Juliet Stevenson
Juliet Stevenson | |
---|---|
Juliet Stevenson televisioelokuvassa Dustbin Baby 2008. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Juliet Anne Virginia Stevenson |
Syntynyt | 30. lokakuuta 1956 Kelvedon, Yhdistynyt kuningaskunta |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Hugh Brody (1993–) |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1978– |
Merkittävät roolit | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Svensk Filmdatabas | |
Juliet Anne Virginia Stevenson (s. 30. lokakuuta 1956 Kelvedon) on englantilainen näyttelijä, joka on esiintynyt teatterissa, elokuvissa ja televisio-ohjelmissa ja on voittanut uransa aikana monia palkintoja.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stevenson aloitti näyttelijäuransa 1970-luvulla. Vaikka Stevenson on saavuttanut mainetta televisio- ja elokuvatyöstä ja on näytellyt myös BBC:n tuottamissa radio-ohjelmissa, hänet tunnetaan parhaiten teatterinäyttelijänä. Stevensonin teatterirooleja ovat muun muassa Anna näytelmässä Burn Again ja Paulina näytelmässä Death and the Maiden. Jälkimmäisestä hän sai vuonna 1992 Laurence Olivier -palkinnon parhaasta naispääosasta.
Vuoden 1987 televisioelokuvassa Life Story Stevenson näytteli tieteilijä Rosalind Frankliniä ja voitti roolistaan Cable Ace -palkinnon. Hän on esiintynyt keskeisissä rooleissa muun muassa 1990-luvun elokuvissa Truly, Madly, Deeply (1991), The Secret Rapture (1993) ja Emma (1996). 2000-luvulla hän on esiintynyt esimerkiksi elokuvissa Parempi kuin Beckham (2002), Mona Lisa Smile (2003), Pierrepoint (2005) ja Murto ja varkaus (2006).
Vuonna 2009 Stevenson näytteli ITV:n minitelevisiosarjassa A Place of Execution. Hän sai roolistaan parhaan naispääosan palkinnon vuoden 2009 Crime Thriller Awards -gaalassa.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stevenson on asunut kumppaninsa antropologi Hugh Brodyn kanssa vuodesta 1993. Pariskunnalla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Stevenson on ateisti, mutta pitää itseään hengellisenä ja taikauskoisena henkilönä.[1]
Stevenson on kritisoinut MPR-rokotetta ja tukenut Andrew Wakefieldin rokotetutkimuksia. Vuonna 2003 hän esiintyi draamassa Hiljaisuuden lapset, jonka aiheena olivat Wakefieldin tutkimukset. Hän esitti siinä autistisen lapsen äitiä ja Hugh Bonneville Wakefieldiä. Wakefieldin työ on saanut huonoa mainetta, ja esimerkiksi lääketieteen aikakauslehti The Lancet ei ole julkaissut hänen tutkimuksiaan.[2]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Juliet Stevensonin filmografia ja esiintymiset
Palkintoja ja tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1992 Olivier-palkinto: Paras naispääosa, näytelmä Death and the Maiden
- 1992 Parhaan naispääosan Bafta -ehdokkuus, elokuva Truly, Madly, Deeply
- 1993 Bafta -ehdokkuus: Paras naispääosa, televisionäytelmä A Doll's House
- 1996 Bafta-ehdokkuus: Paras naispääosa, televisiosarja The Politician's Wife
- 1999 Brittiläisen imperiumin komentaja (Commander of the Order of the British Empire, CBE)
- 2010 Olivier-ehdokkuus: Paras näyttelijä, näytelmä Duet for One
- 2011 Bafta-ehdokkuus: Paras naispääosa, televisiosarja Seinää vasten
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Coming Out as Atheist – Billy Connolly, Juliet Stevenson and Peter O’Toole. 25.7.2008. Lontoo: National Secular Society. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Juliet Stevenson: ’I Would Love a Completely Different Life?’ The Daily Telegraph. 18.2.2008. Lontoo: Telegraph Media Groupwww.telegraph.co.uk/. Viitattu 1.10.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juliet Stevenson Wikimedia Commonsissa