Hannunvaakuna

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Käpälikkö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kemijärveltä löytynyt rautakautinen suksen katkelma. Sukseen on kaiverrettu vanhin Suomessa tunnettu käpälikkö.[1][2]

Hannunvaakuna (⌘) eli käpälikkö on esikristillinen symboli[3], jota on perinteisesti käytetty koristeluun monessa maailman kolkassa, etenkin Pohjois-Euroopassa ja Virossa, jossa se esiintyy muun muassa Kastren kunnan lipussa ja vaakunassa. Suomessa on ollut tapana maalata käpälikköjä talojen tai latojen seiniin suojaamaan rakennusten asukkeja huonolta onnelta ja pahoilta hengiltä. Sitä myös kaiverrettiin usein puisiin esineisiin, kuten lusikoihin tai juustolautoihin.[4] Käpälikköä on käytetty myös kirjontakuviona, riipuksissa ja soljissa.[3] Vanhin tunnettu suomalainen hannunvaakuna on kaiverrettu noin vuoden 1000 paikkeilla sukseen.[4] Läntisellä viikinkiajalla Suomen alueella käytettiin hannunvaakunakuvioita vaatteissa.[5]

Suomen Kotiseutuliitto ehdotti 1950-luvulla hannunvaakunan käyttöä kulttuurimuistomerkkien symbolina. 1960-luvulla se otettiin käyttöön Pohjoismaissa nähtävyyttä kuvaavana liikennemerkkinä, ja nykyisin se on levinnyt kansainväliseen käyttöön.[6] Merkkiä on käytetty myös koko Kalevala Korun historian ajan sen tuotteissa kuten riipuksissa[7], Suomen kulttuurirahaston tunnuksessa[8], Apple Macintoshin komentonäppäimenä[9] sekä suomalaisissa pennin (vuodesta 1963 vuoteen 1979)[10] ja viiden pennin kolikoissa (1963–1990).[11] Ulkonäöltään samanlaiset, mutta markka-arvoiset kolikot olivat käytössä 1952–1962.[12]

Virossa symbolin nimityksiä ovat muun muassa (silmus)nelinurk eli '(silmukka)nelikulmio', nelikand 'nelikanta', nelikant 'nelikantti', aasruut ja võlusõlm 'taikasolmu'. Virossa hannunvaakunoita on tavattu erilaisista arkeologisista korulöydöistä, jotka ovat 800–1100-luvulta peräisin. Sitä tavataan enemmän tekstiilien koristeena kuin puuesineisiin kaiverrettuna. Nelikantaa käytetään Virossa kintaissa, setukaisten vöissä ja etelävirolaisessa kirjonnassa. Merkkiä on pidetty suojelua antavana, mutta myös manalan symbolina.[13] Hannunvaakunaa käytettiin Viron Nuorten laulu- ja tanssijuhlien tunnuksena vuonna 2017, jolloin järjestettiin 12. Nuorten laulu- ja tanssijuhlat. Sen on ajateltu kuvastavan muun muassa sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta ja jatkuvuutta.[14] Se on myös maan kulttuurimonumenttien tietokannan tunnuksena.[15]

Hannunvaakunan nimi tulee kristillisestä pyhimyksestä Johannes Kastajasta, mutta merkin alkuperä on esikristillinen.[3]

Hannunvaakunoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. suksen katkelma - Suomen Museot Online suomenmuseotonline.fi. Viitattu 2.12.2017.
  2. KM 9908 suksi; Esinekuva www.finna.fi. Viitattu 2.12.2017.
  3. a b c Hannunvaakuna eli käpälikkö Taivaankannen takojat. 3.9.2010. Viitattu 10.9.2010.
  4. a b Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. (3. tarkennettu ja täydennetty painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 514) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990. ISBN 951-717-553-1
  5. Pasanen, Mervi & Sahramaa, Jenni: Löydöstä muinaispuvuksi, s. 127. Salakirjat, 2021.
  6. Riksantikvarieämbetets symbol | Riksantikvarieämbetet www.raa.se. Arkistoitu 16.11.2016. Viitattu 29.11.2016.
  7. Hannunvaakuna-riipus Kalevala Koru. Viitattu 16.9.2024.
  8. Tietoa meistä | Suomen Kulttuurirahasto skr.fi. Viitattu 8.12.2023.
  9. Interview with Susan Kare: Working on the Macintosh (Otsikko International considerations) Making the Macintosh: Technology and Culture in Silicon Valley. 20.2.2001. Stanford University Libraries. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 15.8.2009.
  10. 1 penni 1963 – 1979 Kolikot.com.
  11. 5 penniä 1963 – 1990 Kolikot.com.
  12. Talvio, Tuukka: Suomen rahat. Helsinki: Suomen Pankki, 2003. ISBN 952-462-033-2
  13. Margna, Epp: KIRI, MÄRGID JA VÄRVID wi.ee. Viitattu 18.9.2024.
  14. Soodne võimalus tellida "Mina jään" torusall ja märk XII noorte laulu- ja tantsupidu. 23.3.2017. Viitattu 10.11.2023. (eesti)
  15. Tere tulemast register.muinas.ee. Viitattu 11.10.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]