Kaarle Teodor
Kaarle Teodor (saks. Karl Theodor); (1. joulukuuta 1724 Drogenbos, Itävallan Alankomaat – 16. helmikuuta 1799 Residenz-palatsi, München, Baijeri) oli Pfalzin vaaliruhtinas vuosina 1742–1777 ja Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1777–1799.[1][2]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Teodor kuului Wittelsbachin suvun haaraan, joka hallitsi Pfalz-Sulzbachin herttuakuntaa. Hänen isänsä oli pfalzkreivi John Christian Joseph, jonka seuraajaksi hän tuli tämän kuoltua vuonna 1733. Hänen äitinsä oli ranskalainen aatelisnainen Maria Henriette de La Tour d'Auvergne (1708–1728). Hänellä oli yksi nuorempi sisar Marie Anne Louise Henriette (20. toukokuuta 1728 – 25. kesäkuuta 1728), joka kuoli kuukauden ikäisenä ja hänen äitinsä kuoli kuukausi tämän jälkeen 19-vuotiaana. Isä avioitui uudelleen vuonna 1731 prinsessa Eleonore Philippina von Hessen-Rheinfels-Rotenburgin (1712–1759) kanssa, avioliitto oli lapseton.
Kun toiseen sukuhaaraan kuulunut Kaarle III Filip kuoli ilman perillistä 31. joulukuuta 1742, Kaarle Teodor peri häneltä Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan aseman, jolloin lähes koko Pfalz yhdistyi saman hallitsijan alle.[1][2]
.jpg)
Vaaliruhtinas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Wittelsbachien baijerilainen haara sammui mieslinjalta vaaliruhtinas Maksimilian III Joosefin kuoltua 30. joulukuuta 1777, Kaarle Teodor peri samalla tavalla myös Baijerin valtaistuimen. Hän yhdisti kaksi vaaliruhtinaskuntaa personaaliunioniin käyttäen tästä alkaen Baijerin vaaliruhtinaan arvoa. Tämän seurauksena Itävalta vaati itselleen kompensaationa Ala-Baijerin aluetta, mihin hän tarjoutui suostumaan, sillä hän oli itsekin vailla laillista perillistä ja toivoi keisari Joosef II:n antavan vastineeksi hänen aviottomille pojilleen valtakunnanruhtinaan arvon. Tämä kuitenkin johti Itävallan ja Preussin väliseen Baijerin perimyssotaan. Sodan päättäneessä Teschenin rauhassa toukokuussa 1779 Itävalta sai Baijerilta vain Innviertelin alueen ja Kaarle Teodorin perilliseksi sovittiin Wittelsbachien kolmannen sukuhaaran päämies, Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Kaarle II August.[1][2]
Vuonna 1785 Kaarle Teodor yritti saada keisarin vaihtamaan Baijerin Itävallan Alankomaihin, jotta hän voisi julistaa itsensä Burgundin kuninkaaksi, mutta Preussin kuningas Fredrik Suuri esti tämänkin hankkeen kokoamalla niin sanotun ruhtinasliiton eli fürstenbundin Itävallan vastavoimaksi keisarikunnan sisälle.[1][2]
Kaarle Teodor menetti suuren osan valtakunnastaan Ranskan vallankumoussodissa vuodesta 1792 alkaen. Kun Jean-Victor Moreaun komentama Ranskan armeija vuonna 1795 hyökkäsi Baijeriin ja marssi Müncheniin saakka, Kaarle Teodor pakeni Saksiin ja nimitti asioita hoitamaan valtionhoitajakunnan, joka syyskuussa 1796 solmi raskaan aselevon Moreaun kanssa. Kaarle Teodor pysyi nimellisenä hallitsijana kolme vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karl Teodor kuoli sydänkohtaukseen 74-vuotiaana helmikuussa 1799 Residenz-palatsissa Münchenissä. Hänen sukuhaaransa sammui ilman laillista perillistä, jolloin Baijerin ja Pfalzin vaaliruhtinaaksi tuli lapsettomana kuolleen Kaarle II Augustin nuorempi veli Maksimilian IV Joosef. Hänen on haudattu Theatinerkircheen Müncheniin.[3]
Kaarle Teodor tunnettiin taiteiden ja kulttuurin suosijana, varsinkin hallitessaan vielä Pfalzia Mannheimista käsin. Muuten hänen sisäpolitiikkansa oli uskonnollisen ahdasmielisyyden ja ultramontanismin leimaamaa.[1]
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karl Teodor avioitui tammikuussa 1742 Mannheimissa kreivitär Elisabeth Auguste von Pfalz-Sulzbachin (1721–1794) kanssa, joka oli Sulzbachin kreivi Joseph Carlin ja kreivitär Elisabeth Augusta Sophie von Pfalz-Neuburgin tytär. Vuoteen 1760 asti vaaliruhtinatar Elisabet Auguste oli vaikutusvaltainen ulkopoliittisesti muun muassa Seitsenvuotisen sodan suhteen. Heille syntyi 20 avioliittovuoden jälkeen yksi lapsi, Franz Ludwig Joseph (28.–29. kesäkuuta 1761), joka kuoli päivän ikäisenä. Tämän jälkeen aviopuolisot asuivat ja elivät erillään sekä hankkivat molemmat avioliiton ulkopuolisia suhteita.[3]
Toisen kerran hän avioitui 70-vuotiaana helmikuussa 1795 Innsbruckissa 19-vuotiaan Itävalta-Esten arkkiherttuatar Maria Leopoldinen (1776–1848) kanssa, joka oli Itävalta-Esten arkkiherttua Ferdinand Karlin ja prinsessa Maria Beatrice Ricciarda d'Esten tytär. Hänen isoäitinsä oli keisarinna Maria Teresia. Avioliitto oli lapseton, Maria Leopoldine kieltäytyi täyttämästä aviollisia velvollisuuksia ja otti alhaissyntyisiä rakastajia näiden yhteiskunnallisesta asemasta piittaamatta. Maria Leopoldine leskeytyi 23-vuotiaana vuonna 1799 ja synnytti vuonna 1801 aviottoman lapsen, jonka isä oli tuntematon. Hän avioitui uudelleen vuonna 1804 kreivi Ludwig Joseph von Arcon (1773-1854) kanssa, ja heille syntyi kolme lasta.[4][5]
Ensimmäisen avioliittonsa aikana Karl Teodorilla oli lukuisia aviottomia lapsia, joista jotkut olivat tunnustettuja:
Suhteesta vuodesta 1764 lähtien näyttelijätär-tanssijatar Françoise Després-Verneuilin, myöhemmin kreivitär von Parksteinin (k. 1765) kanssa:
- Karoline Franziska Dorothea, kreivitär von Parkstein (1762 – 7. syyskuuta 1816, Ickelheim); avioitui prinssi Friedrich Wilhelm zu Isenburg-Büdingen-Birsteinin kanssa (13. joulukuuta 1730, Birstein – 12. lokakuuta 1804, Mannheim)
- poika (1764-1765)
Suhteesta vuodesta 1766 alkaen virallisen rakastajattarensa Maria Josefa Seyfertin, kreivitär von Heydeckin (1748–1771) kanssa:
- Karoline Josepha von Bretzenheim (27. tammikuuta 1768 – 27. huhtikuuta 1786); naimisissa kreivi Maximilian Josef von Holnsteinin (20. toukokuuta 1760 – 1838) kanssa vuonna 1784
- Karl August, Heydeckin kreivi, myöhemmin Reichsfürst von Bretzenheim, (24. joulukuuta 1769 – 27. helmikuuta 1823) meni naimisiin prinsessa Maria Walburga von Oettingen-Spielbergin (29. elokuuta 1766 – 8. toukokuuta 1833) kanssa 27. huhtikuuta 1788, Oettingen
- Eleonore Karoline von Bretzenheim (9. joulukuuta 1771 – 23. joulukuuta 1832); avioitui kreivi Wilhelm Karl von Leiningen-Billigheimin (5.7.1737 – 26.1.1809) kanssa 21.11.1787 (eronnut 1801)
- Friederike Karoline von Bretzenheim (9. joulukuuta 1771 – 2. maaliskuuta 1816), kaksoset Eleonoren kanssa; naimisissa kreivi Maximilian von Westerholt-Gysenbergin (1772 – 19. huhtikuuta 1854) kanssa vuonna 1796
Suhteesta kreivitär Maria Anna zu Leiningen-Westerburg-Neuleiningenin (1741–1835), kreivi Franz Friedrich von Sayn-Wittgenstein-Vallendarin (1702–1769) lesken kanssa:
- Karoline von Ezenried (31. elokuuta 1771 Münstereifel – 24. syyskuuta 1828, Schloss Laim bei München, naimisissa Münchenin yliopiston lääketieteen professorin tohtori Joseph Reubelin kanssa)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Charles Theodore (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.9.2017.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1910), s. 1049 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.9.2017.
- ↑ a b Deutsche Biographie: Karl Theodor - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 10.9.2024. (saksa)
- ↑ Digitale Bibliothek - Münchener Digitalisierungszentrum daten.digitale-sammlungen.de. Viitattu 10.9.2024.
- ↑ BLKÖ:Habsburg, Maria Leopoldine von Este – Wikisource de.wikisource.org. Viitattu 10.9.2024. (saksa)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Teodor Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
