Juhana Luxemburgilainen

Juhana Luxemburgilainen

Juhana I ”Sokea” (luxemburg: Jang de Blannen, saksa: Johann der Blinde von Luxemburg, tšekki: Jan Lucembursky); (10. elokuuta 1296 Luxemburg – 26. elokuuta 1346 taistelukenttä lähellä Crécy-en-Ponthienia) oli Böömin kuningas 1310–1346.

Juhana Luxemburgilainen oli Luxemburgin kreivi vuodesta 1309 ja Böömin kuningas vuodesta 1310. Hänellä oli myös Puolan kuninkaan arvonimi.

Suku ja koulutus

Juhana Luxemburgilainen oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Henrik VII Luxemburgilaisen ja Margaret Brabantilaisen vanhin poika.

Juhana sai ranskalaisen koulutuksen Pariisissa, mutta poliittisesti hän oli enemmänkin kallellaan Saksaan.

Lisänimi

Juhana tunnetaan siitä, että hän kuoli englantilaisten jousimiesten nuoliin Crécyn taistelussa vuonna 1346 oltuaan sitä ennen jo vuosikymmenen sokeana. ”Älköön koskaan Böömin kuningas paetko taistelusta”, hänen kerrotaan sanoneen ennen kuolemaansa.

Juhanan lisänimi ”Sokea” johtuu siitä, että hän noin neljäkymmentävuotiaana menetti näkönsä silmätulehduksen vuoksi. Edes kuuluisan lääkäri Guy de Chauliacin hoito ei häntä parantanut.

Avioliitto ja jälkeläiset

Vuonna 1310 hänen isänsä järjesti avioliiton Böömiä hallitsevaan Přemyslid-dynastiaan kuuluvan 14-vuotiaan Elisabet Böömiläisen (1292–1330) kanssa, joka oli Böömin kuningas Venceslaus II:n (1271–1305) ja Judith (Guta) von Habsburgin (1271–1297) tytär.

Heille syntyi seitsemän lasta, joista vain yksi kuoli jo lapsena:

• Margaret (8. heinäkuuta 1313 – 11. heinäkuuta 1341), avioitui 12. elokuuta 1328 Baijerin herttua Henrik XIV:n kanssa
• Jutta, ransk. Bonne (21. toukokuuta 1315 – 11. syyskuuta 1349), avioitui 6. elokuuta 1332 Ranskan kuningas Juhana II Hyvän kanssa
• Kaarle IV (14. toukokuuta 1316 – 29. marraskuuta 1378), Böömin kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari
• Přemysl Otakar ("Otto") (22. marraskuuta 1318 – 20. huhtikuuta 1320), Böömin prinssi
• Johann Heinrich (12. helmikuuta 1322 – 12. marraskuuta 1375), Määrin rajakreivi
• Anna (1323 – 3. syyskuuta 1338), Elisabethin kaksoissisar, avioitui 16. helmikuuta 1335 Itävallan herttua Oton kanssa
• Elisabeth (1323–1324, kuoli vuoden ikäisenä

Avioliitto oli alun perin katastrofi, sillä Elisabethin täytyi synnyttää poika estääkseen sisarustensa Margaretin ja Agnesin jälkeläisten perinnön, mutta hänellä oli poika vasta kuusi vuotta avioliiton jälkeen, kun hän synnytti Kaarlen, josta tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle IV.

Avioliitto parani hetkeksi, kun perimys oli turvattu, mutta jonkin ajan kuluttua Elisabet tuli mustasukkaiseksi Juhanalle, joka oli kuunnellut häntä, mutta jonka poliittiset mielipiteet erosivat hänen omista mielipiteistään. Vuonna 1319 paljastui oletettu salajuoni Juhanan syrjäyttämiseksi vanhimmalla pojalla Kaarlella. Juhana päätti estää vaimoaan puuttumasta heidän lastensa koulutukseen ja otti kolme vanhinta lasta: Margaretin, Jutan ja Kaarlen pois Elisabetilta. Kuningatar Elisabet asui Mělníkin linnassa, ja oma isä vangitsi 7-vuotiaan Kaarlen ennen kuin hänet lähetettiin Ranskaan vuonna 1323. Hän ei nähnyt äitiään enää koskaan.

Kuningas

Saatuaan tukea ruhtinas Henrik VI Kärnteniläiseltä Juhana Luxemburgilainen valittiin Böömin kuninkaaksi ja hänestä tuli sekä yksi seitsemästä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vaaliruhtinas ehdokkaasta että Puolan ja Unkarin kruununtavoittelija. Juhanan yritykset tulla isänsä Henrik VII:n seuraajaksi keisarina kaatuivat, kun tehtävään valittiin Ludvig IV Wittelsbachilainen vuonna 1314.

Juhana Luxemburgilainen ollut pidetty tšekkiaateliston parissa. Häntä pidettiin ”vieraana kuninkaana”. Ehkä juuri tämä sai hänet luopumaan Böömin aktiivisesta hallitsemista ja keskittymään enemmänkin matkusteluun, minkä lisäksi hän vietti paljon aikaa syntymämaassaan Luxemburgissa ja Ranskan hovissa. Hän matkusti Sleesiaan, Puolaan, Liettuaan, Tiroliin, Pohjois-Italiaan ja paavin Avignoniin. Matkat liittyivät osaksi valtataisteluihin ja tuettuaan Saksalaista ritarikuntaa sen Puolaa vastaan käydyissä sodissa vuosina 1326–1332 hän sai Władysław I:n seuraajan kuningas Kasimir III ”Suuren” maksamaan hänelle merkittävän rahasumman vastikkeeksi siitä, että hän luopui vaateestaan Puolan kruunuun.

Satavuotisen sodan puhjetessa vuonna 1337 Juhana liittoutui Ranskan kuninkaan Filip VI:n kanssa. Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, että Juhana toimi Languedocin kuvernöörinä 30. marraskuuta 1338 – marraskuu 1340. Hän kaatui juuri 50 vuotta täytettyään Crécyn taistelussa vuonna 1346 osana ranskalaisarmeijaa, englantilaisten jousimiesten nuolien haavoittamana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhana Luxemburgilainen Wikimedia Commonsissa