Kaarle Teodor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarle Teodor huilun kanssa, tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva.

Kaarle Teodor (saks. Karl Theodor; 1. joulukuuta 1724 Drogenbos, Itävallan Alankomaat – 16. helmikuuta 1799 München, Baijeri) oli Pfalzin vaaliruhtinas vuosina 1742–1777 ja Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1777–1799.[1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Teodor kuului Wittelsbachin suvun haaraan, joka hallitsi Pfalz-Sulzbachin herttuakuntaa. Hänen isänsä oli pfalzkreivi John Christian Joseph, jonka seuraajaksi hän tuli tämän kuoltua vuonna 1733.[1][2] Hänen äitinsä oli ranskalainen aatelisnainen Maria Anna Henriette de La Tour d’Auvergne. Äidin kuoltua isä avioitui vuonna 1731 uudelleen prinsessa Eleonore Philippina von Hessen-Rheinfels-Rotenburgin kanssa.[3]

Vaaliruhtinaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun toiseen sukuhaaraan kuulunut Kaarle III Filip kuoli ilman perillistä 31. joulukuuta 1742, Kaarle Teodor peri häneltä Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan aseman, jolloin lähes koko Pfalz yhdistyi saman hallitsijan alle.[1][2]

Kun Wittelsbachien baijerilainen haara sammui mieslinjalta vaaliruhtinas Maksimilian III Joosefin kuoltua 30. joulukuuta 1777, Kaarle Teodor peri samalla tavalla myös Baijerin valtaistuimen. Hän yhdisti kaksi vaaliruhtinaskuntaa personaaliunioniin käyttäen tästä alkaen Baijerin vaaliruhtinaan arvoa. Tämän seurauksena Itävalta vaati itselleen kompensaationa Ala-Baijerin aluetta, mihin hän tarjoutui suostumaan, sillä hän oli itsekin vailla laillista perillistä ja toivoi keisari Joosef II:n antavan vastineeksi hänen aviottomille pojilleen valtakunnanruhtinaan arvon. Tämä kuitenkin johti Itävallan ja Preussin väliseen Baijerin perimyssotaan. Sodan päättäneessä Teschenin rauhassa toukokuussa 1779 Itävalta sai Baijerilta vain Innviertelin alueen ja Kaarle Teodorin perilliseksi sovittiin Wittelsbachien kolmannen sukuhaaran päämies, Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Kaarle II August.[1][2]

Vuonna 1785 Kaarle Teodor yritti saada keisarin vaihtamaan Baijerin Itävallan Alankomaihin, jotta hän voisi julistaa itsensä Burgundin kuninkaaksi, mutta Preussin kuningas Fredrik Suuri esti tämänkin hankkeen kokoamalla niin sanotun ruhtinasliiton eli fürstenbundin Itävallan vastavoimaksi keisarikunnan sisälle.[1][2]

Kaarle Teodor menetti suuren osan valtakunnastaan Ranskan vallankumoussodissa vuodesta 1792 alkaen. Kun Jean-Victor Moreaun komentama Ranskan armeija vuonna 1795 hyökkäsi Baijeriin ja marssi Müncheniin saakka, Kaarle Teodor pakeni Saksiin ja nimitti asioita hoitamaan valtionhoitajakunnan, joka syyskuussa 1796 solmi raskaan aselevon Moreaun kanssa. Kaarle Teodor pysyi nimellisenä hallitsijana kolme vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1] Hänen sukuhaaransa sammui ilman laillista perillistä, jolloin Baijerin ja Pfalzin vaaliruhtinaaksi tuli lapsettomana kuolleen Kaarle II Augustin nuorempi veli Maksimilian IV Joosef.

Kaarle Teodor tunnettiin taiteiden ja kulttuurin suosijana, varsinkin hallitessaan vielä Pfalzia Mannheimista käsin. Muuten hänen sisäpolitiikkansa oli uskonnollisen ahdasmielisyyden ja ultramontanismin leimaamaa.[1] Hänet on haudattu Theatinerkircheen Müncheniin.[3]

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle Teodorin ensimmäinen puoliso Elisabeth Auguste spinetin ääressä, Johann Heinrich Tischbein vanhempi (n. 1752).

Kaarle Teodor avioitui tammikuussa 1742 Mannheimissa kreivitär Elisabeth Auguste von Pfalz-Sulzbachin (1721–1794) kanssa, joka oli Sulzbachin kreivi Joseph Carlin ja kreivitär Elisabeth Augusta Sophie von Pfalz-Neuburgin tytär. Avioliitosta syntyi vuonna 1761 yksi lapsi, Franz Ludwig Joseph, joka kuoli pian.[3]

Vaaliruhtinatar Maria Leopoldine, Moritz Kellerhoven (n. 1795).

Ensimmäisen puolisonsa kuoltua Kaarle Teodor avioitui 70-vuotiaana vuonna 1795 Innsbruckissa 19-vuotiaan Itävalta-Esten arkkiherttuatar Maria Leopoldinen (1776–1848) kanssa, joka oli arkkiherttua Ferdinand Kaarlen ja prinsessa Maria Beatrice Ricciarda d’Esten tytär. Toinen avioliitto oli lapseton. Kaarle Teodorin kuoltua Maria Leopoldine avioitui vuonna 1804 kreivi Ludwig Joseph von Arcon kanssa.[3][4][5]

Kaarle Teodorin virallinen rakastajatar kreivitär Maria Josefa von Heydeck ja laillistetut neljä lasta, H. C. Brandt (1785).

Kaarle Teodorilla oli lukuisia aviottomia lapsia, joista osan hän tunnusti. Suhteesta näyttelijätär-tanssijatar Françoise Després-Verneuilin, myöhemmin kreivitär von Parksteinin kanssa:

  • Karoline Franziska Dorothea (1762–1816), kreivitär von Parkstein, puoliso Isenburg-Büdingen-Birsteinin prinssi Friedrich Wilhelm
  • poika (1764–1765)

Suhteesta virallisen rakastajattarensa Maria Josefa Seyfertin, kreivitär von Heydeckin kanssa:

  • Karoline Josepha von Bretzenheim (1768–1786)
  • Karl August (1769–1823), Heydeckin kreivi, myöhemmin Bretzenheimin valtakunnanruhtinas
  • Eleonore Karoline von Bretzenheim (1771–1832)
  • Friederike Karoline von Bretzenheim (1771–1816), Eleonoren kaksoissisar

Suhteesta kreivitär Marianne zu Leiningen-Westerburg-Neuleiningenin kanssa:

  • Karoline von Ezenried (1771–1828)

Suhteesta kreivitär Elisabeth Freiin Schenk zu Castellin kanssa:

  • Maria Walburga (k. 1797), kreivitär Warnberg

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Charles Theodore (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.9.2017.
  2. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1910), s. 1049 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.9.2017.
  3. ↑ a b c d Peter Fuchs: Karl (IV.) Theodor (Neue Deutsche Biographie (1977)) Deutsche Biographie. Viitattu 10.9.2024. (saksa)
  4. ↑ Digitale Bibliothek - Münchener Digitalisierungszentrum daten.digitale-sammlungen.de. Viitattu 10.9.2024.
  5. ↑ BLKÖ:Habsburg, Maria Leopoldine von Este – Wikisource de.wikisource.org. Viitattu 10.9.2024. (saksa)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_Teodor&oldid=22883448”