del II ja suomalaisessa Teuvo Puron mykkäelokuvassa Meren kasvojen edessä. Ruotsalaiselokuva on säilynyt jälkipolville. Vuosina 1932–1944 Kytö näytteli kuudessatoista suomalaisessa äänielokuvassa. Erityisen käytetty näyttelijä hän oli 1930-luvun loppupuoliskolla. Huomattavia elokuvarooleja olivat muun muassa Koskenalustan Antti Valentin Vaalan elokuvassa Koskenlaskijan morsian vuonna 1937 ja miespääosa Roland af Hällströmin maalaisdraamassa Paimen, piika ja emäntä vuonna 1938. Seitsemän veljeksen elokuvataltioinnissa 1939 Kydöllä oli Aapon rooli. Vuonna 1941 hänellä oli sivuosa menestyselokuvassa Kulkurin valssi. Kaarlo Kydön elokuvaura päättyi arkkitehti Taiston roolilla Lea Joutseno -komediassa Dynamiittityttö 1944.
Levylaulajan ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heleän tenoriäänen omannut Kaarlo Kytö levytti useita lauluja lähinnä 1930-luvun alussa, kuten Kuutamo Laatokalla, Lumottu puutarha, Länsirintamalta ei mitään uutta, Revontulten maa ja Tammerkoski. Hän levytti myös duettoja Georg Malmsténin kanssa; niihin kuuluivat muun muassa Oskar Merikannon sävellys Onnelliset ja Vanha joululaulu. Kytö levytti myös salanimellä Kalle Kiljunen.[6]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarlo Kytö avioitui Kerttu Onerva Kalliomäen kanssa vuonna 1928. Pariskunnalle syntyi poika Kalevi 1933. Liitto päättyi eroon 1949. Vuonna 1953 Kytö avioitui Else Emilia Heinosen kanssa.[5]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meren kasvojen edessä (1926)
- Fänrik Ståls sägner / del II
- Kuisma ja Helinä (1932)
- VMV 6 (1936)
- Miehen kylkiluu (1937)
- Koskenlaskijan morsian (1937)
- Ja alla oli tulinen järvi (1937)
- Syyllisiäkö? (1938)
- Paimen, piika ja emäntä (1938)
- Markan tähden (1938)
- Vänrikki Stoolin tarinat (1939)
- Seitsemän veljestä (1939)
- Halveksittu (1939)
- Eulalia-täti (1940)
- Kulkurin valssi (1941)
- Neljä naista (1942)
- Miehen kunnia (1943)
- Dynamiittityttö (1944)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
- Teatterin maailma – Maamme teatterit ja niiden taiteilijat, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1950
- Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1983, ISBN 951-30-5727-5
- Kaarlo Kytö Elonetissä.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mitä Missä Milloin, s. 115. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08999-4
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksestä ritarikunnat.fi. ritarikunnat.fi. Viitattu 22.7.2017.
- ↑ a b Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, sivu 150
- ↑ Teatterin maailma, sivu 184
- ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, sivu 244
- ↑ http://aanitearkisto.fi/firs2/haku.php (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
