Julius Tallberg
Mathias Julius Hjalmar Tallberg (26. toukokuuta 1857 Turku – 13. toukokuuta 1921 Bad Nauheim, Saksa[1]) oli suomalainen liikemies ja kauppaneuvos (1918).[2] Tallberg perusti 1880 Helsinkiin rakennusainekaupan (nyk. Oy Julius Tallberg Ab) ja myöhemmin muun muassa sementtivalimon, muurilaastitehtaan sekä rakennuslevy- ja sementtitehtaan. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1888–1912.
Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tallberg perusti oman yrityksen saatuaan nuorena miehenä potkut Stockmannilta. Potkujen syy oli Kaivopuiston rannan uintiretkestä johtunut myöhästyminen. Tallberg tunsi kaupungin tuolloin ehkä tunnetuimman arkkitehtitoimiston osakkaat Constantin Kiseleffin ja Elia Heikelin. Kiseleff ja Heikel suostuivat Tallbergin pyynnöstä osakkaiksi rakennustarvikeliikkeeseen, jonka Tallberg päätti perustaa irtisanomisensa jälkeen.lähde?
Oy Julius Tallberg Ab aloitti toimintansa 13. maaliskuuta 1880.[3] Yrityksen ensimmäinen toimipaikka sijaitsi Kiseleffin ja Heikelin rakennusliikkeen yhteydessä Kruununhaassa, osoitteessa Konstantininkatu 14.[3] Osakeyhtiömuodon rakennustarvikeliike sai vuosina 1923–25 toteutetuissa järjestelyissä.lähde?
Vuonna 1887 kolmekymmentä vuotta täyttävä Tallberg lunasti Kiseleffin ja Heikelin osakkaiden osuudet.lähde? Vaurastuttuaan Tallbergista tuli Kiseleff & Heikelin merkittävin toimeksiantaja moneksi vuodeksi. Toimisto suunnitteli muun muassa Tallbergin liiketalon Aleksanterinkatu 21:een vuonna 1899.lähde?
Lauttasaaren omistaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1911 Tallberg osti Lauttasaaren kartanon saaden haltuunsa yli puolet Lauttasaaren maista. Näihin aikoihin Lauttasaaressa oli lähinnä vain kesähuviloita eikä Helsingin kaupunki ollut kiinnostunut alueesta. Tallberg teetti arkkitehti Birger Brunilalla alueen rakennussuunnitelman ja perusti saareen kahvilan ja merikylpylän. Hän rakennutti Lauttasaareen myös hevosraitiotien ja hankki Drumsö-nimisen höyrylautan joka alkoi liikennöidä Ruoholahden ja Lauttasaaren väliä. Raitiotie oli toiminnassa vain vuosina 1913-1917, mutta höyrylautta jatkoi liikennöintiä vuoteen 1935 saakka, jolloin Lauttasaaren silta valmistui.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauppaneuvos Gunnar Tallberg oli Julius Tallbergin poika.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomi-Fakta. WSOY, 2002.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Julius Tallberg. Kauppalehti, 14.5.1921, nro 109, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.5.2021.
- ↑ a b Hoffman, Kai: Tallberg, Julius (1857–1921). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 19.1.2009. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b 25-vuotista liikemiehenä-olon juhlaa. Helsingin Kaiku, 18.03.1905, nro 11, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.01.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Julius Tallberg perusti raitiotien ja hankki höyrylautan Lauttasaareen.[vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 27.5.2007.
- Tallberg-yhtiöiden historia. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pörssitieto: Julius Tallberg Ab.
