Joseph Chamberlain
Joseph Chamberlain (8. heinäkuuta 1836 Lontoo – 2. heinäkuuta 1914 Lontoo) oli englantilainen poliitikko. Poliittisen uran alussa hän ajoi työväestön aseman parantamista. Noustuaan valtakunnanpoliitikoksi hänet tunnettiin Brittiläisen imperiumin ja imperialismin kannattajana.[1]
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joseph Chamberlain syntyi Lontoon esikaupungissa vauraan, vapaakirkollisen ja kenkiä valmistaneen liikkeenomistajan poikana. Kuusitoistavuotiaana Joseph aloitti työuransa isänsä palveluksessa. Kahdeksantoistavuotiaana Chamberlain muutti Birminghamiin ja alkoi valmistaa ruuveja serkkunsa omistamassa yrityksessä.[2][3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Loputtoman energiansa ja organisointitaitojensa ansiosta Chamberlain menestyi ruuvien valmistuksessa, valtasi alan Birminghamissa, ja muutamassa vuosikymmenessä hänestä tuli varakas. Ansaittuaan riittävästi Chamberlain siirtyi politiikkaan. Vuonna 1873 hänestä tuli Birminghamin pormestari. Pormestarina Chamberlain saneerautti slummikortteleita, uudisti rakennuskantaa, järjesti asukkaille puhtaan juomaveden, varusti kaupungin kaasuvaloilla ja perusti puistoja sillä seurauksella, että kuolleisuus laski ja hänen henkilökohtainen suosionsa kasvoi.[2]
Vuonna 1876 Chamberlain valittiin parlamentin alahuoneeseen ja vuonna 1880 William Gladstonen toisen hallituksen kauppaministeriksi. Vuonna 1886 hänestä tuli Gladstonen kolmannen hallituksen kunnallisministeri ja vuonna 1895 lordi Salisburyn konservatiivisen hallituksen siirtomaaministeri. Pääministeri Gladstonen ja kunnallisministeri Chamberlainin välillä syntyi vuonna 1886 taistelu Irlannin home rule -kysymyksestä, ja Chamberlain joutui jättämään hallituksen. Chamberlain leimattiin liberaalien keskuudessa petturiksi, ja hän alkoi lähestyä poliittisesti konservatiivista puoluetta. Kesti kuitenkin vuoteen 1895 asti, ennen kuin hän pääsi uudelleen hallitukseen. Neuvotteluissa Saksan Lontoon-lähettilään kreivi Paul Hatzfeldtin kanssa Chamberlain teki kolme kertaa, vuosina 1898, 1899 ja 1901, Saksalle ehdotuksen puolustusliitosta. Saksa kuitenkin väisteli, mikä sai kärsivällisyytensä menettäneen Chamberlainin julkisissa puheenvuoroissaan arvostelemaan Saksaa. Sen seurauksena liittoneuvottelut kariutuivat lopullisesti. Heinäkuusta 1902 syyskuuhun 1903 Chamberlain oli Arthur Balfourin hallituksessa siirtomaaministerinä.[2]
Vuonna 1906 Chamberlain valittiin suurella äänimäärällä uudelleen parlamenttiin Birminghamista, mutta pian sen jälkeen hän sai halvauskohtauksen, jonka seurauksena hän menetti liikuntakykynsä.[3]
Perhesuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joseph Chamberlain oli Neville Chamberlainin ja Austen Chamberlainin isä. Molemmat pojista olivat myös merkittäviä poliitikkoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gary William Poole: Joseph Chamberlain Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 20. Imperialismi - demokratia, s. 200-205, 312-315. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09748-9
- ↑ a b Joseph Chamberlain britannica.com.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Chamberlain Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
