Josef Grönberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Josef Grönberg
Juuso Mikkola
Henkilötiedot
Muut nimet Jos. Grönberg
Syntynyt19. helmikuuta 1813
Ylöjärvi
Kuollut11. tammikuuta 1903 (89 vuotta)
Messukylä
Ammatti kirkkoherra ja valtiopäivämies
Arvonimivarapastori 1845, rovasti 1862, riemumaisteri 1886
Vanhemmat Anders Mikkola ja Brita Kaisa Johanintytär Makkarus
Puoliso Selma Katarina Fransiska Bergroth
Lapset Frans Josef, Selma Josefina, Lydia, Hanna, Eliel Filemon, Carl, Aleksandra Olivia, Julia Angelika, Julius Ferdinand ja Agnes Elina
Muut tiedot
Lempinimet Jos Grönperi
Aktiivisena 1849−1903
Merkittävät teoksetEvankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat eli Liber concordiae, suomentanut Josef Grönberg
Messukylän kirkko valmistui vajaassa vuodessa.
Vihittiin käyttöön vuonna 1879.
Messukylän kirkon tienoo 1900-luvun alussa.

Josef (Jos.) Grönberg, alk. Juuso Mikkola[1] (19. helmikuuta 1813 Ylöjärvi – 11. tammikuuta 1903 Messukylä) oli suomalainen pappi ja valtiopäivämies, joka toimi Messukylän kirkkoherrana 42 vuoden ajan.

Lapsuus- ja kouluvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönbergin vanhemmat olivat Ylöjärven Mikkolan talollinen, kirkonisäntä Antti Mikkola (Anders Johansson) ja Brita Kaisa Makkarus (Kaisa Johansdotter).

Juuso oli eloisa lapsi, mutta heiveröisyytensä ja sairastelunsa vuoksi perheen ainoa aikuisikään elänyt poika suunnattiin opintielle. Talon perijäksi tuli poikaa 16 vuotta vanhempi sisar. Perheen poika lähetettiin 6-vuotiaana Tampereelle ruotsia oppimaan ja sitten 8-vuotiaana vuonna 1821 Porin triviaalikouluun. Pojan suomalainen nimi Juuso muutettiin ajan tavan mukaan hienommaksi, Josef Grönbergiksi. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1829 jo 16-vuotiaana ja lähti yliopistoon. Hänet vihittiin 22-vuotiaana papiksi 1835, ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi 1836. Pastoraalitutkinnon Grönberg suoritti 1850.[2]

Pappina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönberg oli aluksi kirkkoherran apulaisena ja välivuodensaarnaajana Keuruulla 1835–1837 sekä Eurassa pitäjänapulaisen sijaisena 1837. Hänestä tuli Tampereen kaupungin vt. saarnaaja 1837–1838 virkapaikkanaan Tampereen vanha kirkko sekä kaupunginsaarnaaja 1838–1858. Messukylän kirkkoherraksi Grönberg valittiin 1858 ja hän astui virkaan 1861 hoitaen sitä kuolemaansa saakka 1903. Vt. lääninrovastina hän toimi 1865–70 sekä lääninrovastina 1879–1899.

Vuonna 1841 hän avioitui Ruoveden kirkkoherran tyttären Selma Katarina Fransiska Bergrothin kanssa. Heille syntyi 10 lasta, joista viisi varttui aikuisiksi.[2]

Tampereen kaupunki kuului Messukylän emäseurakuntaan aina Grönbergin kuolemaan saakka. Senaatti oli asettanut vuonna 1870 itsenäistymisen ehdoksi sen että silloisten Messukylän kirkkoherran ja Tampereen kaupunginsaarnaajan tuli olla virastaan eronneita ja Tampereelle tuli rakentaa uusi kirkko. Kaupunginsaarnaaja Anders Oskar Törnudd siirtyi muualle 1879 ja uusi Aleksanterin kirkko valmistui 1881. Eläkkeitä ei tunnettu, siksi virat yleensä vapautuivat vasta kuoleman kautta. Niinpä kansan keskellä kerrottiin, että Tampere erotetaan Messukylästä, kun Grönberg kuolee. Hän osoittautui pitkäikäiseksi. Kuollessaan Grönberg oli lähes 90-vuotias. Hänet on haudattu Messukylän Keskiselle hautausmaalle. Kivessä nimenä on Jos. Grönberg. Sanonta muuttikin muotoaan: ”Tampere erotetaan Messukylästä, jos Grönberg kuolee”. Kansan suussa kirkkoherran nimi muuntuikin ”Jos Grönperiksi”. Messukylän kirkkoherran virka tuli avoimeksi vasta 1903 Grönbergin kuoltua. Itsenäinen Tampereen kaupunkiseurakunta aloitti toimintansa 1. toukokuuta 1904 Grönbergin kuolemaa seuranneen armovuoden päätyttyä.[2]

Grönbergin kirkkoherra-aikana rakennettiin kolme kirkkoa. Vuosikymmeniä jahkailun alla ollut Messukylän uuden kirkon rakentaminen käynnistyi ja se tapahtui uskomattoman nopeasti, vajaassa vuodessa. Kirkko vihittiin vuonna 1879. Kaupungin puolella valmistui vuonna 1879 Finlaysonin kirkko tehtaan kustantamana ja vuonna 1880 Aleksanterin kirkko. Vuonna 1880 vihittiin Kalevankankaan hautausmaa ja vuonna 1891 Messukylän kirkon hautausmaa.[2]

Grönberg kuului herännäisyyteen ja lukeutui myöhemmin ns. raamatulliseen suuntaan.[2] Hän suomensi useita kirjoja, mm. luterilaiset tunnustuskirjat.[3]

Grönberg tunnettiin voimakkaana ja sanavalmiina saarnamiehenä. Seurakunnalliset asiat Grönberg hoiti selvästi ja reippaasti. Luonteeltaan hän oli päättäväinen, harvinaisen suorasukainen ja jäykkä, joskus omavaltainenkin. Kun sortovuosina oli kysymys kuulutetaanko laiton asevelvollisuuslaki vai ei, oli Grönberg tokaissut apulaiselleen: ”Se sinaattiko tässä luulee päällepäsmärinä olevansa. Pistä paperikoriin”. Erään kerran Grönberg aloitti saarnansa seuraavasti ”Taas on Takahuhdissa tapeltu ja Vehmaisissa tehty huorin. Minä jätän teidät kaikki saatanalle!”. Vihkiessään 1880 uutta Kalevankankaan hautausmaata hän julisti ”Tässä teille tamperelaiset on se paikka, jossa ei auta advokaattien temput eikä sikunasihteerien koukut. Täällä kaikki teidän riitanne päättyvät, ei täällä ylimyksiin vedota. Täällä vallitsee Jumalan totuus”.

Yhteiskunnallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönberg toimi kirkkoherrana Messukylän seurakunnassa sellaisena aikana, jolloin seurakunnassa alkoi voimakas väestönkasvu Tampereen teollistumisen myötä. Hän osoittautui tehtävissään huomattavan toimeliaaksi mieheksi. Suurta muutosta hänen aikanaan merkitsi vuoden 1865 kunnallisasetus. Perustettiin myös Messukylän ja Teiskon kunnat. Koettiin myös 1860-luvun loppupuolen raskaat katovuodet. Ihmisiä kuoli joukoittain nälkään ja kulkutauteihin. Alkoi myös vanhan sääty-yhteiskunnan voimakas muutosprosessi teollistumisen ja muuttoliikkeen myötä. Vuosisadan vaihteen yhteiskunnallinen ja poliittinen murroskin oli vaikuttamassa.[4]

Grönberg oli pappissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882 ja 1885.

Grönberg teki pappissäädyssä anomuksen Tampereen tehtaissa vallitseviin epäkohtiin viitaten, että kaikki yötyö tehtaissa kiellettäisiin klo 10–04. Hänen perustelunsa olivat siveelliset: ”Yksityisen voitonhimon ei pidä saada hyötyä alaikäisten elämän ja terveyden kustannuksella. Yön lepo on jokaisen ihmisen luovuttamaton oikeus, ja valtion tulee katsoa, ettei tätä oikeutta loukata.” Tampereen pellavatehtaan johtomies, yliopettaja A. Kihlman vastusti voimakkaasti tuota ehdotusta. Teollisuudella oli suuri vaikutus pappissäätyynkin niin, että ehdotusta ei viety eteenpäin.[4]

Grönbergin esitys Tampereen alkeiskoulun laajentamisesta oli tamperelaisten mielen mukainen. Päästyään yläalkeiskoulunsa avulla hyvään alkuun rupesivat tamperelaiset jo 1860-luvulla puuhaamaan täydellistä, yliopistoon johtavaa lukiota kaupunkiinsa siten, että yläalkeiskouluun lisättäisiin kimnaasi- eli lukioluokat. Sellaisen anomuksen teki vv:n 1863−1864 valtiopäiväin pappissäädyssä kirkkoherra Grönberg. Myöskin Hämeenlinnan koulukokous 1863 puolsi täydellisen lyseon perustamista Tampereelle.  Säädyt tätä anomusta eivät hyväksyneet.[4]

Grönberg osallistui kuusille valtiopäiville. Hän oli pappissäädyn ahkerimpia puheenvuoron käyttäjiä ja hänen valtiopäivätoimintansa osoittaa hänen sydämestään harrastaneen Tampereen ja sen asukkaiden parasta. Hän kuului suomalaisuuden hartaisiin kannattajiin.[4]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönberg sai varapastorin arvon 1845 ja rovastin arvon 1862. Riemumaisteriksi hänet promovoitiin 1886.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • C. A. Hase, J. T. Müller, Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat eli Liber concordiae, suomentanut Josef Grönberg, ”Lyhykäinen johdatus” Julius Immanuel Bergh. Julkaisija tuntematon 1849.
  • Barth, Kristian Gottlieb, Biblia-historia : sisältävä sataneljä jutelmaa Pyhästä Raamatusta, kodolle ja koululle, suomentanut Joseph Grönberg. J. C. Frenckell ja poika, 1850.
  • Leinberg, K. G., Biblia-historia, suomentanut Jos. Grönberg. Wasenius ja kump, 1861.
  • Grönberg, Josef, Saarna pappien-kokouksessa Turussa kesäkuun 30:nä päivänä 1859. Granlund, 1861.
  • Grönberg, Josef, Sana uskowaisille ja uskottomille. J. J. Granlund, 1861.
  • Helsingius, Gustaf Fredrik, Lyhyt johdanto Pyhän Raamatun tuntemiseen, suomentanut Jos. Grönberg. J. F. Granlund, 1863.
  • Roos, Magnus Friedrich, Saarnoja sunnuntai- ja juhlapäiväin evankeliumeista, koko vuosikerta, suomentanut J. F. Grönberg. Hagelberg, 1884.
  • Rambach, Johann Jacob, Kristus Moseksessa eli tutkintoja etevimmistä ennustuksista Kristuksesta ja merkillisimmistä Hänen esikuvistansa, jotka löytyvät Moseksen viidessä kirjassa, suomentanut. J. G-g (Joseph Grönberg). Kansankirjallisuus-yhtiö, 1896-1897.
  • Grönberg, Josef, Saarna. Tampereen kp., 1903.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tampere tutkimuksia ja kuvauksia I, 1929
  2. ↑ a b c d e Jari Nurmi: Messukylän legendaarisen kirkkoherran Josef Grönbergin syntymästä 200 vuotta. Messukylän Joulu 2014.
  3. ↑ Tietoa suomennoksista.
  4. ↑ a b c d Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia III. Projekti Lönnrot.
Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Josef_Grönberg&oldid=21967185”