John Taylor (mormoni)

John Taylor.

John Taylor (1. marraskuuta 1808 Milnthorp, Westmorland, Englanti – 25. heinäkuuta 1887 Kaynesville, Utah, Yhdysvallat) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kolmas presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja vuodesta 1880 aina kuolemaansa asti. Häntä edelsi virassa Brigham Young ja seurasi Wilford Woodruff. Englannissa syntynyt John Taylor on ainoa MAP-kirkon presidenteistä, joka on syntynyt Yhdysvaltain ulkopuolella.

Elämä

Nuoruus

Taylor syntyi Milnthorpessa, Westmorlandissa Englannissa James ja Agnes Taylorin lapseksi. Hän kävi kansakoulua 14-vuotiaaksi, minkä jälkeen hän aloitti tynnyrintekijän oppipoikana. Myöhemmin hän työskenteli puuseppänä. John Taylor sai kasteen Englannin kirkon jäseneksi, mutta liittyi 16-vuotiaana metodisteihin. Hän toimi myöhemmin metodistikirkon maallikkosaarnaajana.

Taylorin vanhemmat ja sisarukset muuttivat Kanadaan vuonna 1830. John jäi aluksi huolehtimaan perheen omaisuudesta Englannissa, mutta hänkin muutti perheensä luokse Torontoon vuonna 1832. Ottaessaan osaa paikallisen metodistiseurakunnan jumalanpalvelukseen Taylor tapasi Man-saarelta kotoisin olleen Leonora Cannonin. Heidän vihittiin 28. tammikuuta 1833.

Kääntyminen mormonismiin

John Taylor vaimoineen suhtautui kriittisesti moniin metodismin opinkappaleisiin. Vuonna 1836 he kuulivat apostoli Parley P. Prattin julistavan myöhempien aikojen pyhien sanomaa Torontossa. Pariskunta kääntyi MAP-kirkon jäseniksi ja muutti Far Westiin, Missouriin, missä John Taylor erotettiin kirkon apostoliksi 19. joulukuuta 1838.

1839 Taylor lähti muutaman muun apostolin kanssa lähetystyöhön entiseen kotimaahansa Isoon-Britanniaan. Hän saarnasi Liverpoolissa, Irlannissa ja Man-saarella. Lähetysmatkan jälkeen hän palasi Yhdysvaltoihin ja toimi Nauvoossa kaupunginvaltuuston jäsenenä ja sanomalehtimiehenä.

27. kesäkuuta 1844 Taylor oli yhdessä MAP-kirkon perustajan ja profeetan Joseph Smithin, hänen veljensä Hyrumin ja Willard Richardsin kanssa Carthagen vankilassa Illinoisissa. Kiihtynyt väkijoukko hyökkäsi vankilaan ja surmasi Joseph Smithin ja hänen veljensä. Taylor haavoittui vakavasti kahakassa, mutta säilyi hengissä, koska hänen rintataskussaan ollut kello pysäytti luodin, joka muuten olisi tunkeutunut sydämeen.

1846, jolloin suurin osa myöhempien aikojen pyhistä seurasi Brigham Youngin preerioiden ja Kalliovuorten yli nykyisen Utahin alueelle, Taylor matkusti Englantiin tarkistamaan paikallisten seurakuntien tilaa ja ohjaamaan ne Youngin kannattajiksi. Palattuaan Taylor muutti Suuren suolajärven laaksoon. Hän toimi aktiivisesti tuolloisen Utahin territorion politiikassa. Hän oli territorion edustajainhuoneen jäsen vuodesta 1853 vuoteen 1876.

John Taylor toimi kahden lähetysalueen johtajana. Vuonna 1846 hänet nimitettiin Ranskan lähetysjohtajaksi. Sieltä palattuaan hän toimi Yhdysvaltain itäosien lähetysjohtajana keskuspaikkanaan New York.

Presidentti Brigham Young kuoli 1877. Kuten Joseph Smithin kuoleman jälkeenkin, kirkon johto siirtyi väliaikaisesti kahdentoista apostolin koorumin käsiin. Kahdentoista apostolin koorum johti kirkko kollektiivisesti kolme vuotta, aina vuoteen 1880, jolloin John Taylor nimitettiin virallisesti MAP-kirkon presidentiksi.

MAP-kirkon johtaja

Kirkon presidenttinä John Taylor johti voimakkaasti kasvavaa kirkkoa. Hän ohjasi mormonisiirtokuntien perustamista Kanadan Albertaan ja Meksikon Chihuahuaan. Presidentti Taylor myös kehitti kirkon virkarakennetta. Hänen aikanaan lasten opetuksesta vastaava alkeisyhdistys järjestettiin koko kirkossa. Seitsenkymmenten koorumin rakennetta kehitettiin ja sen toimintaa tehostettiin.

Taylorin aikana kirkon pyhissä kirjoituksissa tapahtui muutoksia. Hän julkaisi uudistetun version Oppi ja liitot -kirjasta sekä ohjasi uuden pyhän kirjoituksen, Kallisarvoisen helmen kanonisointia.

Toisaalta kasvava vastustus MAP-kirkkoa kohtaan moniavioisuuden takia leimasi Taylorin koko hallintokautta. Vuonna 1882 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Edmundsin lain, joka teki moniavioisuudesta rikoksen. Satoja mormonimiehiä tuomittiin vankeusrangaistuksiin tai pakkotyöhön moniavioisuuden perusteella. Useat moniavioisissa liitoissa elävät naiset saivat tuomion oikeuden halventamisesta, koska he kieltäytyivät todistamasta miehiään vastaan. Laki riisti moniavioisuuden kannattajilta myös kansalaisoikeudet. He eivät saaneet toimia poliittisissa viroissa eivätkä olla lautamiehinä juryissä. Utahin territorion poliittiset elimet ja virkamieskunta "puhdistettiin" moniavioisuutta kannattavista mormoneista. Heidän tilalleen nimitettiin muualta muuttaneita ja toisiin kirkkoihin kuuluvia.

Taylor itse noudatti elämässään moniavioisuuden lakia. Hänellä oli ainakin seitsemän vaimoa ja 35 lasta. Vuonna 1885 hänen oli pakko vetäytyä julkisuudesta ja siirtyä piileskelemään, koska häntä itseään uhkasi vankeusrangaistus moniavioisuudesta. Hän muutti usein paikasta toiseen välttääkseen pidätyksen. Tuona aikana hänen oli pakko johtaa kirkkoaan "maan alta", satunnaisten tapaamisten ja kirjeiden avulla.

1887 kongressi hyväksyi Edmunds-Tuckerin lain, joka entisestään kiristi moniavioisuuden vastaista taistelua. Rangaistuksia moniavioisuudesta lisättiin. Samalla laki lakkautti MAP-kirkon toiminnan ja siirsi sen sekä kirkon johtaman Pysyvän siirtolaisten avustusrahaston omaisuuden liittovaltiolle. Takavarikoitu omaisuus annettiin edelleen Utahin territoriolle, jonka oli määrä käyttää sitä koulutuksen edistämiseen. Vain kappelit ja hautausmaat säilyivät paikallisten seurakuntien omaisuutena. Suuremmista kokoustiloista ja esimerkiksi Temppeliaukiosta Salt Lake Cityssä seurakunnat joutuivat maksamaan vuokraa.

Koska MAP-kirkko oli virallisesti lakkautettu, se ei saanut lainaa toimintansa ylläpitämiseksi. Paikalliset seurakunnat pystyivät jatkamaan toimintaansa seurakuntalaisten maksamien kymmenysten avulla.

Kahden ja puolen vuoden ajan Taylor johti virallisesti lakkautettua kirkkoaan maan alta. Piileskely ja stressi rasittivat suuresti hänen terveyttään. John Taylor kuoli 25. heinäkuuta 1887 sydänkohtaukseen Kaysvillessä, Utahissa.

Taylorin kuoleman jälkeen MAP-kirkko oli kaksi vuotta ilman presidenttiä. Kahdentoista apostolin koorumi johti kirkkoa kollektiivisesti maan alta. Huhtikuussa 1889 pidetyssä kirkon yleiskonferenssissa Wilford Woodruff valittiin Taylorin seuraajaksi. Hänen aikanaan kirkko luopui pahennusta herättäneestä moniavioisuudesta.